Kasvihuoneen rakennusreportaasi – OSA 1

Siinä se nyt on, mansikkafarmarilta pilkkahintaan ostetuista kaarista tehty kasvihuone. Vuoden jäljessä siitä mikä oli alkuperäinen suunnitelma ja kieltämättä tänäkin vuonna vähän meinasi yöpakkaset painaa päälle. Fakta kuitenkin on että Otto on ollut tämän projektin pääasiallinen toteuttaja tässä rakennusvaiheessa, eikä vaativan päivätyön päälle niin vain rakenneta kasvihuonetta nollakokemuksella. Mutta mahdollista se on ja niin vain tuo työmyyrä tässä onnistui.

Kirjoitin edellisessä jutussani kasvihuoneesta että olen innostuessani hyvä motivoimaan. Jälkeenpäin ajateltuna se menikin vähän niin päin että itseäni hirvitti ylitekeminen ja koitin jarrutella homman loppuunviemistä aika tosissanikin, mutta Otto ei suostunut luovuttamaan. Onneksi ei, jälki on todella hienoa! Aiemmassa postauksessa mainitsin myös että aliarvioimme projektin mittavuutta, mutta loppuen lopuksi aloitetut työvaiheet etenivät ilman laitevuokrausta ja suuria talkoiluja. Moni vaihe vaati kokeilua, pieniä epäonnistumisia ja työstämistä, enimmäkseen ne siis söivät aikaa ja kärsivällisyyttä.

Kokosin kuvina pääpiirteittäin, millaisessa kunnossa kaaret olivat, miten ne kunnostettiin ja kuinka pystytys eteni. Kaikki ohjeet kerättiin joko kirjoista, netistä tai saatiin yksittäisenä vinkkinä kokeneemmilta osaajilta. Joskus taas oli pakko edetä kokeilemalla ja tuntuman mukaan.

kuva 1 – kuva 2

Kuvassa 1 ja 3 kaaret ovat sellaisena kuin ne autotalliin kannettuna ensimmäistä kertaa näin. Täynnä niittejä, maalipinta surkeassa kunnossa ja selkeästi liian pitkinä paikalle, johon ne aiottiin sijoittaa. Ensimmäisenä niistä poistettiin pihdeillä niitit, naulat ja muovinpalat. Sitten ne kannettiin yksitellen ulos ja käsiteltiin pyöröhiomakoneella jotta vanhaa maalipintaa olisi jäljellä mahdollisimman vähän. Lopuksi päädyt ja reunat käytiin läpi hiomapaperilla jotta kaikki tikut ja mahdolliset lohkeamat saatiin siistiksi. Kuvassa 2 on siistitty kaari odottamassa maalipintaa. Maalaaminen on niin sotkuista touhua ja urakoin sitä kahtena päivänä yhteensä varmaan 20 tuntia, joten vaiheesta ei ole näköjään otettu yhtäkään kuvaa. Kaaret maalattiin kahteen kertaan Tikkurilan Vinha -ulkomaalilla, kunhan oli varmistettu että käyttö sopii tilaan, jossa on syötäviä kasveja.

kuva 3
kuva 4

Tässä kaaria mitoitetaan paikalleen ammattimaisesti leca-harkkojen, tiilien ja pöllin avulla. Oli muuten aikamoista aivojumppaa! Missä kulmassa haluttu korkeus ja tukevuus on optimaalisin ja miten kaarten kiinnikkeet ja niiden olemassaolevat ruuvien reiät sopivat kuvioon. Tuolloin kokonaisuutta oli vaikeaa hahmottaa ja arvailua oli PALJON. Kuva on viime kesältä joten tässä näkyy myös kuinka heikossa hapessa perustukset olivat alussa. Tässä vaiheessa projekti jäi paussille tähän kesään asti, jolloin aloitettiin uudella innolla ja perustukset kunnostettiin huolellisesti.

kuva 5 – kuva 6
kuva 7

Kulma saatiin kuntoon, mutta kävi ilmi että kaaret joudutaan mitoittamaan kukin omalla kohdallaan paikalleen, sillä vanhat perustukset ja niiden muotoon lisätyt uudet vahvistukset eivät olleetkaan aivan millinsuorat (täällä ei ole mikään). Se onneksi onnistui yllättävän sujuvasti kaarien harjakiinnikkeen avulla. Kun sopiva kulma oli löytynyt, se vahvistettiin poikkipuulla, kuten näkyy kuvassa 5. Kuvassa 6 ja 7 on nähtävissä vähän karvalakkinen mutta hyväksi osoittautunut tapa testata kaarien linjaa ja sijoittelua köyden avulla. Tässä vaiheessa tuota kehystä piti vain kokeilla, mutta kun menin laittamaan illallista ja katsoin tunnin päästä takapihalle, kaaret olivatkin jo kaikki nostettuina. Tämä oli siis yllättävän nopea homma tarkkojen pohjatöiden ansiosta.

kuva 8 – kuva 9

Kuvassa 8 harjalauta ja sivuja tukevat laudat on asennettu. Muoto paljasti kuinka iso sisätila onkaan! Kuvassa 9 on ovenkarmi ja sen yläpuolelle tuleva tuuletusikkuna.

kuva 10

Pienen tutkiskelun jälkeen päätimme panostaa Eva-kalvoon, joka on ominaisuuksiltaan hieman joustavampaa ja siten kestävämpää sekä helpompaa asentaa, kuin kasvihuonekalvo. Siten tietenkin myös hieman hintavampaa, mutta laskimme että käyttöikää luvataan sen verran enemmän että loppuen lopuksi vaihtoehto on edullisempi kuin kalvon vaihtaminen muutaman vuoden päästä. Kuvassa 10 tulos, kun Otto tarttui ns. härkää sarvista ja aloitti kalvon pingottamisen harjoittelun päädyistä. Mielestäni aika hurjan siistiä jälkeä. Tässä vaiheessa avuksi tuli toinen miekkonen, jotta pingotuksesta tulisi napakka. Perustuksen alareunaan kaivettiin uoma, johon kalvon alareuna upotettiin.

kuva 11
kuva 12

Sitten koitti h-hetki. Saimme avuksi muutaman uskomattoman ihmisyksilön jotka olivat valmiita uhraamaan sunnuntaistaan useamman tunnin tälle. Tulos on niin siisti että en voi uskoa ettei tässä projektissa ole liannut käsiään kukaan joka olisi tehnyt vastavaa ennenkin. Kuvassa 11 ja 12 siis kalvolla peitetty kasvihuone. Katolle ylsikin tikkailla eikä laitteita tarvinut vuokrata. 

Nuo viimeisessä kuvassa lepattavat kalvonreunat on jo siistitty. Ovien ja ikkunoiden kasaaminen tapahtunee alkavalla viikolla. Otan niistä kuvat ja liitän seuraavaan juttuun, jossa taidan aloittaa jo sisätilojen suunnittelun. Tammikuu tulee pian, ja siinä vaiheessa ensimmäiset taimet on jo laitettava alulle.

Olimme varautuneet kaikenlaisiin vastoinkäymisiin ja ehkä juuri sen takia tähän pisteeseen pääsy tuntuu niin mukavalta. Samankaltaista onnistumista oli edellisen kerran, kun talon sisäremppa valmistui ällistyttävän nopealla aikataululla ilman juuri minkäänlaisia vastoinkäymisiä.

Lopetin edellisen artikkelin aiheesta näin: ”Kai tässä voi onnistua vain, jos ylipäätään aloittaa…”. Voin tyytyväisenä todeta, että onnistuttu on.

0 kommentit

Kommentoi

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa