Artikkelit

Puutarhan hitit ja hudit 2019

, ,

Miten puutarhaunelmat muovautuivat tänä kesänä? Ainakin huomasin sen että monien eri lajikkeiden yhdistelmäpenkeissä monet asiat jäävät helposti käyttämättä. Vaikka laitan paljon ruokaa, aina ei muista että pihasta pitäisi syödä pois kymmenen kerää salaattia ja laatikollinen yrttejä. Edellisinä kesinä on harmittanut että osa kasvatetusta jää käyttämättä, mutta tänä vuonna opin nauttimaan myös hyötykasvien kukkimisvaiheesta. On oikeastaan mukava nähdä kasvin koko elämänkaari sen sijaan että kaikki revitään ylös. Esimerkiksi aiemmin mainittu salaattikerä kukki kauniisti ja erikoisesti kuin myrkyllinen avaruuskasvi. Sitä on niin tottunut ajattelemaan näitä ruokana että välillä unohtaa kyseessä olevan kasvi. Kun lukee vain siemenpakettien taustoja ja kasvatusohjeita, tulee kuva että kaikki on tavallaan ”pilalla” kun kasvi pääsee kukkimaan.

Tänä kesänä oli selkeät onnistumiset ja epäonnistumiset. Monien lajien kohdalla sadonkorjuu yllätti, varsinkin jos laji oli kokeilu tai muuten vaan jäänyt hieman silmän varjoon. Toisaalta viime vuonna onnistuneita juttuja lähdettiin kasvattelemaan polleana ja suurin odotuksin, mutta olosuhteiden muutokset ja loppukesän laiskuus jättivät sadon pieneksi. Kokonaisuudessaan satoa on kuitenkin paljon, tosin niin oli kasvupaikkojakin verrattuna edellisvuoteen.

PARHAAT

LUUMU/KRIIKUNA. Koska kukaan asiantuntija ei ole varsinaisesti käynyt tunnistamassa ovatko pihalla levittäytyvät hedelmäpuut luumua vai kriikunaa, diagnosoin ne itse nopealla haulla kriikunaksi. Ne kasvavat viidakon lailla juurivesojen avulla ja kun muutimme, ne olivat muodostaneet tiheän aidanteen. Riitelimme kaksi kesää sen harventamisesta – toinen pelkäsi näkösuojan häviämistä ja toinen halusin kunnon sadon. Tilannetta seurattiin ja kerran kerättiin ehkä noin kilo kypsiä luumuja. Se joka halusi kunnon sadon, olin minä ja sain tahtoni läpi kolmantena vuonna. Ne toipuivat yhden kesän ja tänä vuonna niistä kerättiin noin neljäkymmentä kiloa luumua. En edelleenkään tiedä oliko syynä harvennus vai yksinkertaisesti tälle vuodelle sattuneet uskomattoman sopivat säät sekä kukinta- että sadonkorjuuaikaan. Varmasti molemmat, sillä hedelmiä tuli niin paljon että niitä kerättiin joka toinen päivä parin viikon ajan. En ollut mehustanut koskaan mutta voin sanoa että se homma tuli tutuksi. Nyt naurattaa ajatuskin siitä ensimmäisestä pienestä ämpärillisestä, josta valmistin hartaudella hilloa torttuihin, ajatellen että ompas mukava kun puut kuitenkin jotain tekivät. Onneksi luumuista syntynyt tiivistemehu on taivaallisen hyvää. Täydellistä janojuomaa! Se sopisi hyvin myös kiilteeksi kakun päälle sekä pohjaksi glögiin.

Tutkin muuten juuri lisää, onko kyse luumusta vai kriikunasta ja lajike taitaakin olla Yleinen Punaluumu. Hyvä juttu että kellarissa on kaksikymmentä pulloa mehutiivistettä ja kahdeksan purkkia hilloa kriikuna-nimellä laputettuina.

CHILIT. Taimien hyysääminen kannatti chilien kohdalla. Kaikki lajikkeet tekivät hyvän sadon, jota käytin tuoreena ja säilöin eri tavoin. Olin iloisesti yllättynyt että määrällisesti niitä oli niin paljon että kaikenlaiset kokeilut olivat mahdollisia.

Tulisen ruoan sietokyky kasvoi aikalailla sillä välillä potkua oli ruuassa lähes liikaa. Esimerkiksi padroninpaprikat ovat yleensä mietoa tapassyötävää joista vain yksi sadasta pitäisi olla tulinen, mutta meillä kasvaneiden kohdalla oli harvinaista löytää miedompi yksilö. Toisaalta oli kyllä hauskaa maistella paistettuja paprikoita porukalla ja seurailla, kun kerta toisensa jälkeen kasvot vääntyivät ja hiki kiilteli otsalla ensipuraisun jälkeen. Maku oli kuitenkin erinomainen!

Odotin eniten Chocolate Habaneroa ja se saikin paljon erityishuomiota heti alusta. Kahdesta hyvästä taimesta toinen kuitenkin sai liikaa aurinkoa alkuvaiheessa kasvihuoneen kuumimmassa paikassa, kuihdutti alkavat kukinnat eikä toipunut kunnolla koko kesänä. Onneksi toisesta yksilöstä on tullut runsas sato. Otimme chilin sisälle lampun alle talvehtimaan. Se oksilla roikkuu edelleen tummanruskeita, ryppyisiä, aromikkaita ja erittäin tulisia habaneroja ja pari kukannuppuakin yrittää avautua vielä. Tämä on vielä todella tuntematonta hommaa itselleni, joten seuraan mielenkiinnolla miten talvetus onnistuu.

PENSASPAPU / VIHREÄPAPU. Ostin viime vuonna syysalennuksesta muutamia siemenpusseja. Kun pellolle jäi yllättäen hieman tilaa, kylvin siihen pensaspapua. Kun naakat hyökkäsivät viljelyksille, myös pensaspapu sai nokasta niin kovaa etten uskonut että mitään satoa edes kerätään. Mutta seitsemän taimea jäi jäljelle ja kasvoi nimensä mukaisesti pensaiksi, joissa kehittyi kesän aikana reilun viiden kilon papusato kuin vaivihkaa. Huomasin ne juuri ajoissa, kokeilin ja totesin herkulliseksi. Valmistustapoina käytin samoja kuin tankoparsalle. Plussaa myös helposta säilönnästä: vihreitä papuja ryöpätään kolmen minuutin ajan kiehuvassa vedessä, jäähdytetään nopeasti kylmässä vedessä ja pakastetaan sopivissa käyttöerissä. Meillä on papua pakkasessa nyt koko talveksi ja maku on sulatetussa pavussa edelleen tuore ja väri kirkkaan vihreä.

KURPITSA. Ensimmäisenä puutarhavuotena etupihalle perustettiin kohopenkki, joka tuotti isoja kesäkurpitsoita hullun lailla. Nyt kurpitsalajikkeita oli kolme ja niille tehtiin isompi versio, jossa vaikuttivatkin viihtyvän erinomaisesti. Ostin taimena spagettikurpitsaa, mutta kesä- ja hokkaidonkurpitsan kasvatin siemenestä. Kaikista tuli runsaasti kurpitsoita. Kesäkurpitsasta huomasi myös hyvin että lajikkeella on väliä. Black Forest -lajike oli isokasvuisenakin kiinteä ja siihen tuli siivutettuna herkullinen paistopinta, ilmeisesti sokeripitoisuuden vuoksi. En taaskaan muistanut kokeilla kukkien friteeraamista tai kurpitsanlehtikääryleitä, mutta ehkä ensi vuonna siihenkin löytyy kaistaa.

”IHAN OK”

TOMATILLO. Viime vuoden yllätysmenestyjä oli se jolta odotin vieläkin isompaa satoa tänä vuonna, mutta toisin kävi. Kirjoitin venähtäneistä taimista keväällä kauden alkaessa ja ne virheet taisivatkin vaikuttaa lopputulokseen. Ensi vuonna laitan taimet aiemmin ja ilman valoa. Sama koskee tomaatteja, joista lisää myöhemmin. Sain tomatilloista kuitenkin runsaasti kastikepohjaa chileille ja niitä syötiin ruuassakin muutaman kerran, mutta viime vuonna etikkaan säilötyt pienet tomatillot jäivät tänä vuonna välistä. Harmi, sillä niistä tuli huikeaa vihreää salsaa.

PAPRIKA. Paprika onnistui oikeastaan aika hyvin, mutta tajusin liian myöhään että kukkia olisi kannattanut harventaa. Tuloksena oli suuri määrä pieniä paprikoita isojen sijaan. Maku sen sijaan oli erinomainen ja määräkin tosiaan sen verran hyvä, ettei oikeastaan voi paljoa valittaa. Pienissä ruukuissa kasvatetut chiliä muistuttavat Sweet Sunshine -paprikat taas tekivät satoa pitkin kesää ja käytin niitä salaateissa ja lämpimissä ruuissa. Maku ei ollut mitenkään yllättävä, mutta hyvä – ja plussaa visuaalisuudesta.

PENKIN ALLE

TOMAATTI. Tomaatit kärsivät samoista virheistä kuin tomatillot, mutta rajummin. Aloitin taimikasvatuksen aivan liian ajoissa ja se kostautui epämuodostumina, haarautumisena ja kukinnan viivästymisenä. Syötäväksi tomaatteja kuitenkin riitti ja riittää edelleen, kun poimin raakileet kulhoon ja siinä ne nyt yksitellen kypsyvät. Tein niistä myös uunikuivattuja tomaatteja Vappu Pimiän ohjeella ja muutama purkki salsaakin odottaa kellarissa nachoiltamia. Vaikka saattaa kuulostaa että onhan noita riittänyt, oli määrä ja laatu kasvien määrään nähden huono. Maku sen sijaan oli eri asia! Kuvaukselliset tummat Black Russianit olivat täyteläisiä, Zlatavat taas maistuivat suorastaan hunajalle ja olivat marjaisen jälkiruokamaisia.

Black Russian ja back-up plan, eli Merivuoren kakkoslaadun tomaatit kastikkeita ja ketsuppia varten

PORKKANA JA PALSTERNAKKA. Hiekkaviljelyksemme olivat liian kuivat ja porkkanat jäivät pieniksi. Palsternakat olivat vain pieniä ruikuloita vieri vieressä vaikka tilaa olisi ollut. Paras puoli niissä oli ehkä se, miten nauratti kun vetäisi mojovan naatin maasta ja sai käteensä kolme tuulessa huojuvaa puikulaa, jotka hävisivät käytännössä jo kuoriessa.

Yleisfiilis kesän onnistumisista on hyvä. Sain tehtyä säilönnät loppuun pari viikkoa sitten ja sitä ennen olikin kattilat kuumana aamusta iltaan. Koko prosessi oli taas niin opettavainen että vaikka tällä hetkellä eivät varsinaisesti kasvatushommat himota, ensi vuoden suunnitelmat ovat jo syntyneet. Ja parempi niin, koska joulun aikaan alkaa taas ensimmäisten siementen idätys.

Sriracha

, , ,

Huonosti lähteneet jalapenopensaat tekivät vaikeuksista huolimatta kunnollisen sadon, jonka ensimmäisen osan purkitin siivuina etikassa. Toinen satsi kasvoi oksille niin äkkiä että suurin osa pääsi punertumaan, jolloin aloin etsiä käyttötapoja kypsille jalapenoille.

Srirachalla on meillä aina paikka jääkaapin ovessa. Sitä on käytetty enimmäkseen siipikastikkeena, mutta jotkut vieraat höystävät sillä kaiken voileivistä ranskalaisiin. Tiedättekö mistä kastike valmistetaan? Jalapenoista.

Sain kerättyä juuri sopivan määrän chilejä srirachaa varten. Ne soseutettiin, maustettiin ja jätettiin hapattumaan viideksi päiväksi pimeän kaapin suojiin. Pistin kastikkeen alulle kiireessä kaiken muun ohessa ja olin epäileväinen onnistumisen suhteen, mutta kotitekoisesta srirachasta tuli niin hyvää. Maku on erittäin lähellä suosikkibrändin kastiketta, mutta koska lisäaineet puuttuvat täysin, maku on raikkaampi ja kehittyy säilytyksen myötä.

Kuten kaikessa säilönnässä, käytä myös srirachassa mahdollisimman tuoreita raaka-aineita. Päivitän myöhemmin reseptiin tarkempaa tietoa säilytysajasta, mutta puhtaaseen purkkiin purkitettuna uskoisin kastikkeen säilyvän ainakin 2-3 kuukautta.

En ole käyttänyt srirachaa ruuanlaitossa juurikaan, mutta nyt aion kokeilla sitä ainakin paahdetun parsakaalin kanssa, nuudelikeitoissa ja täytetyissä leivissä. Hapan ja tulinen maku toimii hyvin myös rasvan tasapainottajana esimerkiksi maustevoissa ja majoneesissa.

Nykyään isommista ruokakaupoista saa suomalaisia jalapenoja, joten aivan siemenestä ei tarvitse aloittaa. Valmistus on helppoa eikä vaadi erityistaitoja. Jos kastikkeiden legenda kuuluu omiin suosikkeihin, nyt kokeilemaan!

Sriracha

Tulisten kastikkeiden legenda saa ominaismakunsa hapattamisen kautta. Valmistus on yllättävän helppoa ja lopputulos mahtavan tulinen ja täyteläinen.
Prep Time15 mins
Cook Time20 mins
Hapattaminen5 d
300 ml
  • 400 g punaisia jalapenoja
  • 200 g vihreitä jalapenoja
  • 4 valkosipulinkynttä
  • 3 rkl ruokosokeria
  • 1/2 rkl suolaa
  • 1/2 dl vettä
  • 1 dl omenaviinietikkaa

Ohjeet

Alkuseos
  • Poista jalapenoista kannat – siemenet ja sisäosat käytetään kastikkeeseen – ja kuori valkosipuli. Leikkaa reiluiksi palasiksi ja heitä blenderiin.
  • Lisää ruokosokeri, suola ja vesi. Sekoita mahdollisimman tasaiseksi. Vinkki: Säästä hengitysteitäsi äläkä työnnä nenääsi haistelemaan lopputulosta heti tehosekoittimen kannen avaamisen jälkeen.
  • Kaada seos suureen lasipurkkiin. Älä ruuvaa päälle tiivistä kantta vaan leikkaa pala kelmua ja viritä se kuminauhan avulla purkin peitoksi.
  • Jätä pimeään paikkaan (esimerkiksi keittiön kaappiin) viideksi päiväksi. Sekoita päivittäin.
Keittäminen
  • Siivilöi viisi päivää hapatettu sose teräskattilaan. Painele lusikalla kaikki hedelmäliha mukaan ja heitä jäljelle jäävät siemenet ja kuoret pois. Lisää omenaviinietikka kattilaan ja sekoita.
  • Keitä matalalla lämmöllä kunnes koostumus on sopiva. Voit testata sitä nostamalla kastiketta lusikkaan ja seuraamalla, erottuuko reunoille vettä. Sriracha tiivistyy hieman jäähtyessään.
  • Valuta valmis kastike pulloon ja säilytä jääkaapissa. Säilyy ainakin kahden kuukauden ajan.

Kasvihuoneen laarit ja niiden tulevat asukkaat

Tähän on tultu, tälle taimiviidakolle on nyt saatava paikka.

Alla olevassa kuvassa on suunnitelma multalaarien rakentamiseen. Perspektiivi on kuvassa huono, sillä tila on pituussuunnassa melko tunnelimainen ja multametrejä mahtuu siihen enemmän kuin tästä kulmasta näyttäisi. Pohja on suunniteltu niin että laarit kattavat valoisimmat kasvupaikat ja varjoisampiin paikkoihin jää tilaa tavaroille sekä pienelle työtasolle. Piirsin kuvaan myös muutamia metallipönttöjä joita saimme hankittua ison määrän käytettynä. Niitä sijoitellaan avaraksi jääviin paikkoihin mikäli kasveja jää yli laarien tarjoaman tilan. Aika upeat nuo havainnollistavat kasvipiirrokset, eikö…

Reunaan tehdään pienempi multatila, johon matalakasvuiset chilit mahtuvat siististi riviin. Keskelle istutan tomaatit ja siitä tulee vakiopaikka niille, sillä tomaatit kuulemma viihtyvät samassa kasvupaikassa vuodesta toiseen. Etuosan syviin laareihin tulee matalakasvuisia mutta lämpöä kaipaavia kurpitsalajikkeita. Takaosan vihreä sotku edustaa viidakkokurkkua, joka saa kiivetä seinustalle viritettäviin tukiin.

Lajikkeet ja kasvien määrä kasvihuoneeseen oli päätettävä jo siemeniä tilatessa. Luulin ottaneeni siemeniä reilusti ja pikkutaimiakin näytti olevan paljon, mutta mitä enemmän puutarhalehtiä ja -palstoja selailee, sitä enemmän tuntuu että ei näitä nyt niin hirveästi olekaan. Tomaatteja on yhteensä 23, joista 9 menee kolmeen amppeliin. Chilejä on noin 25 ja paprikoita 11. Lisäksi kasvamassa on viisi honteloa tomatillon tainta jotka toivottavasti vahvistuvat istutuspäivään mennessä. Suurin osa chileistä on onneksi pienikasvuisia ja tomaattiamppeleita aion ripustaa myös saunan katetulle edustalle, joten aivan kaiken ei tarvitse kasvihuoneeseen mahtua.

Suurin tekijä kasvien valinnassa oli, että mitään osaa sadosta ei saa jättää käyttämättä. Näen hävikistä painajaisia. Sitä vältetään esimerkiksi valmistamalla chilihilloa johon saa upotettua suurenkin määrän tulisia palkoja. Tomaateista voi valmistaa ketsuppia ja tomaattikastiketta, jos niitä tulee ylenmäärin. Siementilaukseen päätyneet kurpitsalajikkeet taas kestävät hyvin varastointia.

Muita kriteereitä ei oikeastaan ollut. Kasasin tilauksen mielitekoja ja ulkonäköseikkoja noudattaen.

Chilit ja paprikat:

Cheyenne – Kuulemma vaatimaton ja varma valinta aloittelevalle kasvattajalle. Olen käyttänyt näitä tuoreena ja kuivattuna aiemmin ja todennut kelvoksi peruschiliksi.

Habanero Chocolate – Sopii karibialaistyyppiseen ruokaan, on hedelmäinen ja tosi tulinen! Myös ennalta tuttu. Saattaa olla kuulemma hankala kasvattaa mutta ajatus omista habaneroista on liian herkullinen. Ehdoton suosikki ja lempilapsi kaikista kasvatettavista.

Hot Lemon – Sitruunan värinen ja -arominenkin, tästä ajattelin tehdä luomusitruunan kuoren kanssa kirpeää hilloketta vaaleiden juustojen kanssa syötäväksi.

Early Jalapeno – Otto rakastaa jalapenoja. Säilöttyinä, tuoreena, täytettynä, miten vain. Näitä meillä on kuuden kasvin verran eikä varmasti yksikään palko jää syömättä. Annan muutaman kehittyä punaiseksi asti ja testailen eroja aromissa.

Pimientos de Padron – Padronin paprikat, tuo viime vuosien tapashitti. Ostan näitä aina kun kaupan hyllyllä näen. Oliiviöljyä, tulikuuma pannu ja ripaus sormisuolaa muuntavat pötkylät jumalaiseksi herkuksi.

Sweet Sunshine -amppelipaprika – En ole koskaan maistanut. Chilin näköiset, keltaiset ja miedonmakuiset pikkupaprikat voisi vaikka varrastaa, korventaa grillissä ja dipata hummukseen tai heittää burgerin väliin.

Pusztagold Aromaattinen, mehevä ja väriltään vaalea. Tämä oli kuvaus ja siitä innostuinkin. Sopii varmasti hyvin grilliin ja on täydellinen makupohja erilaisille chilihilloille. Muutamia ajattelin poimia raakana, sillä vihreä paprika on suurta herkkua salaateissa ja salsoissa.

Tomaatit:

Härän Sydän – Eli Coeur de Boeuf. Pihvitomaatti, jonka runkokin kasvaa suureksi. Taimet ovat olleet kummallisen kituliaita mutta onneks piristyneet paremmalla paikalla ja reilummalla lannoituksella. Tykästyin viime kesänä tomaattileipiin ja niiden takia nämä mehevät, lihaisat tomaatit ovat suuri odotusten kohde. Laarin etureunassa kasvatan mammuttibasilikaa leipien mausteeksi.

Zlatava – Hehkuvan oranssi, punalihainen tomaatti josta ajattelin tehdä salaattia ja tuoresalsoja.

Black Russian – Kuten nimestäkin voi arvata, musta tomaatti. Pidän jyhkeän oloisesta nimestä ja siitä että taimet ovat todella vahvoja. Maku on varmasti myös hyvä, mutta voin kuvitella miten upeilta nämä tulevat näyttämään täytettyinä. Jos sato on hyvä, tummaa ketsuppia on saatava.

Tomatillo – Viime vuoden suursuosikki. Säilykkeitä on joutunut säästelemään etteivät ne lopu täysin ennen kesää. Purkittamani tulinen tomatillokastike sekä limesiivujen kanssa etikkaan upotetut pienet yksilöt menevät ensi vuoden säilöntälistalle sellaisenaan, kunhan saamme näistä pensaista kunnollisen sadon.

Kurpitsat:

Red Kuri – Hokkaidon kurpitsa -kauppanimellä myytävä lajike. Ostin yhden sattumalta vuosia sitten, kun aloin kokeilla kurpitsareseptejä. Se oli paras kurpitsa jonka olen koskaan syönyt eikä mikään lajike ole ollut yhtä herkullinen.

Blue Ballet – Kasvaa isoksi ja sinisenharmaaksi. Myönnän että valitsin koska sininen. Ja iso.

Paprikan lehdet ovat niin syvän vihreät ja kauniin muotoiset, että taimi kävisi vaikka huonekasvista

Nyt vielä puolitoista kuukautta taimien hoitamista ja vahvistamista. Tässä vaiheessa kaikki on jo niin isoa että ruokapöydän ääressä ei enää mahdu syömään ja kaikki valoisat ikkunalaudat on vihreällä katettu. Laitoin silti vielä viime viikolla jättimäärät basilikaa itämään. Sen tuoreena pakastaminen säilyttää aromit ja vie vähän tilaa. Ikkuna- ja pöytätila tulee olemaan siis vieläkin tiukemmassa, joten nykyinen piknikkielämä on vain alkusoittoa.

Aloitamme ensi viikolla tekemällä keskimmäisen laarin. Täytyy vielä selvittää sopiva multasyvyys ja materiaali salaojitukseen. Paljon on vielä yksityiskohtia auki, mutta yleisfiilis on luottavainen. Mitä herkkuja tästä urakasta vielä seuraakaan!

Pihasuunnitelmia ja kasvutarinoita

,

Yritimme viettää toissa viikonloppuna pihasuunnittelupäivää ulkona. Päätimme olla valppaina ja ajoissa, sillä aiempina keväinä tuikitärkeisiin asioihin on tartuttu hämmästyttävän myöhään, tuloksena melko kiireinen toukokuu. Ilma oli kuitenkin surkea, harmaa ja tihkusateinen. Haimme hampurilaiset kylältä ja asetuimme visusti sisätiloihin. Jo tuo parinkymmenen minuutin pihalla käyskentely ja sulavan lumen alta hahmottuva peltotilkku kuitenkin auttoi siirtämään ajatukset siihen mielentilaan, mikä tarvitaan siihen että kunnianhimoiset suunnitelmat muuttuvat unelmista todeksi.

Mullasta ja maanparannusaineksista pitäisi laatia massiivinen ostoslista, sellainen jonka muodostamisesta meillä kummallakaan ei ole mitään kokemusta. Kun on tarpeeksi monta kertaa aloittanut perehtymisen asioihin aivan nollatiedoilla ja selvinnyt siitä ei vain hengissä vaan vähintäänkin mukiinmenevin lopputuloksin, uudet kokeilut eivät enää pelota. Helppo neuvo jota itselleenkin välillä tulee sanottua, on että aloita alusta. Mitä muuta voit tehdä. Etsi inspiraatiota, selvitä tarve, hahmota eri lähteistä kasatusta tiedosta hyvä peruskuva asiasta, sovita omiin arvoihin ja budjettiin, selvitä mahdollisuudet tai saatavuus. Sen jälkeen toimi taaksepäin katsomatta ja varaudu mokaamisen todennäköisyyteen. Mokan sattuessa voivottele, anna itsesi kyrsiintyä koko hommaan, hengitä hetki ja mieti millaista tietoa virheestä jäi käteen. Sopivan ajan kuluttua jatka taas eteenpäin, taaksepäin katsomatta, arvokas uusi oppi mukanasi. Sillä totta on se, että vain tekemällä oppii.

Eilen päivä oli täysin toisenlainen. Se kutsui ulos, viettämään aikaa, näyttämään mahdollisuuksia ja viime kesän työnteon tuloksia. Pihalla on siistiä, aivan toisenlaista kuin aiempina vuosina jolloin roju vielä hallitsi monessa kohtaa näkymiä. Pellon multa oli kuohkeampaa kuin muistinkaan ja viime vuonna liian myöhään istuttamani persiljat puskivat pintaan. On niin jännittävää seurata mitä lumen alta paljastuu. Lumipyryssä ja pakkasessa tuntuu vaan niin älyttömältä että mikään voisi kasvaa keväällä tuosta jään ja horroksen jäljiltä, mutta kaikki vain odottaa pintaan puskemista, tarttuen heti lämmittävien auringonsäteiden voimaan ja rönsyten ylöspäin. Se on niin lohduttavaa, helpottavaa ja energisoivaa jollain sellaisella tavalla, jonka merkityksen rajoja ei osaa edes hahmottaa.

Samankaltaisista syistä taimista on tullut tänä keväänä minulle erityisen tärkeitä. Siementen elinvoima, itämisen alkaminen, valon ja ravinteiden tarve, lämpötilat… Kaikki on tavallaan monisyistä mutta kun hommaa hetken tekee ja elää mukana, kokonaisuuden hahmottaa ja tarpeita osaa ennakoida. Se on palkitsevaa oppia jota ahmin itseeni kaikin tavoin. Pelkäsin siementilauksen saapuessa että olen ehkä yliarvioinut osaamiseni, mutta asia ei ilmeisesti ole ollenkaan niin. Olen ollut huolellinen ja järjestelmällinen, pelännyt ensimmäisiä merkkejä tuholaisista, tuijottanut jokaista kasvia päivittäin tarkkaillen kasvutapaa ja havainnoiden niitä asioita joita eivät puutarhalehdet ja keskustelupalstat kerro.

Ymmärsin myös hiljalleen että kun perustarpeet ymmärtää, kasvattamisessa kannattaa noudattaa omaa vaistoaan. Tekee hyvää itsetunnolle huomata kuinka vaikeiksi mielletyt lajikkeet kukoistavat ja muuttuvat silmien edessä kokonaiseksi monimutkaiseksi kasviksi joka tuottaa aikanaan hedelmän, jonka hyödynnän ravintona ja josta poimin ensi vuoden siemenet talteen. Puhumattakaan siitä ajatuksesta että joku on näitäkin lajikkeita kehittänyt, vienyt eteenpäin villeistä versioista parantaen kasvu- ja makuominaisuuksia. Aivan mieletöntä! Tässä on jotain niin elämälle ominaista ja perustavanlaatuista. ”Puutarhahulluus” on valtava aliarvio siitä, kuinka tärkeänä tätä osaamista pidän ja kuinka nöyränä oppia kerään. Siihen ei edes ole muuta keinoa, sillä näitä asioita ei pysty nopeuttamaan eikä manipuloimaan. Kiireen tuntu ja sähläys eivät kasvimaailmaan yllä ja se jos mikä on erityisen arvokasta ja parantavaa.

No, näistä syvistä vesistä vielä vähän kevyempiin ilonaiheisiin. Pihalla tuli nimittäin suunniteltua myös kesän ruokailua ja ruuanlaittoa. Mitään ei varmaan aivan valmiiksi saada mutta yksityisravintola Klubi avaa ovensa kyllä todenteolla tämän kesän myöhemmässä vaiheessa. Pihajuhlia, kylmiä juomia, pitkiä saunailtoja ja hervottoman hyvää itsekasvatettua ruokaa tarjolla. Kutsuja tulossa. Saa myös kutsua itse itsensä, sisäänpääsykriteerit eivät ole tiukkoja.

Fidel oli mukana koko suunnittelu- ja fiilistelysessiomme ajan. Aiempina keväinä se on hytissyt ulkona takista huolimatta niin että raukka on jouduttu dumppaamaan sisälle vällyjen väliin jo vartin oleskelun jälkeen. Ilmeisesti viime kesänä ulkokoiran maneerit ovat aidan pystytyksen tuomien mahdollisuuksien ja lisääntyneiden puutarhatöiden myötä kuitenkin asettuneet myös hänen prinssiyteensä, sillä kuten kaikki muukin talvehtiva, kaveri tuntui vaihtavan suoraan kesävaihteelle. Se lökötteli muina herroina saunan kiveyksellä ja seuraili tyynesti meitä, kun siirryimme nurkasta toiseen viuhtoen käsillämme innokkaasti raparperi- ja tulppaanipenkkien sekä uusiksi muotoiltavan sisääntulon linjoja. Silmät välillä puoliummessa, auringonvalossa paistatellen, omilla tiluksillaan tyytyväisenä, eikä ollut ainoa.