Artikkelit

Kasvata tätä! – Basilika

Kokeilin basilikan kasvattamista jo, kun asuimme seitsemän vuotta sitten Tampereen keskustassa ja halusin yrttitarhan parvekkeelle. Basilika oli ensimmäinen valinta. Onnistuin tappamaan kasvit jo taimena täydellisellä huolettomuudella, eli neljän päivän mökkireissu ilman kastelua karaisi sirkkalehtiset alut kuoliaaksi. Tuon jälkeen olen tehnyt joka vuosi uuden virheen kasvatuksessa, jonka vuoksi basilikasatoa on kerätty vasta kahtena kesänä. Opettelu on ollut virheistä huolimatta – tai ehkä juuri niiden takia – hyvän sadon arvoista.

Basilika on monikäyttöisyydeltään vähintään persiljan vertainen. Sillä saa herätettyä eloon yksinkertaiset pastat ja salaatit. Sen voi lisätä mausteiseen ruokaan loppuvaiheessa antamaan makumaailmaan syvyyttä ja raikkautta. Pidän myös kasvin satoisuudesta, sillä lehtiä voi käyttää runsaasti ja niitä riittää silti vielä säilöttäväksi. Basilika on myös kaunista kasvatettavaa ja tuoksuu tietysti mahtavalle.

Koska yrtti on maailmalla niin paljon käytetty, variaatioita löytyy. Kasvatan pääosin italialaisia lajikkeita koska ne ovat kaikkein monikäyttöisimpiä, mutta muita versioita on kiva testailla tuorekäytössä. Olen kokeillut thaibasilikaa sekä sitruunabasilikaa ja molemmat ovat jääneet kasvatukseen. Thaibasilika täydentää wokit ja mausteiset kastikkeet aniksisella aromilla ja sitruunabasilikasta saa hyviä marinadeja ja salaatinkastikkeita. Molemmissa lehdet ovat olleet hyviä vaikka kasvi on ehtinyt kukkia ja kasvutapa on muutenkin vahvempi kuin italian serkuilla. Hyvän, käyttööni sopivan lajiketrion muodostavat siis sitruunabasilika, thaibasilika sekä suurilehtinen napolilainen basilika, jota myös mammuttibasilikaksi kutsutaan.

KASVATUS SIEMENESTÄ

Avomaalla basilika ei menesty kovinkaan hyvin. Kasvupaikaksi sopii parhaiten kasvihuone, yrttikaappi tai katettu laatikko.

Basilikan siemenet voi kylvää suoraan kasvupaikalleen esimerkiksi parvekelaatikkoon ja harventaa myöhemmin taimia. Koska istutan taimet kasvihuoneeseen, esikasvatan ne ruukuissa. Kylvän 10-12 siementä potteihin ja poistan myöhemmin heikoimmat alut niin että jokaiseen pottiin jäljelle jää 4-5 vahvaa alkua. Täytän potit puolilleen taimimultaa, joka kostutetaan ennen kylvöä. Siemenet ripotellaan mullan päälle ja kylvös peitetään perliitillä ja ruukku kelmulla, jotta multa pysyy tasaisen kosteana.

Kun siemenet ovat itäneet ja vartta on 2-3 senttiä, heikoimmat alut nypitään pois. Kastelu hoidetaan varovasti sumuttelemalla. Kun taimet ovat hieman vahvistuneet ja muodostaneet ensimmäisen lehtiparinsa, taimimultaa lisätään niiden juurelle sirkkalehtiin asti. Kun toinenkin lehtipari alkaa muodostua, annan taimille hyvin mietoa luonnonmukaista kasvulannoitetta. Sitä kannattaa aina annostella alakanttiin.

Kun on tullut aika istuttaa basilikat lopulliselle kasvupaikalleen, kastelen taimet edellisenä iltana. Aamuun mennessä kosteus on tasoittunut ja juuripaakku lähtee kokonaisena irti. Istutan taimet hieman syvempään ja painelen juurelle multaa. Kastelusta huolehtiminen on tärkeää erityisesti juurtumisvaiheessa. Muutenkin tasainen kosteus on oleellista ja kastelut kannattaa hoitaa pääsääntöisesti aamuisin jotta juuret ehtivät kuivaa ennen yötä. Basilika on herkkä juurimädälle. Lannoitus on tarpeen jos multatila on pieni, mutta kasvihuoneen laarissa puhtia tuntuu riittävän ilman douppausta.

KÄYTTÖ JA SÄILÖNTÄ

Kun kasvit ovat muodostaneet muutaman lehtiparin ja ovat selvästi voimakkaassa kasvussa, voit alkaa käyttää isoja lehtiä ruuanlaitossa. Jos taimia on kasvattanut tarpeeksi, pienikin harvennus tuottaa runsaan sadon käytettäväksi. Kun lehdet alkavat tiivistyä ja latvaan näyttää nousevan nuppu, kasvit kannattaa latvoa. Ne haarautuvat ja kukinta jää myöhemmäksi – kukkiva basilika alkaa tuottaa mauttomia lehtiä ja tätä pystyy latvonnalla lykkäämään. Kun homma on suoritettu, käsissä on valtavasti hyviä, nuoria basilikatupsuja joista vaikkapa pestoa pääsee tekemään.

Satoa voi kerätä säilöntää varten aina kun isoja lehtiä tai latvottavaa on paljon. Lehdet leikataan siististi saksilla irti ja niistä siistitään pois paksu varsi. Ne levitetään pellille leivinpaperin päälle ja laitetaan pakkaseen parinkymmenen minuutin ajaksi. Kun ne ovat rapsahtavan jäisiä, ne nostellaan pihdeillä minigrip-pusseihin. Pussit laitetaan heti takaisin pakkaseen ja käytetään talven aikana. Pakastettua basilikaa voi lisätä lämpimään ruokaan kuten tuorettakin, kypsennyksen loppuvaiheessa. Ota pussi pakkasesta juuri ennen lisäämistä, murustele jäiset lehdet rutistelemalla pussia ja ravistele keitokseen. Minigripille riittää huuhtaisu ja sen voi käyttää uudelleen, mistä pidän suuresti. Pakastettu yrtti ei tietenkään kelpaa salaattiin, mutta salaatinkastiketta siitä voi tehdä hienontamalla. Kuivattaminen vie basilikasta aromin, joten en suosittele.

Käytä basilikaa peston ja salaatin lisäksi aasialaisiin ruokiin, munakkaisiin, kylmien kastikkeiden maustamiseen sekä marinointiin. Jälkiruokaankin yrttiä saa lisättyä – Milanon maailmanmessuilla testattu basilikasorbetti todisti sen. Kyllästymään ei pääse ja vaikka pääsisikin, nopea pakastusoperaatio säilyttää sadon aromit parempaan ajankohtaan.

Kun kesä on herkuteltu maukkailla ja monipuolisilla basilikaherkuilla, on aika päästää kasvit kukkimaan. Lopetan kastelun jossain vaiheessa kukkien alettua lakastumaan ja kun viimeiset lehdet on kerätty pakkaseen tai soppaan. Kuivien kukkien sisään muodostuu pieni musta siemen, jonka tunnistat samanlaiseksi kuin keväällä kylvämäsi. Kirjoita paperipussin kylkeen lajikkeen nimi ja säilö pimeään paikkaan odottamaan seuraavaa kevättä.

BASILIKARESEPTEJÄ

Basil Paneer – kotijuustoa basilikalla maustetussa tomaattikastikkeessa

Ykkösvinkki kasvihuoneen hoitoon

Tigerella – eipä ole arvoitus mistä on nimensä saanut

Tässä se tulee. Oletteko valmiit? Näin huikeaan oivallukseen en ole koskaan törmännytkään. Nimittäin:

Älä hössötä.

Kasvit nimittäin kasvavat itsestään. Uskomatonta mutta totta.

Eksoottiset serkut – ihana karibialainen ruttana Chocolate Habanero ja oikealla lempikasvini tomatillon vuoden ensimmäinen lyhty!

Liiallisen sähellyksen minimoi se, kun laittaa rutiinit kuntoon heti alussa. Tässä oma kolmen kohdan checklistini kasvariin, jossa kasvaa pääosin tomaattia ja chiliä.

Tomaattitertut ja mammuttibasilika kasvavat supervauhtia

Kastelun tarpeen arviointi. Tämä riippuu tietenkin siitä, millaiset multatilat kasveilla on. Kasvihuoneessani on melko isot, kiinteät laarit joissa joka toinen päivä tapahtuva kastelu on ollut riittävää hellejaksoillakin. Kun kukinta alkoi, olen lisännyt kerran viikossa kasteluveteen orgaanista BioBizz:n kukintaravinnetta. Päivä on ollut joku keskiviikosta perjantaihin, mihin sopiva kasteluväli sattuukaan.

Varkaiden poisto. Tomaatin oksahangasta puskevat alut poistetaan sormin nyppäisemällä, mielellään joka päivä. Ne nimittäin kasvavat älyttömän nopeasti. Tämä yllätti alussa ja tuloksena minulla onkin useampi kaksihaarainen tomaatti. Yllättävää oli myös että tomaatin juurestakin puskee ilmoille uusia versoja, joten näitä kannattaa myös pitää silmällä. Tämä ei ole isokaan vaiva kunhan sen muistaa tehdä, ja myöhemmässä vaiheessa varkaita ei enää synnykään samaa vauhtia kuin kasvuvaiheessa. Varkaita poistaessa katson samalla, onko tomaatti tuettu hyvin ja naputtelen kukkaterttuja auttaakseni pölyttymistä.

Chilien sumutus. Koska kasvit on istutettu tiheään, pelkään kuollakseni kirvaepidemiaa. Sitä torjuakseni sumutan ne lähes joka päivä. Jos kasvien määrä on iso niin ei kannata edes yrittää tavallisella suihkupullolla, tuloksena on jättiketutus ja jännetupintulehdus. Kannattaa hommata painesumutin joka ei paljoa maksa ja jota on suorastaan hauska käyttää. Sumutan samalla myös basilikat ja paprikat joille suihku tuntuu maistuvan. Tomaatit eivät niin välitä vedestä lehdillään, joten ne jätän välistä.

Lumenvalkoiset paprikankukat kuihtuvat ja keskeltä puskee hedelmä. Oikealla minisuippopaprika Sweet Sunshine joka muuttuu myöhemmin hehkuvan oranssiksi

Meillä oli vaihtuvia vieraita lähes kahden viikon ajan ja tällä perushoidolla kasvarikin selvisi juhannuskemuttelusta. Kasvit eivät nimittäin tarvitse sinua tämän enempää kasvaakseen, jos pohjatyöt on tehty hyvin. Vartti päivässä ja satoa tulee kyllä. Tämän lisäksi vietän kasvihuoneessa joka viikko ekstratunnin itselleni sopivaan aikaan, jolloin siivoan hieman, täytän vesisaavin, teen lannoiteliuoksia valmiiksi ja parannan tukisysteemeitä kasvun vaatimusten mukaan.

Kaikenkaikkiaan homma ei ole yhtään niin vaikeaa tai suuritöistä kuin kuvittelisi. Nyt voi vain nauttia kasvihuoneen ihanasta tuoksusta ja tarkkailla kasvavia hedelmiä – siinä meneekin yleensä enemmän aikaa kun itse huoltotöissä!

Pelkoa ja inhoa kasvimaalla

,

Istun tällä hetkellä kirjoittamassa kasvimaan reunalla. Meillähän on kasvihuoneen lisäksi tämä pieni viljelypalsta ja vasta valmistunut lavakaulusviljelmä sekä kurpitsakohopenkki, joiden dokumentointi on jäänyt vähän vähemmälle kasvarin lumon leijuessa mielen pinnalla. Nyt kun kaikki vaikuttaa olevan muovin alla ok ja tomaatit hipovat jo melkein kattoa, on ollut hyvä keskittyä muuhunkin.

Luumulehto ei ehkä ole surkein paikka kesäpäivän viettämiseen

Kylvöt jäivät viime tinkaan, kun yöt olivat vielä kovin kylmiä enkä uskaltanut riskeerata itämisvaihetta. Olisi varmasti onnistunut aikaisemminkin mutta kaikki varmasti ehtii näillä leveysasteilla hieman myöhäisempänäkin ajankohtana. Paitsi nyt tuli paha takaisku.

Tämä paikka on valikoitunut kirjoittamiseen tänä helteisenä iltapäivällä nimittäin sen takia, että tänä aamuna naakat päättivät aloittaa buffettiruokailun härkäpapuviljelmällä. Heti kun selän käänsi, yksi linnunpaholainen oli taas nyppimässä alkuja maasta. Yön harvennus oli käynyt sen verran rankaksi vielä illalla ehjien rivistöjen välissä, että pienen turhautumisen kyyneleen tirautettuani laitoin sinnikkäästi uusia papuja likomaan. Kestävällä suomalaisella Kontu- lajikkeella on noin 65:n vuorokauden kasvuaika, joten kaiken järjen mukaan kylvöä voi vielä yrittää. Otto teki toimintasuunnitelman ja ryntäsi rautakauppaan hakemaan suojaustarvikkeita ja minä istun Fidelin kanssa sen aikaa naakkavahdissa. Vieressä on kasa sepeliä ja rautaharava, joilla aion käydä sotaan jos lentävät hirviöt palaavat.

Kuvat on otettu viereisiltä riveiltä, mutta voisivat yhtä hyvin olla ennen ja jälkeen. YHYY!!!

No vähän saatoin tuossa yliampua raivossani, mutta kyllä tällainen takaisku tosiaan ottaa pattiin. Kuuntelin toissatalvena naakkojen kaakatusta piipussa, kun ne koittivat asettua sinne asumaan. Pelkkä raakkuminen ketuttaa niin armottomasti ja tämä paputuho kyllä laukaisi vanhan inhon uudelleen. No kaikki luojanluomat ja silleen, olen oikeasti rauhaarakastava tyyppi. Tähän mennessä kaikki on muutenkin mennyt enimmäkseen niin nappiin, että enpä edes muista edellistä kertaa kun tällaista olisi tapahtunut.

Onneksi on kaikenlaista rojua autotallissa, naakanpelätin valmistui tuosta vain. Vielä kun lakkaisi itsekin säikähtämästä joka kerta kun nostaa katseensa

Viime vuonna ekaa kertaa kokeilemani Kontu oli helppo kasvatettava, joka tarvitsi vain hieman tukea venyessään loppukesää kohti. En jostain kumman syystä kokeillut papuja ollenkaan niiden ollessa vielä vihreitä, vaan keräsin pienen sadon vasta kun palot olivat tuleentuneet. Napsauttelin pavut kuivista paloista lasipurkkiin, joka jäi hyllylle koko talveksi. Siis huolimatta innostuksesta joskus käy niin, ettei satoa osaa hyödyntää. Kun tein talvella siementilausta, päätin viimein kokeilla härkäpapuhummuksen eli hämmäksen valmistusta. Siitähän se riemu repesi. Lopputulos oli samettisempi ja kuohkeampi kuin yksikään kikherneistä valmistettu levite. Seurauksena on nyt se että neljännes kasvimaasta on Kontua täynnä – onneksi niinkin suuri ala, nyt kun tuho iski. Pelastuneita taimia on vielä runsaasti ja varmasti niistä jonkinlainen sato saadaan. Ostin myös pienen pussin isompaa härkäpapulajiketta vertailun vuoksi ja sekin on itänyt hyvin sekä säästynyt katastrofilta.

Säästettyjä luumunversoja, vesitynnyri ja haamumaja eli kurkkupenkki harsosuojineen. Tässäkin on muuten rojua hyödynnetty, sillä suojan runkona toimii ruosteinen keinu

Esimerkiksi porkkanat kasvoivat viime vuonna savisessa maassa niin huonosti että tänä vuonna palstaan sekoitettiin hiekkaa. Puutarhamulta on erilaista eri vuosina ja viime vuonna satsi sattui olemaan todella tiivistä, joten myös turvetta pyöriteltiin mukaan parantamaan ilmavuutta. Tämän huomaa itävyydessä jo nyt. Taimien sisällä hyysäämisen jälkeen suorakylvö tuntuu muutenkin hurjalta. Kun pientäkin elonmerkkiä mullan pinnassa näkyy, se on kuin ihme, vaikka kyse olisikin vain porkkanoista ja pavuista.

Perunaa ei laitettu tänäkään vuonna siitä yksinkertaisesta syystä että emme syö sitä paljonkaan. Pitäisi ehkä parantaa tätä asiaa, sillä mikäpä onkaan ekologisempaa ja suomalaisempaa kesäsyötävää kuin perinteinen pottu. Tänä vuonna mennään kuitenkin juures-papu -yhdistelmällä, sillä niitä on helppo säilöä kuivaamalla ja etikoimalla.

Hyötykasviyhdistyksellä oli huikea lista porkkanalajikkeita. Olin vähällä tilata Rainbow -lajikkeen siemeniä koska visuaalisesti eri väriset porkkanat ovat täydellistä silmänruokaa. Loppuen lopuksi keskityin kuitenkin ominaisuuksiin ja valitsin suositun Lontoon Torin. Punajuurissa päästin värien himon valloilleen ja otin sellaisen juurikkaan, joka tuottaa erisävyisiä juureksia.

Palsternakat jäivät viime vuonna hieman pieniksi, mutta hiekalla paranneltu juurespalsta hoitanee homman (ja se että muistaa harventaa…öhöm). En ole koskaan syönyt niin hyviä palsternakkoja kuin White Gem! Niissä oli kypsennettäessä lähes parfyymimäinen tuoksu ja kuohkea rakenne, joka antoi sosekeittoihin mahtavaa tuntumaa. Juureksia vaivaavia tuholaisia harhautetaan Tetra-tillillä, jota kylvin kaksi kokonaista riviä. Tetra on huoletonta kasvatettavaa koska sitä ei tarvitse harventaa ja se säilyttää erinomaisesti makunsa kuivattuna.

Nyt kun hermot on suunnilleen tyynnytetty ja rauha on maassa, taitaa olla aika pienen iltapäiväcocktailin. Huoh.

Hyötypuutarha opettaa

, ,

Katselin kauhulla, kun kuorma-auto peruutti kapeaa pihatietä sisäpihalle. Mennessään se nirhaisi mukanaan pienen koivun, mutta tien yli kurottuvat oksat onneksi säilyivät. Oikeaan kohtaa päästyään lava kippasi viisitoista tonnia multaa keskelle pihaa, kuormuri ajoi tiehensä ja me jäimme seisomaan kasan äärelle. Siinä sitä nyt sitten oli, materiaalia kasvimaalle. Enää piti kärrätä koko komeus oikealle pläntille luumupuiden taakse.

Toki olisi ollut ihanteellista että maa olisi ollut sen verran hyvää, että pienillä parannuksilla siitä olisi saanut kunnollisen pohjan. Ilman suurtakaan kokemusta olimme silti pystyneet toteamaan varmuudella että maa oli melko savipitoista ja täynnä juolavehnän juuria. Paikkaa oli käännetty naapurin ikivanhalla puutarhajyrsimellä viime kesänä ja suurin osa juurista saatu poistettua tällä toistuvalla mylläämisellä ja haravoinnilla, mutta pohja oli silti liian tiivis suoraan viljelyyn. Multakuormaan panostaminen oli myös tapa päästä kasvimaan hoitamiseen käsiksi pikaisesti, sen sijaan että maata olisi parannettu vuosien kuluessa hitaasti. Näin jälkeenpäin voi todeta että päätös oli hyvä, sillä kasvattamisessa on tarpeeksi opeteltavaa ilmankin puritanistista otetta kaiken opetteluun.

Muutenkin tunsin eksyneeni enimmäkseen puutarha- ja viljelyblogeihin, joissa tavoitteena oli tehdä kaikki kuten ennenkin, ja ihailin tätä lähestymistapaa. Ymmärsin kuitenkin pian kaipaavani ennemmin jotain uutta, hulluutta kokeilla erilaisia asioita, kasvattaa jotain mikä ei välttämättä kannatakkaan – tai palkitsee ylenmäärin. En ollut loppuen lopuksi kovin innostunut esimerkiksi kasvattamaan perunoita koko talven tarpeiksi, mutta toisaalta en halunnut jättää puutarhaa pienen kasvihuoneen toiminnaksi tai pelkäksi silmäniloksi. Lähestymistapa muodostui sellaiseksi että kasvatan ensimmäisenä vuonna jotain mistä aidosti pidän, mitä oikeasti tulee käytettyä ja katson sitten mihin suuntaan haluan hommaa viedä.

Tänne muuton jälkeen vuodenajat ovat tuntuneet lyhyemmiltä ja niiden välissä olleet, ennen häilyviltä tuntuneet rajat selkeiltä. Kesä tuntuu loppuneen ihan vasta ja kohta onkin jo tammikuu, jolloin tilaan seuraavan kesän siemenet ja laitan ensimmäiset taimet alulle kasvivalojen avulla. Nyt on juuri sopiva aika miettiä, miten tuon ensimmäisen hyötypuutarhailukesän opit ohjasivat tulevan kauden tekemisiä.

1.Hallittu kaaos on taitolaji

Ylemmässä kuvassa on se kasvimaa, mullat levitettynä siisteihin lohkoihin ja taimet millintarkkoihin riveihin kylvetyistä siemenistä ponnistaen. Vaikka puutarhalehdet ja kokeneemmat konkarit sanoivat että lajeja kannattaa ehdottomasti viljellä pikkuisen sekaisin, se tuntui aivan ylitsepääsemättömältä alkukesästä. Miten voin tietää mitä mistäkin kasvaa jos heittelen huolettomasti kumppanuuskasveja toistensa lomaan?! Sentään rivin tilliä uskalsin laittaa, mutta senkin reunaan ja täsmälleen pussissa lukevan rivivälin mukaan.

So far, so good. Näyttääpä upealta ja rikatkin on nypitty niin vimosen päälle. Harvensin orjallisesti ja nypin paljain sormin pienetkin rikanalut pois.

AAAAAAAAAAAAAA. Tästä vaiheesta ei ole kovin selkeää kuvaa, koska kasvimaata ei tullut enää ihastelevasti pällisteltyä joka kulmasta. Rikat tursusivat kulkuteillä, paahteinen kesä oli korventanut osan naateista ja lehdistä, papujen tukilangat olivat pettäneet aikapäiviä sitten ja punajuuret olivat paisuneet maanpinnan yläpuolelle, osa jo halkeillen. Löysin muutaman yli metrin korkuisen jauhosavikkaan rivien välistä ja totesin etteivät juurekset olleet siitä sen kummemmin kärsineet.

Opetus? Paljon turhaa työtä. Mutta tarpeellista sekin. Kokeilin esimerkiksi punajuurilla harvennuksen vaikutusta tekemällä vain toiseen puolikkaaseen kunnon karsintaa ja toinen sai rehottaa melko luonnontilassaan. Lopputulemana se luonnontilaisempi oli kasvattanut mehevimmät juurekset, jotka olivat selvästi ottaneet heikommilta taimilta tilansa aivan itsekseen. Rikkojen pikkutarkka nyppiminen meni osittain yli-innostuksen piikkiin. Tuo alun innostus muutenkin verotti myöhemmässä vaiheessa, kun kaikki sujahtikin täyteen mittaansa ja satokaudet alkoivat painaa päälle. Siinä viimeistään jäävät millintarkat puutarhaunelmat kauas taakse. Tuossa vaiheessa rehottavampi, luonnollisempi ja villimpi tapa viljellä olisi varmasti ollut niin sadon kuin estetiikan kannalta varmasti parempi. Myös tekemämme valtatiemäiset kulkutiet naurattivat. Hyvää kasvutilaa hukattu ihan vain sen takia, että pääsisi kottikärryillä joka väliin. Ihan kun siellä tarvisi sunnuntaiajella kottisilla muuten kuin ihan alkuvaiheessa. Voi äly hoi.

Ensi keväänä perehdyn kunnolla kumppanuuskasveihin, revittelen laittamalla useaa eri lajiketta samoja kasveja ja teen muutenkin enemmän kivoja juttuja kuin turhaa siisteyden ylläpitoa. Täytän joka paikan villisti, laitan samettikukkia sekaan houkuttelemaan pölyttäjiä ja laitan kasvamaan enemmän herkkuja, joista satoa saa nopeasti ja jota voi viljellä useamman erän kesän aikana – esimerkiksi retiisiä. Tällä kertaa tajusin tosiaan kesken kesän että vaikka heinäkuussakin voi vielä laittaa kaikenlaista tulemaan. Siitä päästäänkin seuraavaan opetukseen, eli:

2. Hyvällä ajoituksella satoa voi korjata koko kesän

En tajunnutkaan miten paljon voi kesän aikana kasvattaa. Ihmettelin kun mielestäni myöhään viljelemäni retiisit tulivat pintaan muutamassa päivässä ja paisuivat parissa viikossa täydelliseen syömäkypsyyteen. Luin lisää ja tajusin niitä voi kasvattaa neljäkin satoa vuodessa. Olivat tosi hyviä ja monikäyttöisiä, joten ensi vuonna takuulla laitan satsin yksi toisensa jälkeen.

Jotenkin olin kehittänyt kummallisen mielikuvan harvennussadosta ja esimerkiksi naattien syömisestä. Kuvittelin sen olevan Rene Redzepin kaltaisten tyyppien juttu, jotenkin erikoista, aikaa ja perehtymistä vaativaa. Ei mitään hajua miksi näin ajattelin. Harventaessa punajuuria otin kourallisen söpöjä pikkunaatteja pestäväksi ja kuvattavaksi (olin tosi innoissani kun niistä näki jo pienen juureksen). Maistoin sen jälkeen niitä varovasti natustellen, kuin olisin syönyt jotakin hyvin eksoottista. Varret olivatkin herkullisen rapeita, täynnä raikasta nestettä ja lehdet kuin parastakin pinaattia. Tämän jälkeen meinasin harventaa liiankin ahkerasti, naatit olivat niin suurta herkkua. Ja ihan vaan Lord Nelsonin pussista viljeltyjä, eivät mitään sen erikoisempaa. Täytyy varmaan ensi kesänä kylvää punajuuria pari riviä vain syötävien taimien takia. Voihan siihen loppukesästä laittaa jotain muuta, vaikka niitä retiisejä.

Punajuuren taimia, nam. Nam. NAM.

3. Keskiverto onnistumisellakin saa paljon tuloksia

Laitoin montaa juttua ehkä vähän liikaa, esim niitä punajuuria, sillä meillä ei ole vielä tiloja juuresten kylmäsäilytykseen enkä halua pakastaa liikaa soseita. Säilöin etikassa suurimman osan sillä esim. pataruokiin ne sopivat sellaisinakin, ainakin huuhtelun ja lyhyen liotuksen jälkeen. Kurkuntaimia istutimme ahneena muistaakseni viisitoista kappaletta kohopenkkiin ja niitä puski aivan hillitöntä tahtia sen kolme viikkoa, kun satokautta kesti. Keräsin monta kertaa täyden korillisen, säilöin hiki hatussa ja kaikki söivät kurkkuja aamiaiseksi, lounaaksi ja päivälliseksi, koira mukaan lukien. Suolakurkkuja on aivan tajuttoman paljon, mutta ne ovat onneksi haluttua jääkaapin täytettä ja niitä voi tunkea kaikkien vieraiden mukaan.

Vaikka sanonkin tätä kesää ensimmäiseksi hyötypuutarhakesäksi, meillä kyllä oli jo viime vuonna ne pari kasvatuslaatikkoa. Surkeasti epäonnistuneesta basilikan kasvatuksesta suivaantuneena rakensin niille tänä vuonna oman kasvatuslaatikon, niin pettynyt olin viime vuonna kun en saanutkaan satoa. No nyt sitäkin sitten tuli, ylenmäärin. Pakastin lehdet pellillä leivinpaperin päällä ja pussitin minigrip-pusseihin. Pussit oli helppo lytistää ja latoa pakastimen ylähyllylle.

Kun satoa alkoi tulla sieltä ja täältä, selvittelin nopeasti mitä niille kannattaisi tehdä. Ensi kesänä valmistaudun asiaan vähän paremmin ja teen valmiiksi reseptit, jos sellaisia tarvitaan. Myös kuivaukseen sopivat paikat ja telineet täytyy laittaa kuntoon. Sadon määrä tosiaan saattaa yllättää varsinkin tietyssä vaiheessa.

4. Kannattaa kokeilla uusia asioita

Moni ei varmaankaan kuvailisi puutarhanhoitoa jännittäväksi touhuksi, mutta minusta se on sitä. Lisämomenttia tänä vuonna toivat tomatillot, joita en ollut koskaan tuoreena maistanut, vain säilykkeenä hampurilaispaikassa jossa tein työssäoppimista kokkikouluaikana. Olin huolellinen taimikasvattaja ja tein parhaani kasvien suojelemisessa, kun kovat sadekuurot ja tuulenpuuskat riepottelivat pitkäksi venähtäneitä oksia loppukesästä. Enkä edelleenkään tiennyt, mille tomatillot maistuvat.

Vaikka laitoin taimet alulle hiukan liian myöhään keväällä ja tein alussa pieniä virheitä, ne kasvoivat suuriksi puumaisiksi pensaiksi pitkän kesän ja lämpimän syksyn ansiosta. Kun ensimmäiset lyhdyt muodostuivat ja hedelmät niiden sisällä alkoivat kasvaa, olin aivan ekstaasissa. Onnistuin!

Kyllä noiden oksien tuotokset olivatkin hyviä. En ollut koskaan maistanut mitään sellaista ja nyt olin kasvattanut sen itse. Mikä makuelämys! Sitruksista, koostumukseltaan vähän kuin munakoisoa, kypsyi nopeasti, oli paljon tomaattia ruokaisampaa. Hain pieniä kulhollisia hedelmiä ja kokeilin niitä erilaisiin resepteihin. Aasialaiset ruuat suorastaan heräsivät henkiin tästä lisäyksestä. Tuntui aivan hullulta että näitä ei saa vielä Suomesta kuten vaikka tomaatteja. Ennustan ruokatrendiä!

Kun loppusato valmistui, tavaraa oli taas käsissä yhtäkkiä todella paljon. Pelotti että pilaan ihanat vihreät kuulat etikoimalla ne väärin, varsinkin kun säilöntäohjeet olivat englanniksi ja niissä oli suuria vaihteluita. Päädyin loppuen lopuksi laittamaan keitetyt tomatillot purkkiin suolakurkkureseptistä pöllityn liemen kanssa. Toisiin purkkeihin tuli erikoisen hyviä Littoisten Chilitarhan hedelmäisiä Yellow Lantern -chilejä ja inkivääriä, toisiin taas jalapenoja ja limesiivuja.

Olemme avanneet molempia laatuja yhdet viimeisen parin viikon aikana ja olin aika helpottunut, kun molemmat olivat onnistuneet aivan nappiin. Siinä sitten tippa linssissä söin vihreää salsaa ja nachoja, aivan kuten tunnelmoinkin tässä postauksessa: Miksi taimikasvatus viehättää?

________

Nyt tuntuu että haluan kasvattaa myös niitä perunoita talven tarpeiksi ja paljon kauniita, ennen turhaksi ajattelemiani asioita. Kaiken kaikkiaan ensi kevään kasvatuksiin menen varmasti paljon rennommin ottein. Jotkin asiat onnistuvat ja toiset epäonnistuvat, mutta epäonnistuneet unohtuvat melko pian parempien juttujen alle. Ja mikä parasta, kaikesta saa kokemusta ja sitten voi yrittää uudelleen. Mikä elämän metafora.