Paimion lähiruokabrunssi

, ,

Viime vuosina on tuntunut siltä että lähiruoka on enemmän esillä kuin koskaan. Se nousu myös globaaliksi puheenaiheeksi on kiehtovaa seurattavaa, sillä lähiruoka on erilaista joka paikassa. Mielenkiintoisia ovat myös tavat joilla ruoka-alan ammattilaiset ja muut innostuneet jalostavat lähiruuan tuotteiksi, joiden kautta paikalliset ja vierailijat pystyvät tutustumaan paremmin oman alueensa herkkuihin. Se on oleellinen linkki kuluttajan ja tuottajan välillä, eräänlainen visio siitä mihin kaikkeen taipuu suomalainen raaka-aine.

Viime vuonna Paimiossa järjestettiin ensimmäistä kertaa Pellosta Pöytään -lähiruokabrunssi. Tuolloin tapahtuma varattiin hetkessä loppuun, samoin kuin tänä vuonna. Muutama vuosi sitten alueelle muuttaneena olen aloittanut lähituotteisiin tutustumisen nollasta ja REKO-ringin lisäksi vieraillut vain muutamalla isoimmista tuottajista, joten brunssi vaikutti mahtavalta tavalta perehtyä laajempaan joukkoon osaajia. Oli myös kiinnostavaa nähdä, millaista lähiruokaa huhtikuussa pöytään onnistutaan loihtimaan. Kolmen emännän suunnittelema menu vaikutti raikkaalta ja simppeliltä, juuri kuten hyvältä brunssiruualta saattaisi odottaa.

Iskun talo kylpi ensimmäisissä kevätauringon säteissä tapahtumapäivänä. Menin kuvaamaan ruokia paikan päälle vähän ennen tapahtuman alkua ja pihalla kuvatessani paikalle sattui paikalle talon isäntä, joka kertoi hieman paikan historiasta ja näytti kuvia pusikosta, josta talo oli pelastettu vain pari vuotta sitten. Mukava pohjustus brunssille!

Kun aloitin kuvaamisen, pöytää viimeisteltiin juuri. Aamiaisen väliin jättäneenä tuoksu oli huumaava. Emännät viimeistelivät pöytää epäilyttävän rauhallisena, missä oli ellunkanamainen ryntäily ja viime hetken kaaos?

Pikaisen tallentamisen jälkeen liityin ovelle kertyvän jonon jatkeeksi kärsimättömänä. Hyväntuuliset paimiolaiset täyttivät aulan ja vetivät pitkiä henkäyksiä keittiöstä tuulahtelevista tuoksuista. Joku kyseli, että eihän leipä lopu kesken.

Ensimmäisten vieraiden sometallennushetken jälkeen pääsin täyttämään lautasta. Se loppui kesken jo puolessa välissä, sillä alkupään salaattien houkuttelevuus pakotti ottamaan kunnon kauhalliset. Kuin ihmeen kaupalla lähes kaikkea mahtui lautaselle. Kananmunat jäivät välistä sillä syötävää oli paljon. Koska munat ovat lempiruokaani, Heikkilän tilan munia oli tullut jo maisteltua kotioloissa.

Ruuasta huomasi että kaikki oli mietitty omana kokonaisuutenaan eikä pakonomaisella brunssikaavalla, jollaiseen joskus törmää. Parasta antia oli Egget Pastaamon tuorepastasta valmistettu mozzarellasalaatti. Marika Mularin valmistama pasta oli jo ennestään tuttua, mutta kylmänä pastasalaatissa huomasi kuinka laadukas tuote onkaan. Erinomaisia olivat myös taivaallisen öljyinen focaccia, tilamaidosta valmistettu kotijuusto ja rapeat Elinan knäkit – kuin tehty kannattelemaan runsaita täytteitä. Yleensä kosteat silakkaruuat eivät ole mieleeni mutta tomaattisessa kastikkeessa haudutetut Reposaaren silakat olivat herkullisia. Jälkiruokana tarjoillut Kaffen kans -marengit olivat päältä rapeita ja sisältä meheviä, niin maukkaita että makeudesta huolimatta niitä olisi voinut syödä kaksikymmentä. Mikä taas hieman häiritsi, oli muuten hyvässä porkkalassa (menussa porkkanasalaattina) voimakkaasti maistunut nestesavu ja brita-kakun kerrosten lievä kuivuus.

Oli mukava huomata että perinteikkäästä miljööstä ja brunssin teemasta huolimatta kokonaisuuteen oli saatu sekoitettua vivahteita sekä vallitsevista ruokatrendeistä että muista ruokakulttuureista. Niistä ammentaminen hyödyntämällä enimmäkseen lähellä tuotettuja raaka-aineita kokonaisuus on ajankohtainen mutta tunnistettava. Olin juuri lopettelemassa jälkiruokaa, kun paikalle saapui isompi seurue vanhemman ikäpolven asiakkaita. Esimerkiksi heidän mietteensä ruuasta olisi ollut mielenkiintoista kuulla. Viime vuonna tarjolla oli ollut lihavaihtoehtoja, nyt vain kalaa ja falafelia. Rohkea päätös ja oikein tervetullut sellainen. Pöydässä oli myös runsaasti vegaanisia ja gluteenittomia ruokia ja kaikki oli selkeästi merkitty.

Lähiruokabrunssi, näitä lisää. Osaavien tuottajien ja innokkaiden järjestäjien myötä tällainen tapahtuma oli mahdollinen ja varmasti toivottu. Ensi vuonna uudestaan, Paimio.

0 kommentit

Kommentoi

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa