Japanilainen portti

Kiinteistöjen myynti-ilmoituksia selatessa katsoin useimmiten Google Street View -palvelun avulla, millaisen tien varressa tontti sijaitsee ja miltä julkisivu näyttää. Myyntikuvat eivät kuvaa juuri koskaan kuvaa realistisella tavalla tonttia, sillä monesti niistä rajataan ulos vilkkaat tiet sekä se, kuinka näyteikkunassa olohuoneessa saattaa joutua olemaan. Tällä talolla se oli päinvastoin: palvelu johti kuvaan jossa pihatie näytti alkavan, mutta hukkui syreeneiden ja havupuiden väliin jo muutaman metrin jälkeen. Tämä oli tietysti plussaa täyteen rakennetussa naapurustossa, johon moni mielellään kotinsa perustaa hyvien kulkuyhteyksien ja toisaalta maaseudun tunteen vuoksi – tätä mekin haimme. Tässä tapauksessa siis pusikkonäkymä ja sen tuoma oletus suojaisasta tontista suorastaan houkutteli paikalle. Sisääntulo on nykyistä avarampi noin viisitoista vuotta vanhassa street view -kuvassa, sillä kyltin vieressä oleva kolmen tuijan rivi näyttää olevan korkeudeltaan noin kolmasosa nykyisestä.

Kun kaupustelijat ja lähetit tulevat, he ajavat sisäpihalle. He nousevat autostaan, pyörivät hämmentyneenä ympäriinsä etsien ovea eivätkä ole edes varmoja ovatko jonkun pihassa vai umpikujassa. Kerran joku koputti saunan ovea. Se on ymmärrettävää, sillä katuosoitetteen numeroa tuskin huomaa nyt jättimäisiksi kasvaneiden tuuheiden tuijien rehottavien oksien välistä ja etupihan portti on maastoutunut unkarinsyreenin ja niittykukkien keskelle. Olen kerta toisensa huomannut eksyneet muukalaiset keittiön ikkunasta ja juossut portaille huutelemaan että täällä ollaan. Vaiva ei tietenkään ole kova, mutta yksityisyyden tunne kyllä kärsii outojen ihmisten pällistellessä pihapiiriä sisäpuolelta. Varsinkin jos itse sattuu vielä nauttimaan kesäpäivästä riippumatossa.

Mietin erilaisia aita- ja porttirakenteita enkä osannut palauttaa mieleeni oikein mitään sellaista, mikä olisi erityisesti jäänyt mieleen positiivisella tavalla. Katselin lenkillä toisten pihojen rajauksia, mutta väkisinkin perinteisemmistä tulee mieleen mummon, mökin tai päiväkodin piha. Johtuu varmastikin siitä että suurin osa aidoista on toteutettu varsin samalla tavalla ja ne yhdistää johonkin muistoon. Siinä ei tietenkään ole mitään vikaa ja perinteiset kokonaisuudet toimivat yleensä hyvin, mutta nyt oli jotain erilaista hakusessa. Myöskään liian moderni ratkaisu ei tullut kyseeseen.

Etupiha on jäänyt rauhalliseksi metsämäiseksi alueeksi sen jälkeen kun siirsimme alkukesästä paviljongin ja grillin saunapihalle. Muistan miettineeni joskus että sinne olisi nyt mahdollista maisemoida pikkuhiljaa aasialaista rauhantuntua pienillä elementeillä ja kasvivalinnoilla. Aivan naamiaisasuun kesantoa ei ole tarkoitus taltuttaa, vaan ripotella niittymäistä rauhaa ja kivielementtejä sopiviin paikkoihin. Varjoisia hellepäivän suojia, näyttäviä mutta harmonisia istutuksia ja ehkäpä jopa veden lorinaa. Puutarhalehdet ovat päässeet vaikuttamaan tässä, sillä niissä esitellyt, hitaasti vuosien saatossa luodut rauhalliset pihankolkat ovat taitavia esimerkkejä kestävästä piharakentamisesta, jossa ylläpidon merkitys vähenee vuosi vuodelta. Tuollaiseen tunnelmaan sopivat myös havupuut, sammal ja ympäristöönsä maisemoidut kannot – kaikkia näitä etupihalla riittää. Kaiken ei tietenkään tarvitse olla mitenkään autenttista, mutta maatiaiskasvit ja niittymäisyys yhdistyvät yllättävän sujuvasti vaikkapa japanilaiseen rauhan ja ikuisuuden tunteeseen.

Etupihan sisääntulon aluksi hurmaavalta tuntunut villiys on tullut aika taltuttaa. Sillä tavalla että kulkijat näkevät varmasti minkä talon pihaan ajavat ja mistä sisään astutaan. Niin sanottu vierassisäänkäynti on siis suunnitteilla. Tässä nykytilanne paikasta, johon porttia sommitellaan.

Portin paikalla on tällä hetkellä verkkoaita koiraa varten. Sisääntulokulman parantamiseksi tuossa näkyvä nurkka leikataan kokonaan niin että uusi portti on paremmin näkyvissä. Tuossa kuvassa isoin syreeni on jo karsittu nurkasta, mutta puun- ja pensaantaimia raivataan vielä runsaasti.

Näkymä muuttui samantien jo pienestä raivauksesta ja portin saattoi kuvitella paikalleen. Haluan hyödyntää kaikkea kasvillisuutta joka on tähänkin asti paikalla menestynyt joten sen puitteissa syntyy sisäänkäyntikin. Tunnistin esimerkiksi unkarinsyreenin vasta tänä kesänä, koska alasleikkasimme sen jo ensimmäisenä kesänä tietämättömänä siitä, mikä ”pusikko” siinä olikaan. Tänä vuonna se kukki upeasti ja tuoksui mahtavalle. Jostain syystä en löytänyt kukinnasta ottamiani kuvia joten lainasin wikipediasta juuri samalla tavalla kukkivan pensaan.

Aloitimme portin suunnittelun hakusanoilla ’japanese fence’ ja sieltä hyökyi sellaista kuvastoa, ettei oikein tiennyt ensin mihin tarttua. Tutkiskelun, mittailun ja suunnittelun jälkeen piirsin nopean luonnoksen kokonaisuudesta. Se onnistui mielestäni hyvin, vangiten osan havitellusta harmoniasta mutta kuitenkin istuen vanhaan pihaan punaisen puutalon edustalle. Suurin osa pihatien vartta on rajattu jo valtavilla kuusilla ja syreeneillä, joiden lomaan sopii hyvin vihreä verkkoaita pitämään koiran sisällä (ainakin suurimman osan ajasta…). Portti ja sitä ympäröivä aidanpätkä kuitenkin suunniteltiin omaksi kokonaisuudekseen, näkymään tulijoille, johdattamaan sisään erilaisuudellaan.

Mahtavaa päästä pitkästä aikaa raivaamaan kunnolla ja tekemään ilmettä radikaalisti muuttavia rakenteita! Tämä muotokieli on vienyt muutenkin vähän mennessään ja suunnitelmat ovat levinneet muihinkin osiin tonttia. Kasvimaalla on ollut mukava ja helppo kesä, kasvihuone on siistitty perusteellisesti ja viimein on paljon aikaa keskittyä tuleviin visioihin ja haaveisiin. Portti ei ole ainoa asia jota toimistossa on tullut koneen ääressä työstettyä, mutta se johdattelee hyvin uusien ajatusten syntymiseen ja vuodenajan vaihtumiseen asennoitumiselle. Portti, uusi näkökulma, houkutteleva käynti johonkin piilotettuun. Herkullisen symbolinen ajatus.

0 kommentit

Kommentoi

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa