Artikkelit

Puutarhan hitit ja hudit 2019

, ,

Miten puutarhaunelmat muovautuivat tänä kesänä? Ainakin huomasin sen että monien eri lajikkeiden yhdistelmäpenkeissä monet asiat jäävät helposti käyttämättä. Vaikka laitan paljon ruokaa, aina ei muista että pihasta pitäisi syödä pois kymmenen kerää salaattia ja laatikollinen yrttejä. Edellisinä kesinä on harmittanut että osa kasvatetusta jää käyttämättä, mutta tänä vuonna opin nauttimaan myös hyötykasvien kukkimisvaiheesta. On oikeastaan mukava nähdä kasvin koko elämänkaari sen sijaan että kaikki revitään ylös. Esimerkiksi aiemmin mainittu salaattikerä kukki kauniisti ja erikoisesti kuin myrkyllinen avaruuskasvi. Sitä on niin tottunut ajattelemaan näitä ruokana että välillä unohtaa kyseessä olevan kasvi. Kun lukee vain siemenpakettien taustoja ja kasvatusohjeita, tulee kuva että kaikki on tavallaan ”pilalla” kun kasvi pääsee kukkimaan.

Tänä kesänä oli selkeät onnistumiset ja epäonnistumiset. Monien lajien kohdalla sadonkorjuu yllätti, varsinkin jos laji oli kokeilu tai muuten vaan jäänyt hieman silmän varjoon. Toisaalta viime vuonna onnistuneita juttuja lähdettiin kasvattelemaan polleana ja suurin odotuksin, mutta olosuhteiden muutokset ja loppukesän laiskuus jättivät sadon pieneksi. Kokonaisuudessaan satoa on kuitenkin paljon, tosin niin oli kasvupaikkojakin verrattuna edellisvuoteen.

PARHAAT

LUUMU/KRIIKUNA. Koska kukaan asiantuntija ei ole varsinaisesti käynyt tunnistamassa ovatko pihalla levittäytyvät hedelmäpuut luumua vai kriikunaa, diagnosoin ne itse nopealla haulla kriikunaksi. Ne kasvavat viidakon lailla juurivesojen avulla ja kun muutimme, ne olivat muodostaneet tiheän aidanteen. Riitelimme kaksi kesää sen harventamisesta – toinen pelkäsi näkösuojan häviämistä ja toinen halusin kunnon sadon. Tilannetta seurattiin ja kerran kerättiin ehkä noin kilo kypsiä luumuja. Se joka halusi kunnon sadon, olin minä ja sain tahtoni läpi kolmantena vuonna. Ne toipuivat yhden kesän ja tänä vuonna niistä kerättiin noin neljäkymmentä kiloa luumua. En edelleenkään tiedä oliko syynä harvennus vai yksinkertaisesti tälle vuodelle sattuneet uskomattoman sopivat säät sekä kukinta- että sadonkorjuuaikaan. Varmasti molemmat, sillä hedelmiä tuli niin paljon että niitä kerättiin joka toinen päivä parin viikon ajan. En ollut mehustanut koskaan mutta voin sanoa että se homma tuli tutuksi. Nyt naurattaa ajatuskin siitä ensimmäisestä pienestä ämpärillisestä, josta valmistin hartaudella hilloa torttuihin, ajatellen että ompas mukava kun puut kuitenkin jotain tekivät. Onneksi luumuista syntynyt tiivistemehu on taivaallisen hyvää. Täydellistä janojuomaa! Se sopisi hyvin myös kiilteeksi kakun päälle sekä pohjaksi glögiin.

Tutkin muuten juuri lisää, onko kyse luumusta vai kriikunasta ja lajike taitaakin olla Yleinen Punaluumu. Hyvä juttu että kellarissa on kaksikymmentä pulloa mehutiivistettä ja kahdeksan purkkia hilloa kriikuna-nimellä laputettuina.

CHILIT. Taimien hyysääminen kannatti chilien kohdalla. Kaikki lajikkeet tekivät hyvän sadon, jota käytin tuoreena ja säilöin eri tavoin. Olin iloisesti yllättynyt että määrällisesti niitä oli niin paljon että kaikenlaiset kokeilut olivat mahdollisia.

Tulisen ruoan sietokyky kasvoi aikalailla sillä välillä potkua oli ruuassa lähes liikaa. Esimerkiksi padroninpaprikat ovat yleensä mietoa tapassyötävää joista vain yksi sadasta pitäisi olla tulinen, mutta meillä kasvaneiden kohdalla oli harvinaista löytää miedompi yksilö. Toisaalta oli kyllä hauskaa maistella paistettuja paprikoita porukalla ja seurailla, kun kerta toisensa jälkeen kasvot vääntyivät ja hiki kiilteli otsalla ensipuraisun jälkeen. Maku oli kuitenkin erinomainen!

Odotin eniten Chocolate Habaneroa ja se saikin paljon erityishuomiota heti alusta. Kahdesta hyvästä taimesta toinen kuitenkin sai liikaa aurinkoa alkuvaiheessa kasvihuoneen kuumimmassa paikassa, kuihdutti alkavat kukinnat eikä toipunut kunnolla koko kesänä. Onneksi toisesta yksilöstä on tullut runsas sato. Otimme chilin sisälle lampun alle talvehtimaan. Se oksilla roikkuu edelleen tummanruskeita, ryppyisiä, aromikkaita ja erittäin tulisia habaneroja ja pari kukannuppuakin yrittää avautua vielä. Tämä on vielä todella tuntematonta hommaa itselleni, joten seuraan mielenkiinnolla miten talvetus onnistuu.

PENSASPAPU / VIHREÄPAPU. Ostin viime vuonna syysalennuksesta muutamia siemenpusseja. Kun pellolle jäi yllättäen hieman tilaa, kylvin siihen pensaspapua. Kun naakat hyökkäsivät viljelyksille, myös pensaspapu sai nokasta niin kovaa etten uskonut että mitään satoa edes kerätään. Mutta seitsemän taimea jäi jäljelle ja kasvoi nimensä mukaisesti pensaiksi, joissa kehittyi kesän aikana reilun viiden kilon papusato kuin vaivihkaa. Huomasin ne juuri ajoissa, kokeilin ja totesin herkulliseksi. Valmistustapoina käytin samoja kuin tankoparsalle. Plussaa myös helposta säilönnästä: vihreitä papuja ryöpätään kolmen minuutin ajan kiehuvassa vedessä, jäähdytetään nopeasti kylmässä vedessä ja pakastetaan sopivissa käyttöerissä. Meillä on papua pakkasessa nyt koko talveksi ja maku on sulatetussa pavussa edelleen tuore ja väri kirkkaan vihreä.

KURPITSA. Ensimmäisenä puutarhavuotena etupihalle perustettiin kohopenkki, joka tuotti isoja kesäkurpitsoita hullun lailla. Nyt kurpitsalajikkeita oli kolme ja niille tehtiin isompi versio, jossa vaikuttivatkin viihtyvän erinomaisesti. Ostin taimena spagettikurpitsaa, mutta kesä- ja hokkaidonkurpitsan kasvatin siemenestä. Kaikista tuli runsaasti kurpitsoita. Kesäkurpitsasta huomasi myös hyvin että lajikkeella on väliä. Black Forest -lajike oli isokasvuisenakin kiinteä ja siihen tuli siivutettuna herkullinen paistopinta, ilmeisesti sokeripitoisuuden vuoksi. En taaskaan muistanut kokeilla kukkien friteeraamista tai kurpitsanlehtikääryleitä, mutta ehkä ensi vuonna siihenkin löytyy kaistaa.

”IHAN OK”

TOMATILLO. Viime vuoden yllätysmenestyjä oli se jolta odotin vieläkin isompaa satoa tänä vuonna, mutta toisin kävi. Kirjoitin venähtäneistä taimista keväällä kauden alkaessa ja ne virheet taisivatkin vaikuttaa lopputulokseen. Ensi vuonna laitan taimet aiemmin ja ilman valoa. Sama koskee tomaatteja, joista lisää myöhemmin. Sain tomatilloista kuitenkin runsaasti kastikepohjaa chileille ja niitä syötiin ruuassakin muutaman kerran, mutta viime vuonna etikkaan säilötyt pienet tomatillot jäivät tänä vuonna välistä. Harmi, sillä niistä tuli huikeaa vihreää salsaa.

PAPRIKA. Paprika onnistui oikeastaan aika hyvin, mutta tajusin liian myöhään että kukkia olisi kannattanut harventaa. Tuloksena oli suuri määrä pieniä paprikoita isojen sijaan. Maku sen sijaan oli erinomainen ja määräkin tosiaan sen verran hyvä, ettei oikeastaan voi paljoa valittaa. Pienissä ruukuissa kasvatetut chiliä muistuttavat Sweet Sunshine -paprikat taas tekivät satoa pitkin kesää ja käytin niitä salaateissa ja lämpimissä ruuissa. Maku ei ollut mitenkään yllättävä, mutta hyvä – ja plussaa visuaalisuudesta.

PENKIN ALLE

TOMAATTI. Tomaatit kärsivät samoista virheistä kuin tomatillot, mutta rajummin. Aloitin taimikasvatuksen aivan liian ajoissa ja se kostautui epämuodostumina, haarautumisena ja kukinnan viivästymisenä. Syötäväksi tomaatteja kuitenkin riitti ja riittää edelleen, kun poimin raakileet kulhoon ja siinä ne nyt yksitellen kypsyvät. Tein niistä myös uunikuivattuja tomaatteja Vappu Pimiän ohjeella ja muutama purkki salsaakin odottaa kellarissa nachoiltamia. Vaikka saattaa kuulostaa että onhan noita riittänyt, oli määrä ja laatu kasvien määrään nähden huono. Maku sen sijaan oli eri asia! Kuvaukselliset tummat Black Russianit olivat täyteläisiä, Zlatavat taas maistuivat suorastaan hunajalle ja olivat marjaisen jälkiruokamaisia.

Black Russian ja back-up plan, eli Merivuoren kakkoslaadun tomaatit kastikkeita ja ketsuppia varten

PORKKANA JA PALSTERNAKKA. Hiekkaviljelyksemme olivat liian kuivat ja porkkanat jäivät pieniksi. Palsternakat olivat vain pieniä ruikuloita vieri vieressä vaikka tilaa olisi ollut. Paras puoli niissä oli ehkä se, miten nauratti kun vetäisi mojovan naatin maasta ja sai käteensä kolme tuulessa huojuvaa puikulaa, jotka hävisivät käytännössä jo kuoriessa.

Yleisfiilis kesän onnistumisista on hyvä. Sain tehtyä säilönnät loppuun pari viikkoa sitten ja sitä ennen olikin kattilat kuumana aamusta iltaan. Koko prosessi oli taas niin opettavainen että vaikka tällä hetkellä eivät varsinaisesti kasvatushommat himota, ensi vuoden suunnitelmat ovat jo syntyneet. Ja parempi niin, koska joulun aikaan alkaa taas ensimmäisten siementen idätys.