Puutarhan hitit ja hudit 2019

, ,

Miten puutarhaunelmat muovautuivat tänä kesänä? Ainakin huomasin sen että monien eri lajikkeiden yhdistelmäpenkeissä monet asiat jäävät helposti käyttämättä. Vaikka laitan paljon ruokaa, aina ei muista että pihasta pitäisi syödä pois kymmenen kerää salaattia ja laatikollinen yrttejä. Edellisinä kesinä on harmittanut että osa kasvatetusta jää käyttämättä, mutta tänä vuonna opin nauttimaan myös hyötykasvien kukkimisvaiheesta. On oikeastaan mukava nähdä kasvin koko elämänkaari sen sijaan että kaikki revitään ylös. Esimerkiksi aiemmin mainittu salaattikerä kukki kauniisti ja erikoisesti kuin myrkyllinen avaruuskasvi. Sitä on niin tottunut ajattelemaan näitä ruokana että välillä unohtaa kyseessä olevan kasvi. Kun lukee vain siemenpakettien taustoja ja kasvatusohjeita, tulee kuva että kaikki on tavallaan ”pilalla” kun kasvi pääsee kukkimaan.

Tänä kesänä oli selkeät onnistumiset ja epäonnistumiset. Monien lajien kohdalla sadonkorjuu yllätti, varsinkin jos laji oli kokeilu tai muuten vaan jäänyt hieman silmän varjoon. Toisaalta viime vuonna onnistuneita juttuja lähdettiin kasvattelemaan polleana ja suurin odotuksin, mutta olosuhteiden muutokset ja loppukesän laiskuus jättivät sadon pieneksi. Kokonaisuudessaan satoa on kuitenkin paljon, tosin niin oli kasvupaikkojakin verrattuna edellisvuoteen.

PARHAAT

LUUMU/KRIIKUNA. Koska kukaan asiantuntija ei ole varsinaisesti käynyt tunnistamassa ovatko pihalla levittäytyvät hedelmäpuut luumua vai kriikunaa, diagnosoin ne itse nopealla haulla kriikunaksi. Ne kasvavat viidakon lailla juurivesojen avulla ja kun muutimme, ne olivat muodostaneet tiheän aidanteen. Riitelimme kaksi kesää sen harventamisesta – toinen pelkäsi näkösuojan häviämistä ja toinen halusin kunnon sadon. Tilannetta seurattiin ja kerran kerättiin ehkä noin kilo kypsiä luumuja. Se joka halusi kunnon sadon, olin minä ja sain tahtoni läpi kolmantena vuonna. Ne toipuivat yhden kesän ja tänä vuonna niistä kerättiin noin neljäkymmentä kiloa luumua. En edelleenkään tiedä oliko syynä harvennus vai yksinkertaisesti tälle vuodelle sattuneet uskomattoman sopivat säät sekä kukinta- että sadonkorjuuaikaan. Varmasti molemmat, sillä hedelmiä tuli niin paljon että niitä kerättiin joka toinen päivä parin viikon ajan. En ollut mehustanut koskaan mutta voin sanoa että se homma tuli tutuksi. Nyt naurattaa ajatuskin siitä ensimmäisestä pienestä ämpärillisestä, josta valmistin hartaudella hilloa torttuihin, ajatellen että ompas mukava kun puut kuitenkin jotain tekivät. Onneksi luumuista syntynyt tiivistemehu on taivaallisen hyvää. Täydellistä janojuomaa! Se sopisi hyvin myös kiilteeksi kakun päälle sekä pohjaksi glögiin.

Tutkin muuten juuri lisää, onko kyse luumusta vai kriikunasta ja lajike taitaakin olla Yleinen Punaluumu. Hyvä juttu että kellarissa on kaksikymmentä pulloa mehutiivistettä ja kahdeksan purkkia hilloa kriikuna-nimellä laputettuina.

CHILIT. Taimien hyysääminen kannatti chilien kohdalla. Kaikki lajikkeet tekivät hyvän sadon, jota käytin tuoreena ja säilöin eri tavoin. Olin iloisesti yllättynyt että määrällisesti niitä oli niin paljon että kaikenlaiset kokeilut olivat mahdollisia.

Tulisen ruoan sietokyky kasvoi aikalailla sillä välillä potkua oli ruuassa lähes liikaa. Esimerkiksi padroninpaprikat ovat yleensä mietoa tapassyötävää joista vain yksi sadasta pitäisi olla tulinen, mutta meillä kasvaneiden kohdalla oli harvinaista löytää miedompi yksilö. Toisaalta oli kyllä hauskaa maistella paistettuja paprikoita porukalla ja seurailla, kun kerta toisensa jälkeen kasvot vääntyivät ja hiki kiilteli otsalla ensipuraisun jälkeen. Maku oli kuitenkin erinomainen!

Odotin eniten Chocolate Habaneroa ja se saikin paljon erityishuomiota heti alusta. Kahdesta hyvästä taimesta toinen kuitenkin sai liikaa aurinkoa alkuvaiheessa kasvihuoneen kuumimmassa paikassa, kuihdutti alkavat kukinnat eikä toipunut kunnolla koko kesänä. Onneksi toisesta yksilöstä on tullut runsas sato. Otimme chilin sisälle lampun alle talvehtimaan. Se oksilla roikkuu edelleen tummanruskeita, ryppyisiä, aromikkaita ja erittäin tulisia habaneroja ja pari kukannuppuakin yrittää avautua vielä. Tämä on vielä todella tuntematonta hommaa itselleni, joten seuraan mielenkiinnolla miten talvetus onnistuu.

PENSASPAPU / VIHREÄPAPU. Ostin viime vuonna syysalennuksesta muutamia siemenpusseja. Kun pellolle jäi yllättäen hieman tilaa, kylvin siihen pensaspapua. Kun naakat hyökkäsivät viljelyksille, myös pensaspapu sai nokasta niin kovaa etten uskonut että mitään satoa edes kerätään. Mutta seitsemän taimea jäi jäljelle ja kasvoi nimensä mukaisesti pensaiksi, joissa kehittyi kesän aikana reilun viiden kilon papusato kuin vaivihkaa. Huomasin ne juuri ajoissa, kokeilin ja totesin herkulliseksi. Valmistustapoina käytin samoja kuin tankoparsalle. Plussaa myös helposta säilönnästä: vihreitä papuja ryöpätään kolmen minuutin ajan kiehuvassa vedessä, jäähdytetään nopeasti kylmässä vedessä ja pakastetaan sopivissa käyttöerissä. Meillä on papua pakkasessa nyt koko talveksi ja maku on sulatetussa pavussa edelleen tuore ja väri kirkkaan vihreä.

KURPITSA. Ensimmäisenä puutarhavuotena etupihalle perustettiin kohopenkki, joka tuotti isoja kesäkurpitsoita hullun lailla. Nyt kurpitsalajikkeita oli kolme ja niille tehtiin isompi versio, jossa vaikuttivatkin viihtyvän erinomaisesti. Ostin taimena spagettikurpitsaa, mutta kesä- ja hokkaidonkurpitsan kasvatin siemenestä. Kaikista tuli runsaasti kurpitsoita. Kesäkurpitsasta huomasi myös hyvin että lajikkeella on väliä. Black Forest -lajike oli isokasvuisenakin kiinteä ja siihen tuli siivutettuna herkullinen paistopinta, ilmeisesti sokeripitoisuuden vuoksi. En taaskaan muistanut kokeilla kukkien friteeraamista tai kurpitsanlehtikääryleitä, mutta ehkä ensi vuonna siihenkin löytyy kaistaa.

”IHAN OK”

TOMATILLO. Viime vuoden yllätysmenestyjä oli se jolta odotin vieläkin isompaa satoa tänä vuonna, mutta toisin kävi. Kirjoitin venähtäneistä taimista keväällä kauden alkaessa ja ne virheet taisivatkin vaikuttaa lopputulokseen. Ensi vuonna laitan taimet aiemmin ja ilman valoa. Sama koskee tomaatteja, joista lisää myöhemmin. Sain tomatilloista kuitenkin runsaasti kastikepohjaa chileille ja niitä syötiin ruuassakin muutaman kerran, mutta viime vuonna etikkaan säilötyt pienet tomatillot jäivät tänä vuonna välistä. Harmi, sillä niistä tuli huikeaa vihreää salsaa.

PAPRIKA. Paprika onnistui oikeastaan aika hyvin, mutta tajusin liian myöhään että kukkia olisi kannattanut harventaa. Tuloksena oli suuri määrä pieniä paprikoita isojen sijaan. Maku sen sijaan oli erinomainen ja määräkin tosiaan sen verran hyvä, ettei oikeastaan voi paljoa valittaa. Pienissä ruukuissa kasvatetut chiliä muistuttavat Sweet Sunshine -paprikat taas tekivät satoa pitkin kesää ja käytin niitä salaateissa ja lämpimissä ruuissa. Maku ei ollut mitenkään yllättävä, mutta hyvä – ja plussaa visuaalisuudesta.

PENKIN ALLE

TOMAATTI. Tomaatit kärsivät samoista virheistä kuin tomatillot, mutta rajummin. Aloitin taimikasvatuksen aivan liian ajoissa ja se kostautui epämuodostumina, haarautumisena ja kukinnan viivästymisenä. Syötäväksi tomaatteja kuitenkin riitti ja riittää edelleen, kun poimin raakileet kulhoon ja siinä ne nyt yksitellen kypsyvät. Tein niistä myös uunikuivattuja tomaatteja Vappu Pimiän ohjeella ja muutama purkki salsaakin odottaa kellarissa nachoiltamia. Vaikka saattaa kuulostaa että onhan noita riittänyt, oli määrä ja laatu kasvien määrään nähden huono. Maku sen sijaan oli eri asia! Kuvaukselliset tummat Black Russianit olivat täyteläisiä, Zlatavat taas maistuivat suorastaan hunajalle ja olivat marjaisen jälkiruokamaisia.

Black Russian ja back-up plan, eli Merivuoren kakkoslaadun tomaatit kastikkeita ja ketsuppia varten

PORKKANA JA PALSTERNAKKA. Hiekkaviljelyksemme olivat liian kuivat ja porkkanat jäivät pieniksi. Palsternakat olivat vain pieniä ruikuloita vieri vieressä vaikka tilaa olisi ollut. Paras puoli niissä oli ehkä se, miten nauratti kun vetäisi mojovan naatin maasta ja sai käteensä kolme tuulessa huojuvaa puikulaa, jotka hävisivät käytännössä jo kuoriessa.

Yleisfiilis kesän onnistumisista on hyvä. Sain tehtyä säilönnät loppuun pari viikkoa sitten ja sitä ennen olikin kattilat kuumana aamusta iltaan. Koko prosessi oli taas niin opettavainen että vaikka tällä hetkellä eivät varsinaisesti kasvatushommat himota, ensi vuoden suunnitelmat ovat jo syntyneet. Ja parempi niin, koska joulun aikaan alkaa taas ensimmäisten siementen idätys.

Makutesti: lihaa jäljittelevä Beyond Burger – meneekö täydestä?

, ,

Puolivalmisteet eivät ole meillä pakkasessa vieras näky. Paikkaan yleensä niillä silloin tällöin omia ateriavälejäni tai heitän uuniin ranskalaisten kanssa myöhäisen kauppareissun jälkeen. Myös välittömään hampurilaisenhimoon riittävät usein kaupan hyllyltä löytyvät tuotteet, joten hesen tiskille päätymisen sijaan kotitekoiset vegeburgerit ovat olleet hyvä vaihtoehto perjantai-illalle. Puolivalmiin pihvin kanssa valmistusaika on niin lyhyt että pikaruuan määritelmä täyttyy riittävän hyvin.

Kasvipohjaisia tuotteita arvostellaan monesti siitä että ne on valmistettu muistuttamaan esikuvaa, joka valmistetaan perinteisesti lihasta. Totuus kuitenkin on, että food familiarity eli tuttuus on tärkeä osa ruokavalion muuttamista, oli kyse sitten kasvissyönnistä tai vaikka laihduttamisesta. Ravintola-alan huiput kertovat usein vaikutteistaan jotka juontavat juurensa lapsuuden makumuistoihin. Mainostajien ylikäyttämä kuvaus mummon maailman parhaista lihapullista perustuu tuohon maun ainutlaatuiseen ominaisuuteen, joka lähettää meidät ajassa taaksepäin hyvän muiston pariin. Ruuasta nauttiminen koostuu suurelta osin tästä, joten tuttuuden merkitys on helppo päätellä. Tähän pussiin pelaa myös Beyond Burger. S-ryhmä myi tuhansia pakkauksia kovasta hinnasta huolimatta heti kun pihvi saapui kauppojen hyllyille, sillä maine oli ehtinyt perille ennen tuotetta. Otin pääosin herneproteiinista valmistetun hampurilaispihvin viimein testiin, sillä se on saanut sekä kehuja että kauhisteluita.

Kyllä se ainakin tirisee…

Pihville luvataan medium-kypsennetyn naudanlihapihvin ulkonäköä ja suutuntumaa. Sen pitäisi myös tiristä pannulla ja päästää paistonestettä (eli punajuurimehua) aidon burgeripihvin tapaan. Pakettia avatessa tunne oli epäilevä, sillä haju oli suoraan sanoen paha. Tilannetta eivät pelastaneet lihamainen ulkonäkö ja paistaessa tihkuva neste, sillä molemmat ominaisuudet tuntuivat enemmän karmivilta kuin ruokahalua herättäviltä. Pihvi muuten tuoksui edelleen oudolle paistaessa, mutta kasasin silti komean hampurilaisen juustoineen ja pysyin luottavaisena. Hienolta valmis burgeri kyllä näytti. Koska halusin maistaa itse pihviä kunnolla, tein burgerin klassisilla täytteillä: cheddarjuustoa, sipulia, suolakurkkua, ketsuppia ja majoneesia.

Frankensteinin hampurilainen

Maku oli kerrassaan outo. Koostumus oli melko hyvä ja etenkin ulkonäöltään pihvi oli todella vakuuttava, mutta siihen se sitten jäikin. Hämmentävän maun lisäksi Beyond Burger oli liian paksu ja tuoksui edelleen kummalliselle. Ajatus siitä että syö jotain lihan näköistä muttei makuista teki makuelämyksestä keinotekoisen ja hieman luotaantyöntävän. En saanut syötyä pihviä aivan loppuun ja enemmänkin olisi jäänyt jos ei se olisi ollut niin hintava, yhdelle pihville hintaa tuli hieman alle 3,5 euroa. Tein seuraavana päivänä samoilla aineksilla burgerin kotimaisen Apetitin kasvisjauhis -pihvillä ja lopputulos oli herkullinen. Hampurilaisessa lisukkeet menevät muutenkin omalla kohdallani pihvin edelle, joten ohut ja hyvin maustettu Apetitin pihvi toimi niiden kanssa paljon paksua ja kosteaa Beyond Burgeria paremmin.

Kun teen kotona kasvispihvejä, luotan yleensä falafelin tyyppiseen taikinaan johon haen suutuntumaa kaurahiutaleilla, sienillä ja öljyssä kuullotetulla sipulilla. Minulle ei ole tärkeää kokea syöväni medium-kypsennettyä lihaa, joten valmistamani kasvispihvit ovat usein ennemmin rapeita kuin meheviä. Kastikkeet, dipit ja glaseeraukset ovat ahkerassa käytössä omassa keittiössä, sillä niillä saa yleensä täyteläisyyttä ja pintaa kuivempaankin lopputulokseen.

Hoisin-kastikkeella glaseerattuja juureksia, tofua ja suppilovahveromuhennosta

Lihan jäljittely onnistuu yleensä parhaiten kun kyseessä on alunperinkin prosessoitu tuote. Nugetit, nakit ja pihvit onnistuvat kasvipohjaisena lukemattomina eri versioina. Valmisversioina niissä on usein runsaasti suolaa ja myös rasvaa, joten mistään terveysvalinnasta ei tietenkään ole kyse. Käytännön syistä on kuitenkin mukavaa että helppoja vaihtoehtoja on tarjolla. Kokeilin viime kesänä useamman valmistajan vegaanisia nakkeja grillissä ja vaikka moni ei ollut vielä aivan täydellinen, parannus muutaman vuoden takaiseen valikoimaan on iso. Taso paranee myös näissä tuotteissa jatkuvasti. Siksi tuntuu, että jos söisin illallista artesaaniburgeripaikassa ja listan vegavaihtoehto olisi Beyond Burger, pitäisin sitä aika mielikuvituksettomana.

Tämän kastikkeen tähti ei ollut tofu, vaan uunissa hunajan kera paahdettu kokonainen kukkakaali

Pidän nykyisin uudessa arvossa vegeproteiiniklassikkoja kuten falafelia ja tofua. Ne ovat onneksi saavuttaneet vakipaikan monen muunkin ruokavalinnoissa etenkin street food -ilmiön kautta. En ennen pitänyt tofusta laisinkaan ja se oli parhaimmillaankin yhdentekevä lisä ruokaan, mutta nykyään sitä tulee napostelua vähän juuston lailla ennen pataan tai pannuun lisäämistä. Makuun totuttelu saattaa kestää, varsinkin jos maustaminen ei ole vielä tuttua ja lopputulos muistuttaa vetistä pyyhekumia.

Lihankorvikkeita on valmistettu ja nautittu aikojen alusta asti. Esimerkiksi buddhalaiskokit ovat valmistaneet ankkaa ja jopa sisälmyksiä jäljitteleviä ruokalajeja, joiden lihaversiot ovat uskonnon takia olleet kiellettyjä. Näissä ruuissa on käytetty perinteisiä raaka-aineita kuten tofua ja sieniä, ei rakennetta ja säilyvyyttä radikaalisti muuttavia lisäaineita. Motiivi on kuitenkin sama: tuttuun makuun ja rakenteeseen liittyvä mieliteko. Tämän takia onkin hyvä että esimerkiksi pikaruokaketjuille on tarjolla nyt helppo vaihtoehto lihalle. Valmistukseen kuluu kymmenesosa naudanlihapihvin päästöistä, joten siinä mielessä se on korvikkeena ylivertainen. Kilpailu alalla parantaa laatua sekä laajentaa valikoimaa, mikä tarkoittaa että yhä useampi löytää mieleisiään vaihtoehtoja lihan syömiselle. Omaan hampurilaiseeni pihvi ei enää päädy, mutta sille on selvä paikka ja tarkoitus kasvavilla markkinoilla.

Valmisruokaa! Falafel-jauheesta pyöritellyt pyörykät ja porkkanaslaw, lisukkeena couscousia ja chiliketsuppia

Pelkoa ja inhoa kasvimaalla

,

Istun tällä hetkellä kirjoittamassa kasvimaan reunalla. Meillähän on kasvihuoneen lisäksi tämä pieni viljelypalsta ja vasta valmistunut lavakaulusviljelmä sekä kurpitsakohopenkki, joiden dokumentointi on jäänyt vähän vähemmälle kasvarin lumon leijuessa mielen pinnalla. Nyt kun kaikki vaikuttaa olevan muovin alla ok ja tomaatit hipovat jo melkein kattoa, on ollut hyvä keskittyä muuhunkin.

Luumulehto ei ehkä ole surkein paikka kesäpäivän viettämiseen

Kylvöt jäivät viime tinkaan, kun yöt olivat vielä kovin kylmiä enkä uskaltanut riskeerata itämisvaihetta. Olisi varmasti onnistunut aikaisemminkin mutta kaikki varmasti ehtii näillä leveysasteilla hieman myöhäisempänäkin ajankohtana. Paitsi nyt tuli paha takaisku.

Tämä paikka on valikoitunut kirjoittamiseen tänä helteisenä iltapäivällä nimittäin sen takia, että tänä aamuna naakat päättivät aloittaa buffettiruokailun härkäpapuviljelmällä. Heti kun selän käänsi, yksi linnunpaholainen oli taas nyppimässä alkuja maasta. Yön harvennus oli käynyt sen verran rankaksi vielä illalla ehjien rivistöjen välissä, että pienen turhautumisen kyyneleen tirautettuani laitoin sinnikkäästi uusia papuja likomaan. Kestävällä suomalaisella Kontu- lajikkeella on noin 65:n vuorokauden kasvuaika, joten kaiken järjen mukaan kylvöä voi vielä yrittää. Otto teki toimintasuunnitelman ja ryntäsi rautakauppaan hakemaan suojaustarvikkeita ja minä istun Fidelin kanssa sen aikaa naakkavahdissa. Vieressä on kasa sepeliä ja rautaharava, joilla aion käydä sotaan jos lentävät hirviöt palaavat.

Kuvat on otettu viereisiltä riveiltä, mutta voisivat yhtä hyvin olla ennen ja jälkeen. YHYY!!!

No vähän saatoin tuossa yliampua raivossani, mutta kyllä tällainen takaisku tosiaan ottaa pattiin. Kuuntelin toissatalvena naakkojen kaakatusta piipussa, kun ne koittivat asettua sinne asumaan. Pelkkä raakkuminen ketuttaa niin armottomasti ja tämä paputuho kyllä laukaisi vanhan inhon uudelleen. No kaikki luojanluomat ja silleen, olen oikeasti rauhaarakastava tyyppi. Tähän mennessä kaikki on muutenkin mennyt enimmäkseen niin nappiin, että enpä edes muista edellistä kertaa kun tällaista olisi tapahtunut.

Onneksi on kaikenlaista rojua autotallissa, naakanpelätin valmistui tuosta vain. Vielä kun lakkaisi itsekin säikähtämästä joka kerta kun nostaa katseensa

Viime vuonna ekaa kertaa kokeilemani Kontu oli helppo kasvatettava, joka tarvitsi vain hieman tukea venyessään loppukesää kohti. En jostain kumman syystä kokeillut papuja ollenkaan niiden ollessa vielä vihreitä, vaan keräsin pienen sadon vasta kun palot olivat tuleentuneet. Napsauttelin pavut kuivista paloista lasipurkkiin, joka jäi hyllylle koko talveksi. Siis huolimatta innostuksesta joskus käy niin, ettei satoa osaa hyödyntää. Kun tein talvella siementilausta, päätin viimein kokeilla härkäpapuhummuksen eli hämmäksen valmistusta. Siitähän se riemu repesi. Lopputulos oli samettisempi ja kuohkeampi kuin yksikään kikherneistä valmistettu levite. Seurauksena on nyt se että neljännes kasvimaasta on Kontua täynnä – onneksi niinkin suuri ala, nyt kun tuho iski. Pelastuneita taimia on vielä runsaasti ja varmasti niistä jonkinlainen sato saadaan. Ostin myös pienen pussin isompaa härkäpapulajiketta vertailun vuoksi ja sekin on itänyt hyvin sekä säästynyt katastrofilta.

Säästettyjä luumunversoja, vesitynnyri ja haamumaja eli kurkkupenkki harsosuojineen. Tässäkin on muuten rojua hyödynnetty, sillä suojan runkona toimii ruosteinen keinu

Esimerkiksi porkkanat kasvoivat viime vuonna savisessa maassa niin huonosti että tänä vuonna palstaan sekoitettiin hiekkaa. Puutarhamulta on erilaista eri vuosina ja viime vuonna satsi sattui olemaan todella tiivistä, joten myös turvetta pyöriteltiin mukaan parantamaan ilmavuutta. Tämän huomaa itävyydessä jo nyt. Taimien sisällä hyysäämisen jälkeen suorakylvö tuntuu muutenkin hurjalta. Kun pientäkin elonmerkkiä mullan pinnassa näkyy, se on kuin ihme, vaikka kyse olisikin vain porkkanoista ja pavuista.

Perunaa ei laitettu tänäkään vuonna siitä yksinkertaisesta syystä että emme syö sitä paljonkaan. Pitäisi ehkä parantaa tätä asiaa, sillä mikäpä onkaan ekologisempaa ja suomalaisempaa kesäsyötävää kuin perinteinen pottu. Tänä vuonna mennään kuitenkin juures-papu -yhdistelmällä, sillä niitä on helppo säilöä kuivaamalla ja etikoimalla.

Hyötykasviyhdistyksellä oli huikea lista porkkanalajikkeita. Olin vähällä tilata Rainbow -lajikkeen siemeniä koska visuaalisesti eri väriset porkkanat ovat täydellistä silmänruokaa. Loppuen lopuksi keskityin kuitenkin ominaisuuksiin ja valitsin suositun Lontoon Torin. Punajuurissa päästin värien himon valloilleen ja otin sellaisen juurikkaan, joka tuottaa erisävyisiä juureksia.

Palsternakat jäivät viime vuonna hieman pieniksi, mutta hiekalla paranneltu juurespalsta hoitanee homman (ja se että muistaa harventaa…öhöm). En ole koskaan syönyt niin hyviä palsternakkoja kuin White Gem! Niissä oli kypsennettäessä lähes parfyymimäinen tuoksu ja kuohkea rakenne, joka antoi sosekeittoihin mahtavaa tuntumaa. Juureksia vaivaavia tuholaisia harhautetaan Tetra-tillillä, jota kylvin kaksi kokonaista riviä. Tetra on huoletonta kasvatettavaa koska sitä ei tarvitse harventaa ja se säilyttää erinomaisesti makunsa kuivattuna.

Nyt kun hermot on suunnilleen tyynnytetty ja rauha on maassa, taitaa olla aika pienen iltapäiväcocktailin. Huoh.