Miksi taimikasvatus viehättää?

,

Ensimmäinen tomatillon alku!

Istutan tänään eilen valmistuneeseen kohopenkkiin tomatillot. Kevättalvella siementilausta tehdessäni mietin että valitsen joko tavallisen runkotomaatin tai tomatillon tämän vuoden uudeksi taimikokeiluksi, ja päädyin ihan vaan erikoisuuden takia jälkimmäiseen. Tomaatintaimia saa taimistoilta, mutta tomatilloksia en ole onnistunut bongaamaan. Thaimaalaisessa ja meksikolaisessa keittiössä käytettävä koisokasvi ei sovellu syötäväksi raakana, vaan sitä käytetään ruuanlaitossa kypsennettynä. Ajattelin myös kokeilla säilömistä salsan muodossa ja jos satoa riittää, kokonaisenakin. Talviviikonlopun herkuttelu omalla vihreällä salsalla kuulostaa aivan mainiolta.

1. Kevään ensimmäinen taistelija tunkeutuu pintaan mullan alta – 2. Härkäpavun napakka alku kookoskuidussa

Kylvin pikkuiset siemenet tapani mukaan hieman myöhässä. Parempi ajankohta olisi ollut jo maaliskuussa, mutta koska kaikki puutarhaan liittyvä on minulle vielä melko uutta, hommaan perehtyminen viivästyi. Loppuen lopuksi nauratti miten pieni ja helppo asia oli kuitenkin kyseessä, varsinkin kun siemenet lähtivät kasvuun loistavalla menestyksellä huolimatta pitkittyneestä talvesta ja melkoisen alhaisista sisälämpötiloista. En raaskinut luopua yhdestäkään onnistuneesta taimesta vaikka tarkoitus olikin valikoida neljä parasta yksilöä varsinaiseen kasvatukseen. Koska taimikasvatuksen tilavaatimukset ovat melkoiset enkä saanut sisälle sopivan aurinkoisia paikkoja kaikelle, päädyin kantelemaan kymmentä ruukkua pitkin kevättä ulos aurinkoon ja illalla takaisin sisälle. Tomatilloksien lisäksi esikasvatuksessa oli paljon muutakin, kuten salaattifenkoli, avomaankurkku, kabocha-kurpitsa, purjo, härkäpapu ja hervoton määrä basilikaa. Kannoin tavaraa ulos ja sisään, tarkkailin ja suihkuttelin, pidin kostena ja onnistuin yli odotusten pitämään kaiken hengissä.

1. Fenkolin taimet ovat alkuvaiheessa haurasta tavaraa – 2. Basilikan taimet pääsivät kasvatuskennosta omiin laatikoihinsa

Kurpitsat ovat olleet kohopenkissään jo useita viikkoja. Niidenkin kohdalla kävi kuitenkin niin, että siemenet lähtivät itämään vimmaisasti ja taimet kasvoivat nopeasti todella suuriksi. Alun kahdeksasta siemenestä kaikki itivät loppuen lopuksi, mutta tilaa oli vain neljälle taimelle. Päädyin tekemään vielä yhden kasvupaikan lopuille taimille, joista tosin yksi katkesi myöhemmässä vaiheessa eräänä tuulisena päivänä. Tuuli verotti myös tomatilloksia joista kaksi taipui suojaamisesta huolimatta lähes poikki ja päädyin heivaamaan ne kompostiin.

Futsu Black -kurpitsa alkoi puskea heti kohopenkkiin päästyään nuppuja ja uusia lehtiä

Kärsivällisyys, pettymykset ja yllätysonnistumiset ovat taimikasvatuksen suola. Kasveihin muodostuu myös ihmeellinen kontakti ja hoitosuhde, kun niitä vaalii jo pienestä ja näkee ensimmäisten lehtien avautumisen. Homma vaatii suurta huolellisuutta ja sen suunnittelu kykyä nähdä tulevaan. Suunnitellessani siementilausta jätin suurimman osan yrttien siemenistä tilaamatta, koska viime vuoden kokemuksen perusteella yrtit vaativat yllättävän paljon omanlaistaan huolenpitoa, harvennusta ja jatkuvaa käyttöä menestyäkseen. Päädyin ostamaan lähiruokapiiristä kaksi minttua, salvian, thaibasilikan ja timjamin, joilla voisin opetella kunkin lajikkeen hoitamista ennen omia esikasvatuksia ja tarkempien kasvatuspaikkojen miettimistä. Huomasin että puskat jäävät paljon helpommin laiskemmalle hoidolle kun ne on saanut käsiinsä jonkun toisen kasvattamina.

1. Etualalla taimistolta hommatut yrtintaimet ja chili, taustalla fenkoli- ja kurkkuarmeija – 2. Kurkut istutettiin penkkiinsä jo melko pieninä

Tämä on varmasti ihmiskohtaista, mutta jostain syystä huolimatta suuresta kokemuksen puutteestani minulla on ollut alusta asti tunne, että haluan osata kasvattaa omat taimeni. Rakenteilla oleva kasvihuone parantaa onnistumismahdollisuuksia ja vähentää säätämisen määrää huomattavasti. Olen silti iloinen ja ylpeä, että tänä vuonna jaksoin kasvattaa vihreät lapsoset valmiiksi istutusta varten. Tämä on jo puoli voittoa, vaikka satoa saakin tietysti vielä odotella. Olen lukenut useamman kotitarhurin kertomana, että joka vuosi tulee sanottua ”ensi vuonna en esikasvata mitään”, ja silti löytää itsensä tilailemasta siemeniä heti kun katalogit tammikuussa ilmestyvät. Ymmärrän viehätyksen ja turhautumisenkin hyvin. Pitkällä talvella on varmasti osansa tähän, sillä kun viherpeukaloa alkaa valon lisääntyessä kutitella, siemenet ja esikasvatuksen valmistelu on konkreettinen tapa aloittaa puutarhan vuosi vaikka lämpimät ilmat ovat kaukainen haave ja maa on roudassa vielä kuukausia. Viime vuonna koin taimien kanssa turhautumista enkä onnistunut kovinkaan hyvin, laiminlöin ne surkeasti enkä loppuen lopuksi taitanut saada yhtäkään siihen vaiheeseen että istutus olisi onnistunut. Opin kuitenkin monta asiaa ja se luultavasti vaikuttikin tämän vuoden huomattavasti parempaan lopputulokseen. En ole ainakaan vielä kyllästynyt touhuun laisinkaan, ja on jotenkin haikeaakin kun kasvit ovat nyt ulkona omilla paikoillaan ja niitä käydään vain aika-ajoin kastelemassa ja lannoittamassa. Ikkunalaudat, pöytäpinnat ja eteisen lattia ovat taas alkuperäisessä käytössään eivätkä täynnä vehreyttä. Tuntuu kuin iso osa päivän töistä olisi loppunut yhtäkkiä.

Tänään, kun tomatillot oli istutettu, aloitin ensi vuoden suunnitelmat.

Viimeinen taimi purkista penkkiin!

0 kommentit

Kommentoi

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa