Järjestyksenvaihtajan tunnustukset

”Teillä on eri järjestys joka kerta”, totesi kaveri kerran tullessaan kylään. Asuttiin tuolloin alle 50-neliöisessä kämpässä, jossa oli soluasunnon pohja, siis kaksi samankokoista huonetta ja pienenpieni keittiö. Mielestäni tuossa mielikuvituksettomassa asunnossa oli loputtomasti vaihtoehtoja erilaisten ratkaisuiden kokeiluun. Sitä ennen olin asunut solukämpissä ja pyöritellyt omassa huoneessani kahta huonekalua eri seinille, joten 50 neliötä vastasi järjestyksenvaihtomielessä kartanon pinta-alaa.

Oikeastaan vaihtelin järjestystä jatkuvasti jo kotona asuessa. Siellä oli se hyvä puoli että aina pystyi neuvottelemaan uuden huonekalun käyttöönsä, olipa se sitten perintöpiironki tai äidin opiskeluaikojen kirjahylly joka maalattiin kiiltävän mustaksi rivitalon autokatoksessa. Olin tosi laiska siivoamaan, mutta huomasin että huonekaluja siirrellessä imuroin ja pyyhin pölyjä vimman vallassa. Se tuntui usein myös henkiseltä puhdistautumiselta ja uudelta alulta. Kuin olisi päässyt paremmin taas liikkeelle saatuaan ajatuksensa tavaroiden lailla järjestykseen.

Oli myös kausi, jolloin luovuin kaikesta turhasta – ja vähän tarpeellisestakin. Muutos oli iso aiempaan verrattuna ja tunsin taas oloni erilaiseksi. Tätä jatkui melko monta vuotta, olin tarkka tavaran määrästä ja haaveilin että omistaisin vain sen verran minkä pystyisin kantamaan mukanani. Ennen pitkää nuo fiilikset alkoivat olla enemmänkin rasite. Tajusin muutenkin viihtyväni kotona hyvin ja haluavani sinne inspiroivia asioita ja mukavia paikkoja oleskella. Noilta ajoilta jäi kuitenkin hyvä tapa käydä aika-ajoin läpi kertynyttä tavaraa ja olla muutenkin tarkka uuden hankkimisen suhteen.

Myös viime aikoina jumittuneeseen oloon on auttanut pieni järjestyksenvaihto ja sen myötä siivous. Nykyisessä sataneliöisessä talossa tavarat ovat etsineet paikkaansa jo pelkästään toimivuuden takia. Kerta toisena jälkeen ollaan huomattu että joku taso jääkin keräämään pölyä ja taskusta tyhjennettyä tavaraa, tai että oleskelutilassa ei huvitakaan oikeasti istuskella. Tässä järjestyksenvaihtovimma on tullut kerrankin oikeasti tarpeeseen.

Huvin vuoksi eri visioiden kokeileminen on saanut väistyä pikkuhiljaa hyvin organisoidulta tilalta, jossa eläminen ja lemmikki eivät verota viihtyisyyttä. Nyt on mukavampi siirtyä täyttämään seiniä tauluilla, tehdä viimein jokaiseen ikkunaan sopivat verhot ja nauttia viihtyisiksi muodostuneista tiloista. Järjestyksenvaihtaja jää määrittelemättömän mittaiselle tauolle.

0 kommentit

Kommentoi

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa