Artikkelit

Poltetulla chilillä maustetut pavut ja limetostadat

, , , , , ,

Chilit kypsyvät kasvihuoneessa hurjaa vauhtia ja joka kasvissa roikkuu se yksi kaikkia muita edellä oleva yksilö. Olen suunnitellut kaikenlaisia erityisreseptejä joka lajikkeelle mutta alussa käsissä on varmastikin montaa erilaista, jotka olisi kiva hyödyntää heti tuoreena. Ostin rasiallisen sekalaisia chilejä kokeillakseni millaista pataa erityyppisistä hedelmistä saa. Vaikka chiliä on tässä setissä PALJON, tulisuus tasoittuu hauduttaessa miellyttäväksi takapoltteeksi. Makujen harmonia on myös siitä miellyttävä, että raaka-aineita on vähän ja mausteeksi riittää pannussa käristetyn chilin mustunut pinta.

Alkuvaiheessa jo keitoksen höyryjen hengittely sai yskimään, mutta tarjoiluvaiheessa maku oli täydellinen. Tosin edelleen hyvin tulinen, eli tätä ruokaa ei voi suositella herkille suille. Lisukkeena söimme valkosipuliöljyssä pyöriteltyjä kesäkurpitsasuikaleita, eilisen perunoita runsaassa öljyssä paistettuna ja basilikamajoneesia. Päälle sopisi hyvin myös creme (tai kaura) fraiche tai jogurtti ja perunoiden tilalle riisi.

Poltetulla chilillä maustetut pavut ja limetostadat

Yltiötulinen kidneypapupata ja paahdetut tortillalastut ovat ykkösvalinta myöhäisillan naposteluun – juomasuositus tietysti olut.
4 annosta
Papupata
  • n. 100 g erilaisia chilejä
  • 5-6 pientä nippusipulia varsineen
  • 10 tomaattia
  • 1 pieni munakoiso
  • 500 g keitettyjä kidneypapuja
  • 500 ml vettä
  • 1 tl suolaa
  • 1 tl sokeria
  • öljyä
Tostadat
  • 4 tortillalettua
  • kahden limetin kuori
  • öljyä

Ohjeet

  • Puolita chilit. Poista kannat ja siemenet. Lisää pannuun ohut kerros öljyä ja lämmitä kuumaksi. Käännä tässä vaiheessa liesituulettimeen kunnolla tehoa, sillä paistuvista chileistä nouseva höyry on melko voimakasta hengiteltävää. Lisää sitten chilinpuolikkaat pannuun ja paista muutama minuutti. Anna mustien pilkkujen muodostua chilien pintaan ja sekoita vain pari kertaa. Siirrä chilit sivuun odottamaan padan valmistumista.
  • Viipaloi sipuli. Kuutioi munakoiso. Halkaise tomaatit, poista kannat ja leikkaa suurehkoiksi lohkoiksi. Valuta ja huuhtele kidneypavut.
  • Kuumenna öljyä kasarissa tai kattilassa ja lisää sipulit sekä munakoiso. Paista keskilämmöllä noin viiden minuutin ajan. Lisää sitten tomaattilohkot, aiemmin paistetut chilinpuolikkaat, kidneypavut ja vesi. Kiehauta ja hauduta matalalla lämmöllä kannen alla noin tunnin ajan. Siirry sillä välin valmistamaan tostadoita.
  • Lämmitä uuni 225 °C. Leikkaa tortillalevyt kahdeksaan sektoriin. Lado pellille ja sivele öljyllä. Raasta päälle limenkuori ja paahda uunin ylimmällä tasolla kuuden minuutin ajan. Tostadat palavat herkästi joten tarkkaile uunia paiston loppuvaiheessa. Yhdelle uunipellille mahtuu kahdesta tortillalevystä leikatut sektorit joten käytä yksi lime per pelti.
  • Ota kansi pois papupadasta ja lisää suola sekä sokeri. Anna padan porista ja tiivistyä välillä sekoitellen. Se on valmista kun koostumus vastaa paksua salsaa.
  • Tarjoile lämmin papupata limetostadojen, salaatin ja riisin tai perunan kera.

Vegempi suunta

,

Ruokamediat ovat täynnä kasvisruokareseptejä ja samantyyppinen ruoka menestyy myös ravintolamaailmassa. Mustavalkoinen jako lihanystävien ja kasvissyöjien välillä on onneksi alkanut hälventyä. Puhutaan sekaani -ruokavaliosta, jossa lihaa syödään juhlavina hetkinä ja arkena luotetaan enimmäkseen kasvisruokaan. Hyvä lähtökohta onkin aloittaa kasvisruuan lisääminen kotiruokailuun päivä kerrallaan. Olen vähentänyt lihan laittamista tietoisesti jo pitkään ja huomannut vuosien aikana, että kyse on tottumuksesta. Uudet vakioreseptit täyttävät helposti lihaklassikoiden paikan, kun järjestää hieman aikaa perehtyä niihin. Muutosta ei ole pakko tehdä kertarysäyksellä, varsinkaan jos lihaa on tottunut syömään jatkuvasti. Laihdutusasiantuntijat ovat jo vuosia sanoneet, että pienet muutokset ovat pysyvämpiä kuin kaiken muuttaminen kerralla. Pienestä aloittaminen toimii tässäkin muutoksessa.

Niin kuin on opittu ajattelemaan että liha on pääruokaa ja kasvikset lisukkeita, ajatusmaailmaa voi alkaa kääntämään samalla tavalla toisin päin. Lihaakin voi ajatella lisukkeena ja sen asemaa aterian keskipisteenä voi vähentää tuomalla rinnalle runsaita kasvislisukkeita. Esimerkiksi japanilaisessa ruokakulttuurissa lihan annoskoko on huomattavasti pienempi, kuin länsimaalaisessa. Pienemmässä lihamäärässä voi myös panostaa muihin ominaisuuksiin, kuten laatuun ja eettisyyteen. Marketista saatavien pakattujen lihatuotteiden annoskoot ovat kasvaneet huolimatta kasvavasta kasvisruokatrendistä. Proteiinin rohmuaminen on saanut esimerkiksi kanan rintafileepakkaukset paisumaan ja lisäämään eläinten tuotantoon ja jalostamiseen liittyviä epämääräisyyksiä.

Kauppoihin tulleita kasvistuotteita ei kannattane leimata välittömästi prosessoiduksi ruuaksi. Usein kuulee sanottavan, että en ole syönyt eineksiä ennenkään, miksi aloittaisin nyt? Esimerkiksi nyhtökauran ja härkiksen juju on luonnonmukaisuus ja rakenne onkin saavutettu valmistustekniikalla, ei lisäaineilla. Jos prosessoitua ruokaa lähdetään todella ajattelemaan, prosessoiduksi muuttuu moni muukin tuttu tuote. Käytännössä kaikki leivottu on jo rankasti prosessoitua, puhumattakaan etikoiduista tuotteista tai vaikkapa kahvista. Prosessointi tarkoittaa yleensä käytettävyys- ja säilyvyysominaisuuksien parantamista eikä välttämättä lisäaineiden käyttöä.

Kannattaa kokeilla edellä mainittuja tuotteita eikä myöskään tuomita yhden kokeilun perusteella. Tästä puhun kokemuksella, sillä ensimmäistä kertaa nyhtökauraa kokeillessani en todellakaan innostunut. Se kuitenkin johtui vääränlaisesta reseptistä, johon tuote ei ollut paras vaihtoehto – tomaattikastike imeytyi kuivakkaan kauraan jota haudutin ylipitkän aikaa. Yritin onneksi kuitenkin uudestaan, sillä nyhtökaurassa on omat hyvät ominaisuutensa jota ei muilta samankaltaisilta tuotteilta voi odottaa. Rapeaksi paistettuna tai pilkottuna murumaiseksi se imee itseensä maut ja rakenteesta saa tosiaan hyödyn irti. Vaikka uuteen tuotteeseen suhtautuukin ensin ”lihankorvikkeena”, muutaman kokeilun jälkeen löytää omat suosikkijuttunsa, mihin se sopii paremmin kuin muut raaka-aineet. Ja tämä ei ole maksettu mainos, vain hyvä esimerkki!

Varmaankin paras keino ruokavalion vegepuolen täydellistämiseen on kuitenkin opetella laittamaan ruokaa. Kun aloin vuosia sitten opettelemaan ruuanlaittoa urakalla, huomasin kuinka paljon arkikokkaaminen helpottui jo parin kuukauden aikana. Reseptien testailu silloin tällöin opettaa aina jotain uutta ja kasvisten pilkkominen ja muu valmistelutyö helpottuu vain tekemällä. Kun ideat ja toimeen tarttuminen sujuvat, safkan laittaminen muuttuu paljon mielekkäämmäksi. Ruokakustannuksetkin pienenevät, kun saa pienemmästä irti enemmän ja hävikin määrä vähenee – sen uskoisi motivoivan ketä tahansa.

Puhumattakaan siitä, että voi syödä aina hyvin.