Artikkelit

Puutarhan hitit ja hudit 2019

, ,

Miten puutarhaunelmat muovautuivat tänä kesänä? Ainakin huomasin sen että monien eri lajikkeiden yhdistelmäpenkeissä monet asiat jäävät helposti käyttämättä. Vaikka laitan paljon ruokaa, aina ei muista että pihasta pitäisi syödä pois kymmenen kerää salaattia ja laatikollinen yrttejä. Edellisinä kesinä on harmittanut että osa kasvatetusta jää käyttämättä, mutta tänä vuonna opin nauttimaan myös hyötykasvien kukkimisvaiheesta. On oikeastaan mukava nähdä kasvin koko elämänkaari sen sijaan että kaikki revitään ylös. Esimerkiksi aiemmin mainittu salaattikerä kukki kauniisti ja erikoisesti kuin myrkyllinen avaruuskasvi. Sitä on niin tottunut ajattelemaan näitä ruokana että välillä unohtaa kyseessä olevan kasvi. Kun lukee vain siemenpakettien taustoja ja kasvatusohjeita, tulee kuva että kaikki on tavallaan ”pilalla” kun kasvi pääsee kukkimaan.

Tänä kesänä oli selkeät onnistumiset ja epäonnistumiset. Monien lajien kohdalla sadonkorjuu yllätti, varsinkin jos laji oli kokeilu tai muuten vaan jäänyt hieman silmän varjoon. Toisaalta viime vuonna onnistuneita juttuja lähdettiin kasvattelemaan polleana ja suurin odotuksin, mutta olosuhteiden muutokset ja loppukesän laiskuus jättivät sadon pieneksi. Kokonaisuudessaan satoa on kuitenkin paljon, tosin niin oli kasvupaikkojakin verrattuna edellisvuoteen.

PARHAAT

LUUMU/KRIIKUNA. Koska kukaan asiantuntija ei ole varsinaisesti käynyt tunnistamassa ovatko pihalla levittäytyvät hedelmäpuut luumua vai kriikunaa, diagnosoin ne itse nopealla haulla kriikunaksi. Ne kasvavat viidakon lailla juurivesojen avulla ja kun muutimme, ne olivat muodostaneet tiheän aidanteen. Riitelimme kaksi kesää sen harventamisesta – toinen pelkäsi näkösuojan häviämistä ja toinen halusin kunnon sadon. Tilannetta seurattiin ja kerran kerättiin ehkä noin kilo kypsiä luumuja. Se joka halusi kunnon sadon, olin minä ja sain tahtoni läpi kolmantena vuonna. Ne toipuivat yhden kesän ja tänä vuonna niistä kerättiin noin neljäkymmentä kiloa luumua. En edelleenkään tiedä oliko syynä harvennus vai yksinkertaisesti tälle vuodelle sattuneet uskomattoman sopivat säät sekä kukinta- että sadonkorjuuaikaan. Varmasti molemmat, sillä hedelmiä tuli niin paljon että niitä kerättiin joka toinen päivä parin viikon ajan. En ollut mehustanut koskaan mutta voin sanoa että se homma tuli tutuksi. Nyt naurattaa ajatuskin siitä ensimmäisestä pienestä ämpärillisestä, josta valmistin hartaudella hilloa torttuihin, ajatellen että ompas mukava kun puut kuitenkin jotain tekivät. Onneksi luumuista syntynyt tiivistemehu on taivaallisen hyvää. Täydellistä janojuomaa! Se sopisi hyvin myös kiilteeksi kakun päälle sekä pohjaksi glögiin.

Tutkin muuten juuri lisää, onko kyse luumusta vai kriikunasta ja lajike taitaakin olla Yleinen Punaluumu. Hyvä juttu että kellarissa on kaksikymmentä pulloa mehutiivistettä ja kahdeksan purkkia hilloa kriikuna-nimellä laputettuina.

CHILIT. Taimien hyysääminen kannatti chilien kohdalla. Kaikki lajikkeet tekivät hyvän sadon, jota käytin tuoreena ja säilöin eri tavoin. Olin iloisesti yllättynyt että määrällisesti niitä oli niin paljon että kaikenlaiset kokeilut olivat mahdollisia.

Tulisen ruoan sietokyky kasvoi aikalailla sillä välillä potkua oli ruuassa lähes liikaa. Esimerkiksi padroninpaprikat ovat yleensä mietoa tapassyötävää joista vain yksi sadasta pitäisi olla tulinen, mutta meillä kasvaneiden kohdalla oli harvinaista löytää miedompi yksilö. Toisaalta oli kyllä hauskaa maistella paistettuja paprikoita porukalla ja seurailla, kun kerta toisensa jälkeen kasvot vääntyivät ja hiki kiilteli otsalla ensipuraisun jälkeen. Maku oli kuitenkin erinomainen!

Odotin eniten Chocolate Habaneroa ja se saikin paljon erityishuomiota heti alusta. Kahdesta hyvästä taimesta toinen kuitenkin sai liikaa aurinkoa alkuvaiheessa kasvihuoneen kuumimmassa paikassa, kuihdutti alkavat kukinnat eikä toipunut kunnolla koko kesänä. Onneksi toisesta yksilöstä on tullut runsas sato. Otimme chilin sisälle lampun alle talvehtimaan. Se oksilla roikkuu edelleen tummanruskeita, ryppyisiä, aromikkaita ja erittäin tulisia habaneroja ja pari kukannuppuakin yrittää avautua vielä. Tämä on vielä todella tuntematonta hommaa itselleni, joten seuraan mielenkiinnolla miten talvetus onnistuu.

PENSASPAPU / VIHREÄPAPU. Ostin viime vuonna syysalennuksesta muutamia siemenpusseja. Kun pellolle jäi yllättäen hieman tilaa, kylvin siihen pensaspapua. Kun naakat hyökkäsivät viljelyksille, myös pensaspapu sai nokasta niin kovaa etten uskonut että mitään satoa edes kerätään. Mutta seitsemän taimea jäi jäljelle ja kasvoi nimensä mukaisesti pensaiksi, joissa kehittyi kesän aikana reilun viiden kilon papusato kuin vaivihkaa. Huomasin ne juuri ajoissa, kokeilin ja totesin herkulliseksi. Valmistustapoina käytin samoja kuin tankoparsalle. Plussaa myös helposta säilönnästä: vihreitä papuja ryöpätään kolmen minuutin ajan kiehuvassa vedessä, jäähdytetään nopeasti kylmässä vedessä ja pakastetaan sopivissa käyttöerissä. Meillä on papua pakkasessa nyt koko talveksi ja maku on sulatetussa pavussa edelleen tuore ja väri kirkkaan vihreä.

KURPITSA. Ensimmäisenä puutarhavuotena etupihalle perustettiin kohopenkki, joka tuotti isoja kesäkurpitsoita hullun lailla. Nyt kurpitsalajikkeita oli kolme ja niille tehtiin isompi versio, jossa vaikuttivatkin viihtyvän erinomaisesti. Ostin taimena spagettikurpitsaa, mutta kesä- ja hokkaidonkurpitsan kasvatin siemenestä. Kaikista tuli runsaasti kurpitsoita. Kesäkurpitsasta huomasi myös hyvin että lajikkeella on väliä. Black Forest -lajike oli isokasvuisenakin kiinteä ja siihen tuli siivutettuna herkullinen paistopinta, ilmeisesti sokeripitoisuuden vuoksi. En taaskaan muistanut kokeilla kukkien friteeraamista tai kurpitsanlehtikääryleitä, mutta ehkä ensi vuonna siihenkin löytyy kaistaa.

”IHAN OK”

TOMATILLO. Viime vuoden yllätysmenestyjä oli se jolta odotin vieläkin isompaa satoa tänä vuonna, mutta toisin kävi. Kirjoitin venähtäneistä taimista keväällä kauden alkaessa ja ne virheet taisivatkin vaikuttaa lopputulokseen. Ensi vuonna laitan taimet aiemmin ja ilman valoa. Sama koskee tomaatteja, joista lisää myöhemmin. Sain tomatilloista kuitenkin runsaasti kastikepohjaa chileille ja niitä syötiin ruuassakin muutaman kerran, mutta viime vuonna etikkaan säilötyt pienet tomatillot jäivät tänä vuonna välistä. Harmi, sillä niistä tuli huikeaa vihreää salsaa.

PAPRIKA. Paprika onnistui oikeastaan aika hyvin, mutta tajusin liian myöhään että kukkia olisi kannattanut harventaa. Tuloksena oli suuri määrä pieniä paprikoita isojen sijaan. Maku sen sijaan oli erinomainen ja määräkin tosiaan sen verran hyvä, ettei oikeastaan voi paljoa valittaa. Pienissä ruukuissa kasvatetut chiliä muistuttavat Sweet Sunshine -paprikat taas tekivät satoa pitkin kesää ja käytin niitä salaateissa ja lämpimissä ruuissa. Maku ei ollut mitenkään yllättävä, mutta hyvä – ja plussaa visuaalisuudesta.

PENKIN ALLE

TOMAATTI. Tomaatit kärsivät samoista virheistä kuin tomatillot, mutta rajummin. Aloitin taimikasvatuksen aivan liian ajoissa ja se kostautui epämuodostumina, haarautumisena ja kukinnan viivästymisenä. Syötäväksi tomaatteja kuitenkin riitti ja riittää edelleen, kun poimin raakileet kulhoon ja siinä ne nyt yksitellen kypsyvät. Tein niistä myös uunikuivattuja tomaatteja Vappu Pimiän ohjeella ja muutama purkki salsaakin odottaa kellarissa nachoiltamia. Vaikka saattaa kuulostaa että onhan noita riittänyt, oli määrä ja laatu kasvien määrään nähden huono. Maku sen sijaan oli eri asia! Kuvaukselliset tummat Black Russianit olivat täyteläisiä, Zlatavat taas maistuivat suorastaan hunajalle ja olivat marjaisen jälkiruokamaisia.

Black Russian ja back-up plan, eli Merivuoren kakkoslaadun tomaatit kastikkeita ja ketsuppia varten

PORKKANA JA PALSTERNAKKA. Hiekkaviljelyksemme olivat liian kuivat ja porkkanat jäivät pieniksi. Palsternakat olivat vain pieniä ruikuloita vieri vieressä vaikka tilaa olisi ollut. Paras puoli niissä oli ehkä se, miten nauratti kun vetäisi mojovan naatin maasta ja sai käteensä kolme tuulessa huojuvaa puikulaa, jotka hävisivät käytännössä jo kuoriessa.

Yleisfiilis kesän onnistumisista on hyvä. Sain tehtyä säilönnät loppuun pari viikkoa sitten ja sitä ennen olikin kattilat kuumana aamusta iltaan. Koko prosessi oli taas niin opettavainen että vaikka tällä hetkellä eivät varsinaisesti kasvatushommat himota, ensi vuoden suunnitelmat ovat jo syntyneet. Ja parempi niin, koska joulun aikaan alkaa taas ensimmäisten siementen idätys.

Pelkoa ja inhoa kasvimaalla

,

Istun tällä hetkellä kirjoittamassa kasvimaan reunalla. Meillähän on kasvihuoneen lisäksi tämä pieni viljelypalsta ja vasta valmistunut lavakaulusviljelmä sekä kurpitsakohopenkki, joiden dokumentointi on jäänyt vähän vähemmälle kasvarin lumon leijuessa mielen pinnalla. Nyt kun kaikki vaikuttaa olevan muovin alla ok ja tomaatit hipovat jo melkein kattoa, on ollut hyvä keskittyä muuhunkin.

Luumulehto ei ehkä ole surkein paikka kesäpäivän viettämiseen

Kylvöt jäivät viime tinkaan, kun yöt olivat vielä kovin kylmiä enkä uskaltanut riskeerata itämisvaihetta. Olisi varmasti onnistunut aikaisemminkin mutta kaikki varmasti ehtii näillä leveysasteilla hieman myöhäisempänäkin ajankohtana. Paitsi nyt tuli paha takaisku.

Tämä paikka on valikoitunut kirjoittamiseen tänä helteisenä iltapäivällä nimittäin sen takia, että tänä aamuna naakat päättivät aloittaa buffettiruokailun härkäpapuviljelmällä. Heti kun selän käänsi, yksi linnunpaholainen oli taas nyppimässä alkuja maasta. Yön harvennus oli käynyt sen verran rankaksi vielä illalla ehjien rivistöjen välissä, että pienen turhautumisen kyyneleen tirautettuani laitoin sinnikkäästi uusia papuja likomaan. Kestävällä suomalaisella Kontu- lajikkeella on noin 65:n vuorokauden kasvuaika, joten kaiken järjen mukaan kylvöä voi vielä yrittää. Otto teki toimintasuunnitelman ja ryntäsi rautakauppaan hakemaan suojaustarvikkeita ja minä istun Fidelin kanssa sen aikaa naakkavahdissa. Vieressä on kasa sepeliä ja rautaharava, joilla aion käydä sotaan jos lentävät hirviöt palaavat.

Kuvat on otettu viereisiltä riveiltä, mutta voisivat yhtä hyvin olla ennen ja jälkeen. YHYY!!!

No vähän saatoin tuossa yliampua raivossani, mutta kyllä tällainen takaisku tosiaan ottaa pattiin. Kuuntelin toissatalvena naakkojen kaakatusta piipussa, kun ne koittivat asettua sinne asumaan. Pelkkä raakkuminen ketuttaa niin armottomasti ja tämä paputuho kyllä laukaisi vanhan inhon uudelleen. No kaikki luojanluomat ja silleen, olen oikeasti rauhaarakastava tyyppi. Tähän mennessä kaikki on muutenkin mennyt enimmäkseen niin nappiin, että enpä edes muista edellistä kertaa kun tällaista olisi tapahtunut.

Onneksi on kaikenlaista rojua autotallissa, naakanpelätin valmistui tuosta vain. Vielä kun lakkaisi itsekin säikähtämästä joka kerta kun nostaa katseensa

Viime vuonna ekaa kertaa kokeilemani Kontu oli helppo kasvatettava, joka tarvitsi vain hieman tukea venyessään loppukesää kohti. En jostain kumman syystä kokeillut papuja ollenkaan niiden ollessa vielä vihreitä, vaan keräsin pienen sadon vasta kun palot olivat tuleentuneet. Napsauttelin pavut kuivista paloista lasipurkkiin, joka jäi hyllylle koko talveksi. Siis huolimatta innostuksesta joskus käy niin, ettei satoa osaa hyödyntää. Kun tein talvella siementilausta, päätin viimein kokeilla härkäpapuhummuksen eli hämmäksen valmistusta. Siitähän se riemu repesi. Lopputulos oli samettisempi ja kuohkeampi kuin yksikään kikherneistä valmistettu levite. Seurauksena on nyt se että neljännes kasvimaasta on Kontua täynnä – onneksi niinkin suuri ala, nyt kun tuho iski. Pelastuneita taimia on vielä runsaasti ja varmasti niistä jonkinlainen sato saadaan. Ostin myös pienen pussin isompaa härkäpapulajiketta vertailun vuoksi ja sekin on itänyt hyvin sekä säästynyt katastrofilta.

Säästettyjä luumunversoja, vesitynnyri ja haamumaja eli kurkkupenkki harsosuojineen. Tässäkin on muuten rojua hyödynnetty, sillä suojan runkona toimii ruosteinen keinu

Esimerkiksi porkkanat kasvoivat viime vuonna savisessa maassa niin huonosti että tänä vuonna palstaan sekoitettiin hiekkaa. Puutarhamulta on erilaista eri vuosina ja viime vuonna satsi sattui olemaan todella tiivistä, joten myös turvetta pyöriteltiin mukaan parantamaan ilmavuutta. Tämän huomaa itävyydessä jo nyt. Taimien sisällä hyysäämisen jälkeen suorakylvö tuntuu muutenkin hurjalta. Kun pientäkin elonmerkkiä mullan pinnassa näkyy, se on kuin ihme, vaikka kyse olisikin vain porkkanoista ja pavuista.

Perunaa ei laitettu tänäkään vuonna siitä yksinkertaisesta syystä että emme syö sitä paljonkaan. Pitäisi ehkä parantaa tätä asiaa, sillä mikäpä onkaan ekologisempaa ja suomalaisempaa kesäsyötävää kuin perinteinen pottu. Tänä vuonna mennään kuitenkin juures-papu -yhdistelmällä, sillä niitä on helppo säilöä kuivaamalla ja etikoimalla.

Hyötykasviyhdistyksellä oli huikea lista porkkanalajikkeita. Olin vähällä tilata Rainbow -lajikkeen siemeniä koska visuaalisesti eri väriset porkkanat ovat täydellistä silmänruokaa. Loppuen lopuksi keskityin kuitenkin ominaisuuksiin ja valitsin suositun Lontoon Torin. Punajuurissa päästin värien himon valloilleen ja otin sellaisen juurikkaan, joka tuottaa erisävyisiä juureksia.

Palsternakat jäivät viime vuonna hieman pieniksi, mutta hiekalla paranneltu juurespalsta hoitanee homman (ja se että muistaa harventaa…öhöm). En ole koskaan syönyt niin hyviä palsternakkoja kuin White Gem! Niissä oli kypsennettäessä lähes parfyymimäinen tuoksu ja kuohkea rakenne, joka antoi sosekeittoihin mahtavaa tuntumaa. Juureksia vaivaavia tuholaisia harhautetaan Tetra-tillillä, jota kylvin kaksi kokonaista riviä. Tetra on huoletonta kasvatettavaa koska sitä ei tarvitse harventaa ja se säilyttää erinomaisesti makunsa kuivattuna.

Nyt kun hermot on suunnilleen tyynnytetty ja rauha on maassa, taitaa olla aika pienen iltapäiväcocktailin. Huoh.

Pihasuunnitelmia ja kasvutarinoita

,

Yritimme viettää toissa viikonloppuna pihasuunnittelupäivää ulkona. Päätimme olla valppaina ja ajoissa, sillä aiempina keväinä tuikitärkeisiin asioihin on tartuttu hämmästyttävän myöhään, tuloksena melko kiireinen toukokuu. Ilma oli kuitenkin surkea, harmaa ja tihkusateinen. Haimme hampurilaiset kylältä ja asetuimme visusti sisätiloihin. Jo tuo parinkymmenen minuutin pihalla käyskentely ja sulavan lumen alta hahmottuva peltotilkku kuitenkin auttoi siirtämään ajatukset siihen mielentilaan, mikä tarvitaan siihen että kunnianhimoiset suunnitelmat muuttuvat unelmista todeksi.

Mullasta ja maanparannusaineksista pitäisi laatia massiivinen ostoslista, sellainen jonka muodostamisesta meillä kummallakaan ei ole mitään kokemusta. Kun on tarpeeksi monta kertaa aloittanut perehtymisen asioihin aivan nollatiedoilla ja selvinnyt siitä ei vain hengissä vaan vähintäänkin mukiinmenevin lopputuloksin, uudet kokeilut eivät enää pelota. Helppo neuvo jota itselleenkin välillä tulee sanottua, on että aloita alusta. Mitä muuta voit tehdä. Etsi inspiraatiota, selvitä tarve, hahmota eri lähteistä kasatusta tiedosta hyvä peruskuva asiasta, sovita omiin arvoihin ja budjettiin, selvitä mahdollisuudet tai saatavuus. Sen jälkeen toimi taaksepäin katsomatta ja varaudu mokaamisen todennäköisyyteen. Mokan sattuessa voivottele, anna itsesi kyrsiintyä koko hommaan, hengitä hetki ja mieti millaista tietoa virheestä jäi käteen. Sopivan ajan kuluttua jatka taas eteenpäin, taaksepäin katsomatta, arvokas uusi oppi mukanasi. Sillä totta on se, että vain tekemällä oppii.

Eilen päivä oli täysin toisenlainen. Se kutsui ulos, viettämään aikaa, näyttämään mahdollisuuksia ja viime kesän työnteon tuloksia. Pihalla on siistiä, aivan toisenlaista kuin aiempina vuosina jolloin roju vielä hallitsi monessa kohtaa näkymiä. Pellon multa oli kuohkeampaa kuin muistinkaan ja viime vuonna liian myöhään istuttamani persiljat puskivat pintaan. On niin jännittävää seurata mitä lumen alta paljastuu. Lumipyryssä ja pakkasessa tuntuu vaan niin älyttömältä että mikään voisi kasvaa keväällä tuosta jään ja horroksen jäljiltä, mutta kaikki vain odottaa pintaan puskemista, tarttuen heti lämmittävien auringonsäteiden voimaan ja rönsyten ylöspäin. Se on niin lohduttavaa, helpottavaa ja energisoivaa jollain sellaisella tavalla, jonka merkityksen rajoja ei osaa edes hahmottaa.

Samankaltaisista syistä taimista on tullut tänä keväänä minulle erityisen tärkeitä. Siementen elinvoima, itämisen alkaminen, valon ja ravinteiden tarve, lämpötilat… Kaikki on tavallaan monisyistä mutta kun hommaa hetken tekee ja elää mukana, kokonaisuuden hahmottaa ja tarpeita osaa ennakoida. Se on palkitsevaa oppia jota ahmin itseeni kaikin tavoin. Pelkäsin siementilauksen saapuessa että olen ehkä yliarvioinut osaamiseni, mutta asia ei ilmeisesti ole ollenkaan niin. Olen ollut huolellinen ja järjestelmällinen, pelännyt ensimmäisiä merkkejä tuholaisista, tuijottanut jokaista kasvia päivittäin tarkkaillen kasvutapaa ja havainnoiden niitä asioita joita eivät puutarhalehdet ja keskustelupalstat kerro.

Ymmärsin myös hiljalleen että kun perustarpeet ymmärtää, kasvattamisessa kannattaa noudattaa omaa vaistoaan. Tekee hyvää itsetunnolle huomata kuinka vaikeiksi mielletyt lajikkeet kukoistavat ja muuttuvat silmien edessä kokonaiseksi monimutkaiseksi kasviksi joka tuottaa aikanaan hedelmän, jonka hyödynnän ravintona ja josta poimin ensi vuoden siemenet talteen. Puhumattakaan siitä ajatuksesta että joku on näitäkin lajikkeita kehittänyt, vienyt eteenpäin villeistä versioista parantaen kasvu- ja makuominaisuuksia. Aivan mieletöntä! Tässä on jotain niin elämälle ominaista ja perustavanlaatuista. ”Puutarhahulluus” on valtava aliarvio siitä, kuinka tärkeänä tätä osaamista pidän ja kuinka nöyränä oppia kerään. Siihen ei edes ole muuta keinoa, sillä näitä asioita ei pysty nopeuttamaan eikä manipuloimaan. Kiireen tuntu ja sähläys eivät kasvimaailmaan yllä ja se jos mikä on erityisen arvokasta ja parantavaa.

No, näistä syvistä vesistä vielä vähän kevyempiin ilonaiheisiin. Pihalla tuli nimittäin suunniteltua myös kesän ruokailua ja ruuanlaittoa. Mitään ei varmaan aivan valmiiksi saada mutta yksityisravintola Klubi avaa ovensa kyllä todenteolla tämän kesän myöhemmässä vaiheessa. Pihajuhlia, kylmiä juomia, pitkiä saunailtoja ja hervottoman hyvää itsekasvatettua ruokaa tarjolla. Kutsuja tulossa. Saa myös kutsua itse itsensä, sisäänpääsykriteerit eivät ole tiukkoja.

Fidel oli mukana koko suunnittelu- ja fiilistelysessiomme ajan. Aiempina keväinä se on hytissyt ulkona takista huolimatta niin että raukka on jouduttu dumppaamaan sisälle vällyjen väliin jo vartin oleskelun jälkeen. Ilmeisesti viime kesänä ulkokoiran maneerit ovat aidan pystytyksen tuomien mahdollisuuksien ja lisääntyneiden puutarhatöiden myötä kuitenkin asettuneet myös hänen prinssiyteensä, sillä kuten kaikki muukin talvehtiva, kaveri tuntui vaihtavan suoraan kesävaihteelle. Se lökötteli muina herroina saunan kiveyksellä ja seuraili tyynesti meitä, kun siirryimme nurkasta toiseen viuhtoen käsillämme innokkaasti raparperi- ja tulppaanipenkkien sekä uusiksi muotoiltavan sisääntulon linjoja. Silmät välillä puoliummessa, auringonvalossa paistatellen, omilla tiluksillaan tyytyväisenä, eikä ollut ainoa.

Miksi taimikasvatus viehättää?

,

Ensimmäinen tomatillon alku!

Istutan tänään eilen valmistuneeseen kohopenkkiin tomatillot. Kevättalvella siementilausta tehdessäni mietin että valitsen joko tavallisen runkotomaatin tai tomatillon tämän vuoden uudeksi taimikokeiluksi, ja päädyin ihan vaan erikoisuuden takia jälkimmäiseen. Tomaatintaimia saa taimistoilta, mutta tomatilloksia en ole onnistunut bongaamaan. Thaimaalaisessa ja meksikolaisessa keittiössä käytettävä koisokasvi ei sovellu syötäväksi raakana, vaan sitä käytetään ruuanlaitossa kypsennettynä. Ajattelin myös kokeilla säilömistä salsan muodossa ja jos satoa riittää, kokonaisenakin. Talviviikonlopun herkuttelu omalla vihreällä salsalla kuulostaa aivan mainiolta.

1. Kevään ensimmäinen taistelija tunkeutuu pintaan mullan alta – 2. Härkäpavun napakka alku kookoskuidussa

Kylvin pikkuiset siemenet tapani mukaan hieman myöhässä. Parempi ajankohta olisi ollut jo maaliskuussa, mutta koska kaikki puutarhaan liittyvä on minulle vielä melko uutta, hommaan perehtyminen viivästyi. Loppuen lopuksi nauratti miten pieni ja helppo asia oli kuitenkin kyseessä, varsinkin kun siemenet lähtivät kasvuun loistavalla menestyksellä huolimatta pitkittyneestä talvesta ja melkoisen alhaisista sisälämpötiloista. En raaskinut luopua yhdestäkään onnistuneesta taimesta vaikka tarkoitus olikin valikoida neljä parasta yksilöä varsinaiseen kasvatukseen. Koska taimikasvatuksen tilavaatimukset ovat melkoiset enkä saanut sisälle sopivan aurinkoisia paikkoja kaikelle, päädyin kantelemaan kymmentä ruukkua pitkin kevättä ulos aurinkoon ja illalla takaisin sisälle. Tomatilloksien lisäksi esikasvatuksessa oli paljon muutakin, kuten salaattifenkoli, avomaankurkku, kabocha-kurpitsa, purjo, härkäpapu ja hervoton määrä basilikaa. Kannoin tavaraa ulos ja sisään, tarkkailin ja suihkuttelin, pidin kostena ja onnistuin yli odotusten pitämään kaiken hengissä.

1. Fenkolin taimet ovat alkuvaiheessa haurasta tavaraa – 2. Basilikan taimet pääsivät kasvatuskennosta omiin laatikoihinsa

Kurpitsat ovat olleet kohopenkissään jo useita viikkoja. Niidenkin kohdalla kävi kuitenkin niin, että siemenet lähtivät itämään vimmaisasti ja taimet kasvoivat nopeasti todella suuriksi. Alun kahdeksasta siemenestä kaikki itivät loppuen lopuksi, mutta tilaa oli vain neljälle taimelle. Päädyin tekemään vielä yhden kasvupaikan lopuille taimille, joista tosin yksi katkesi myöhemmässä vaiheessa eräänä tuulisena päivänä. Tuuli verotti myös tomatilloksia joista kaksi taipui suojaamisesta huolimatta lähes poikki ja päädyin heivaamaan ne kompostiin.

Futsu Black -kurpitsa alkoi puskea heti kohopenkkiin päästyään nuppuja ja uusia lehtiä

Kärsivällisyys, pettymykset ja yllätysonnistumiset ovat taimikasvatuksen suola. Kasveihin muodostuu myös ihmeellinen kontakti ja hoitosuhde, kun niitä vaalii jo pienestä ja näkee ensimmäisten lehtien avautumisen. Homma vaatii suurta huolellisuutta ja sen suunnittelu kykyä nähdä tulevaan. Suunnitellessani siementilausta jätin suurimman osan yrttien siemenistä tilaamatta, koska viime vuoden kokemuksen perusteella yrtit vaativat yllättävän paljon omanlaistaan huolenpitoa, harvennusta ja jatkuvaa käyttöä menestyäkseen. Päädyin ostamaan lähiruokapiiristä kaksi minttua, salvian, thaibasilikan ja timjamin, joilla voisin opetella kunkin lajikkeen hoitamista ennen omia esikasvatuksia ja tarkempien kasvatuspaikkojen miettimistä. Huomasin että puskat jäävät paljon helpommin laiskemmalle hoidolle kun ne on saanut käsiinsä jonkun toisen kasvattamina.

1. Etualalla taimistolta hommatut yrtintaimet ja chili, taustalla fenkoli- ja kurkkuarmeija – 2. Kurkut istutettiin penkkiinsä jo melko pieninä

Tämä on varmasti ihmiskohtaista, mutta jostain syystä huolimatta suuresta kokemuksen puutteestani minulla on ollut alusta asti tunne, että haluan osata kasvattaa omat taimeni. Rakenteilla oleva kasvihuone parantaa onnistumismahdollisuuksia ja vähentää säätämisen määrää huomattavasti. Olen silti iloinen ja ylpeä, että tänä vuonna jaksoin kasvattaa vihreät lapsoset valmiiksi istutusta varten. Tämä on jo puoli voittoa, vaikka satoa saakin tietysti vielä odotella. Olen lukenut useamman kotitarhurin kertomana, että joka vuosi tulee sanottua ”ensi vuonna en esikasvata mitään”, ja silti löytää itsensä tilailemasta siemeniä heti kun katalogit tammikuussa ilmestyvät. Ymmärrän viehätyksen ja turhautumisenkin hyvin. Pitkällä talvella on varmasti osansa tähän, sillä kun viherpeukaloa alkaa valon lisääntyessä kutitella, siemenet ja esikasvatuksen valmistelu on konkreettinen tapa aloittaa puutarhan vuosi vaikka lämpimät ilmat ovat kaukainen haave ja maa on roudassa vielä kuukausia. Viime vuonna koin taimien kanssa turhautumista enkä onnistunut kovinkaan hyvin, laiminlöin ne surkeasti enkä loppuen lopuksi taitanut saada yhtäkään siihen vaiheeseen että istutus olisi onnistunut. Opin kuitenkin monta asiaa ja se luultavasti vaikuttikin tämän vuoden huomattavasti parempaan lopputulokseen. En ole ainakaan vielä kyllästynyt touhuun laisinkaan, ja on jotenkin haikeaakin kun kasvit ovat nyt ulkona omilla paikoillaan ja niitä käydään vain aika-ajoin kastelemassa ja lannoittamassa. Ikkunalaudat, pöytäpinnat ja eteisen lattia ovat taas alkuperäisessä käytössään eivätkä täynnä vehreyttä. Tuntuu kuin iso osa päivän töistä olisi loppunut yhtäkkiä.

Tänään, kun tomatillot oli istutettu, aloitin ensi vuoden suunnitelmat.

Viimeinen taimi purkista penkkiin!

Pusikosta pihaksi OSA 1: Motivoituminen ja raivaus

,

Kakkososa löytyy täältä: PUSIKOSTA PIHAKSI OSA: TOIMINNOT KUNTOON

En ole koskaan suunnitellut pihaa. En ole tehnyt edes pihatöitä sitten teini-iän, kun äiti houkutteli kympin setelillä leikkaamaan rivitalopihan nurmikon kerran viikossa. Mielikuvissani kuitenkin kiertelen kahvikuppi kourassa omassa puutarhassani keräten välillä kasviksia ja yrttejä käsivarrella notkuvaan koriin. Realiteetit ja haaveet ovat siis olleet lähtötilanteessa aivan eri maailmasta.

Ainakin alussa kesti hieman tajuta, kuinka paljon pelkkää siivottavaa on. Kasvillisuudesta ja puutarhanhoidosta on tullut nyt opittua vaikka mitä, vaikka onkin tuntunut moneen kertaan siltä, ettei mitään tapahdu, ainakaan tarpeeksi nopeasti. Ainaisen aloittelijan tunne alkaa väistyä pikkuhiljaa ja tuntuu, että omista kokemuksistaan voi ammentaa ainakin hieman jälkiviisautta.

Tämä juttu on ensimmäinen osa sarjaa, jossa käyn läpi oman unelmapihani väsäämistä. Tekeillä on artikkeli talosta ja tontista, ja linkitänkin sen tänne myöhemmin. Nämä neuvot käyvät kuitenkin kaikenlaisiin pihoihin, joissa luonto on päässyt niskan päälle ja vanhat istutukset rehottavat. Lehtikerroksien ja risujen keskeltä löytyvä maisema yllättää varmasti, eikä kaikkea puskacharmia tarvitse hävittää.

Jos olet hankkinut itsellesi vanhan talon jossa on villi piha, olenkin melko varma ettet tehnyt sitä vetääksesi kaikkea matalaksi ja nurmimattoa tilalle. Varmuuden vuoksi sanon silti etteivät nämä ole mitään pikaohjeita, vaan ensihädän vinkkejä asennoitumiseen ja työn suunnitteluun toisille unelmoiville puutarhanoviiseille, jotka miettivät ensihuuman laannuttua, mistä aloittaa.

Palataan siis hetkeksi ensimmäiseen varsinaiseen pihatyöpäiväämme.

Talon remontti on kestänyt kaksi viikkoa. Lattiamaalarit ovat käyneet edellispäivänä tekemässä taikojaan kuluneelle lautalattialle eikä sisälle saa laittaa kuin nenänsä välioven raosta. Ihasteltuani tyytyväisenä puhtaan valkoista maalijälkeä ja valtavaa muutosta jonka se on saanut sisätiloissa aikaan, palaan takapihalle ja lähes lannistun.

Seison kuravellin äärellä uudet, epämukavilta tuntuvat turvakengät jalassa. Otto oli vaatinut hankkimaan kengät vaikka olisin mieluummin touhuillut tennareissa. Sisällä talossa en suostunut kenkiä käyttämään remonttivaiheesta huolimatta mutta Oton pointti siitä ettei voida mitenkään tietää mitä pihalta löytyy, menee onneksi perille. Hän nimittäin pitelee kädessään maasta lehtien alta kaivamaansa lautaa josta töröttää ainakin viisi ruosteista, vääntynyttä naulaa. Turvakengät saavat jäädä jalkaan.

Pakkanen on vasta hellittänyt ja päästänyt lumen sulamaan. Edessäni oleva kuravelli on takapiha jossa me, timpuri ja sähkömies ollaan parkkeerattu ja käännelty autojamme nämä viikot. Takana on saunarakennus jonka kuisti on vaahteranlehtien peitossa ja jonka toisessa päädyssä on jämälaudoista nippusiteen avulla pystytetty kehikko polttopuita varten. Ollaan molemmat varmoja että koko rakennus on ilmiliekeissä heti kun tulia aletaan sytytellä ensimmäistä kertaa, mutta se tuntuu vielä kaukaiselta ajatukselta.

Edessä, kallion päällä kohoaa päärakennus, ei sillä että se kovin hyvin näkyisi molemmilla kulmilla kohoavien puiden takaa. Kolme pitkäksi venähtänyttä koivua ja alhaalta asti haarautuva kuusi, jonka toinen haara kumartuu katon päälle uhkaavasti. Kuusen alaoksat ulottuvat pitkälle takapihalle ja vuosien aikana pudonneet kävyt ja havunneulaset ovat synnyttäneet sen juurelle kummun. Jo ensimmäisellä käynnillä kiinnitimme monsteriin huomiota, sillä tottumattomankin silmään on selvää, että puu on vanha ja luultavasti laho. Silmäilen varovaisesti myös edelliseltä omistajalta jääneitä vettyneitä roskasäkkejä siinä mihin minä haluaisin perunapellon, mutta on turhaa edes käydä joka murheenkryyniä läpi tässä vaiheessa. Päätämme että on parempi keskittyä etupihan haravointiin ja saunarakennuksen ympäristöön.

Iltaan mennessä lehtiä on siisteissä kasoissa pihan reunoilla ja tajuamme, kuinka paljon puutarhajätettä tulee kertymään. Siihen on luotava systeemi. Alue näyttää kuitenkin jo aivan ihmisten asuttamalta pihalta ja tästä intoutuneena saunakin päätetään laittaa tulille samantien. Sauna ei pala maan tasalle vaan vanha kiuas ja hormi toimivat oikein hyvin. Pian päästäänkin lämmittelemään ja syömään kiuasmakkaraa. Katselen ikkunasta jättikuusta ja mietin jo mielessäni miltä talo näyttää kun puu on saatu kaadettua. Nyt asia tuntuu jo paljon helpommin lähestyttävältä.

Tuosta pävästä tähän mennessä opitut perusasiat toivottomalta tuntuvan pihaurakan aloittamiseen:

Älä lannistu tietämättömyydestäsi. Ainoat puut, jonka tunnistin ostaessamme tämän paikan, olivat koivu ja kuusi. Oikeasti. Opit kyllä, kun on tarpeen. Kannattaa liittyä useampaan puutarhayhteisöön Facebookissa, niin oppii aivan vahingossa jatkuvasti. Kannattaa myös tutustua Luontoportin loistavaan kasvientunnistustyökaluun!

Aloita jostain, missä näet muutoksen nopeasti. Kerää maasta oksat ja haravoi lehdet ainakin keskeisimmiltä paikoilta. Vaikka pihapiiri näyttäisi vielä toivottomalta, aloittaminen jostain selkeästä vie eteenpäin paljon. Pienenkin muutoksen näkeminen vahvistaa motivaatiota ja auttaa visiota lopputuloksesta kehittymään. Tämä neuvo tuli vastaan jo remonttia suunnitellessa ja osoittautui kullanarvoiseksi myös pihaprojektien suhteen.

Aloita kartoittaminen ongelmakohdista. Tällä tontilla ensimmäinen hoidettava asia pihalla oli helppo määritellä: tuo katon ylle kumartava kaksihaarainen kuusi. Se meni samantien kiireisten asioiden listalle ja saimmekin kaadettua sen ja muut taloa uhmaavat puut turvallisesti alkukesästä. Toimenpiteitä vaativia ongelmakohtia saattaa tulla myös vuodenaikojen vaihtuessa ensimmäistä kertaa asuinaikana. Meillä esimerkiksi huolenaiheeksi muodostuivat heti talven tullen huonot kulkutiet, jotka voivat olla vaarallisia jäisinä. Ongelmakohdat varjostavat mieltä jatkuvasti jos niiden ratkaisua lykkää.

Hanki oikeat välineet. Se vanha viisaus: Köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa. Viiden euron harava? Kävele ohi. Kiroat, kun kymmenen minuutin huiskimisen jälkeen haravan pää lentää kaaressa lehtien kanssa kasan päällimmäiseksi. Panosta myös oksasaksiin, kottikärryihin, pariin erilaiseen lapioon, viikatteeseen ja minikirveeseen.

Etene raivaamisessa hitaasti.  Vaikka varmasti tekee mieli kaataa kaikki varjostavat puut ja vetää epätoivoisen huonona kituuttavat puskat puutarhajätekasaan, tee ensiksi vain pakollinen. Pelkästään perussiistiminen saattaa saada seuraavana keväänä pihan vihertämään uudella tavalla, jolloin itsekin näet sen selkeämpänä.

Keskity hyviin puoliin. Itsekseen villiintyneellä pihalla voi olla paljon juttuja joita ihmiset haluavat omiin pihoihinsa, mutta niiden syntyminen kestää. Esimerkiksi sammaloituneet kivet, suuret pihapuut sekä kestävä ja luonnollinen aluskasvillisuus ovat olleet hyvänä kehyksenä suunnittelulle.

Suunnittele talkoilukohteet erityisen hyvin. Kun saat talkoolaisia pihaan, ole itse täysin perillä mitä tehdään. Apu menee helposti hukkaan, kun itsekään ei oikein tiedä, mistä on kyse. Talkoolaiset ovat paras apu suuritöisiin siivousluontoisiin hommiin, kuten haravointiin, oksien keräämiseen ja maanmuokkaushommiin. Jos sinulla on osaamista omaavia läheisiä, hienoa! Oli mukavaa saada apua esimerkiksi syreenien harventamiseen, kun itse ei olisi tiennyt ollenkaan mistä aloittaa ja puskaa on pitkä pätkä. Hanki etukäteen tarvikkeet töitä varten ja tee talkooeväät. Hanki myös erikokoisia hanskoja apulaisia varten. On noloa antaa S-kokoiset hanskat kaksimetriselle miehelle, jonka apua oikeasti arvostaa.

Mieti paikat syntyvälle puutarhajätteelle ja siivoa aina jälkesi. Tämä huomattiin joka kerta alusta lähtien, mutta joka tuli silti laiminlyötyä vielä pitkään. Parasta on, jos saat loppusijoituspaikan jätteillesi omalta pihalta. Muussa tapauksessa on parempi alkaa miettiä peräkärryn hankkimista. Rakenna laari lehdille, mielellään ainakin kaksi isoa eri maatumisvaiheessa oleville. Älä heitä oksia lehtien sekaan, niin voit hyödyntää myöhemmin kasvimaalla aiemmin haravoimasi tavaran. Kannattaa miettiä myös risuaidan tekemistä, lyhyeenkin pätkään saa melko paljon sekalaista oksaa.

Nauti pienistä voitoista ja vietä aikaa pihalla. Pihasta voi nauttia vaikka vain yhdeksän neliön raivatulla alueella. Hommaa muutama välttävä pihatuoli ja riippumatto. Kokkaa tiileistä kasatulla pikagrillillä ja tarjoile piknikkiä vieraille. Pelkkä pihalla oleilu ja liikuskelu auttaa hahmottamaan kokonaisuuksia ja näkemään piha eri tavalla. Vaikka luulisi että tekemättömät työt pistävät silmään, homma menee ennemmin niin että kaaokseen siedättyy. Onko se sitten hyvä vai huono asia, on mielipidekysymys. Minusta oikein hyvä.