Artikkelit

Poltetulla chilillä maustetut pavut ja limetostadat

, , , , , ,

Chilit kypsyvät kasvihuoneessa hurjaa vauhtia ja joka kasvissa roikkuu se yksi kaikkia muita edellä oleva yksilö. Olen suunnitellut kaikenlaisia erityisreseptejä joka lajikkeelle mutta alussa käsissä on varmastikin montaa erilaista, jotka olisi kiva hyödyntää heti tuoreena. Ostin rasiallisen sekalaisia chilejä kokeillakseni millaista pataa erityyppisistä hedelmistä saa. Vaikka chiliä on tässä setissä PALJON, tulisuus tasoittuu hauduttaessa miellyttäväksi takapoltteeksi. Makujen harmonia on myös siitä miellyttävä, että raaka-aineita on vähän ja mausteeksi riittää pannussa käristetyn chilin mustunut pinta.

Alkuvaiheessa jo keitoksen höyryjen hengittely sai yskimään, mutta tarjoiluvaiheessa maku oli täydellinen. Tosin edelleen hyvin tulinen, eli tätä ruokaa ei voi suositella herkille suille. Lisukkeena söimme valkosipuliöljyssä pyöriteltyjä kesäkurpitsasuikaleita, eilisen perunoita runsaassa öljyssä paistettuna ja basilikamajoneesia. Päälle sopisi hyvin myös creme (tai kaura) fraiche tai jogurtti ja perunoiden tilalle riisi.

Poltetulla chilillä maustetut pavut ja limetostadat

Yltiötulinen kidneypapupata ja paahdetut tortillalastut ovat ykkösvalinta myöhäisillan naposteluun – juomasuositus tietysti olut.
4 annosta
Papupata
  • n. 100 g erilaisia chilejä
  • 5-6 pientä nippusipulia varsineen
  • 10 tomaattia
  • 1 pieni munakoiso
  • 500 g keitettyjä kidneypapuja
  • 500 ml vettä
  • 1 tl suolaa
  • 1 tl sokeria
  • öljyä
Tostadat
  • 4 tortillalettua
  • kahden limetin kuori
  • öljyä

Ohjeet

  • Puolita chilit. Poista kannat ja siemenet. Lisää pannuun ohut kerros öljyä ja lämmitä kuumaksi. Käännä tässä vaiheessa liesituulettimeen kunnolla tehoa, sillä paistuvista chileistä nouseva höyry on melko voimakasta hengiteltävää. Lisää sitten chilinpuolikkaat pannuun ja paista muutama minuutti. Anna mustien pilkkujen muodostua chilien pintaan ja sekoita vain pari kertaa. Siirrä chilit sivuun odottamaan padan valmistumista.
  • Viipaloi sipuli. Kuutioi munakoiso. Halkaise tomaatit, poista kannat ja leikkaa suurehkoiksi lohkoiksi. Valuta ja huuhtele kidneypavut.
  • Kuumenna öljyä kasarissa tai kattilassa ja lisää sipulit sekä munakoiso. Paista keskilämmöllä noin viiden minuutin ajan. Lisää sitten tomaattilohkot, aiemmin paistetut chilinpuolikkaat, kidneypavut ja vesi. Kiehauta ja hauduta matalalla lämmöllä kannen alla noin tunnin ajan. Siirry sillä välin valmistamaan tostadoita.
  • Lämmitä uuni 225 °C. Leikkaa tortillalevyt kahdeksaan sektoriin. Lado pellille ja sivele öljyllä. Raasta päälle limenkuori ja paahda uunin ylimmällä tasolla kuuden minuutin ajan. Tostadat palavat herkästi joten tarkkaile uunia paiston loppuvaiheessa. Yhdelle uunipellille mahtuu kahdesta tortillalevystä leikatut sektorit joten käytä yksi lime per pelti.
  • Ota kansi pois papupadasta ja lisää suola sekä sokeri. Anna padan porista ja tiivistyä välillä sekoitellen. Se on valmista kun koostumus vastaa paksua salsaa.
  • Tarjoile lämmin papupata limetostadojen, salaatin ja riisin tai perunan kera.

Sadon säilöntää ja syömistä

,

Nyt sitä satoa sitten tulee. Tuntuu että joka kerta kun kasvimaalle aamulla harhailee, jotakin täytyy korjata pois. Yllättäen kaikki mikä on laitettu hieman ”vasemmalla kädellä” ja mitä ei ole erityisen paljon hoidettu, on kukoistanut parhaiten. Nostin viikko sitten lihavia punajuuria muutaman neliön pläntiltä miltei kaksikymmentä kiloa. Osa niistä alkoi jo halkeilla, joten homma oli vain tehtävä. Olipa upeaa pitää säilöntäpäivä kun ulkona lämpötila oli +33. Yleensä kuumina päivinä on ollut helpompaa pitää ikkunat kiinni jotta yöllä kertynyt viileys pysyisi sisällä, mutta kun etikkalientä keittelee, räppänät on pidettävä höyryjen takia auki. Lisäksi olen sellainen sählääjä, että säilönnässä tarvittava järjestelmällisyyden taso kärsii jos keskityn johonkin muuhun, kuten esimerkiksi veden juomiseen. Mittarina vedentarpeelle olikin se, kun päässä heitti kertakaikkiaan niin paljon että oli pakko lopettaa ja kitata kerralla puoli litraa.

Minkä piti olla nopea lounas, oli loppuen lopuksi itsetehdystä pastasta valmistettu tagliatelle-pastasalaatti tilliöljyllä ja ryöpätyillä punajuuren lehdillä, päällä smetanaa, friteerattuja harvennettuja minipunajuuria, pikkelöityjä punajuuren varsia ja mantelipateeta

Koska maakellaria ei vielä ole, kaikki säilöntä on hoidettava pakastimen, etikoinnin ja hilloamisen avulla. En ole innokas hillonsyöjä mutta etikoidut säilykkeet sen sijaan ovat meillä suurella kulutuksella. Suolakurkkuja on kaapissa aina ja onneksi avomaankurkut kasvoivatkin hevonp****lla höystetyssä penkissä runsain mitoin. Lisäksi kokeilin retiisien säilöntää ja niistä tuli oma suosikkilisukkeeni. Tiukan hajunsa ansiosta ovat tosin monen mielestä melko luotaantyöntäviä. Punajuurista tein perus lisukepunajuurien lisäksi rosollikuutioita, siivuja vuokaruokiin ja lajittelin pienet erilleen ja säilöin kokonaisena omaan purkkiinsa.

Pakastamalla saa aikaan monikäyttöisiä tuotteita, mutta kammoksun sitä että laitteet pettävät ja yhtäkkiä käsissä on puolet kesän huolella käsitellystä sadosta, sulamassa ja pilaantumassa. Tein kyllä Merivuoren puutarhalta hakemistamme tomaateista kastiketta joka säilyy parhaiten pakastamalla, mutta laskelmoin että pystyn käyttämään määrän lyhyen ajan sisällä jos katastrofi iskee. Tomaattikastiketta olisi kiva pullottaa oikein urakalla, sillä uutiset Italian tomaattibisneksestä pistävät silmään ja omatuntoon. Mutti -tomaattimurskatölkkiä ei vain pysty enää ottamaan kaupan hyllystä samalla keveydellä kuin ennen.

Tässä taas oikeasti nopea ja helppo lounas: valmiista sekoituksesta valmistetut falafel-pyörykät, bulguria, porkkanaslaw ja soijaketsuppi

Koska säilönnästä yleensäkin on oma vaivansa, olen miettinyt miksi sen tuntuu tärkeältä. Kaupasta saa kuitenkin pilkkahinnalla samoja tuotteita. Mutta oma on aina oma. Itse kasvatettu ruoka ja omaan makuun tehdyt tuotteet ovat aika helposti edullisin tapa nostaa kotona syömisen laatua. Jos teen hodareita ja kaivan purkin omaa keltaista ketsuppia pöytään, ei muiden lisukkeiden tarvi välttämättä olla niin kovin ihmeellisiä. Tai lisään jos vakiolounaaseeni riisi-munakulhoon päälle noita herkkuretiiseitä, tuntuu kuin ruuassa olisi jotain erityistä. Koska teen itse 95% prosenttia aterioistani, vaihtelu ja helppous on tärkeää. Eihän ravintolassakaan aterian alussa tarjota reissumiestä tai kala-annoksessa felixin herkkukurkkua, vaan käytössä on talon omat tuotteet. Halvin tapa nostaa elintasoa merkittävästi on hyvä syöminen.

Siksi ruuan kasvatus ja säilöminen kiinnostaa. Teen parhaillaan listaa johon lisäilen lajikkeita aina kun vastaan tulee jotain mielenkiintoista. Vaikka tällä hetkellä kypsyvät runkotomaatit ovat hyviä, haluan kasvattaa ensi vuonna myös pihvitomaatteja jotta ensi vuonna voin syödä leivän päällä vähemmän vetisiä tomskusiivuja. Haluan tumman violetteja Mavras -paprikoita ja Habanero Peach –chilejä joista voin tehdä hurjan väristä ja hedelmäisen makuista, tulista chilikastiketta. Heikkounisena ihmisenä havahdun usein aamuyöstä ja alan miettiä reseptejä ja ideoita, joita voin toteuttaa itse kasvattamalla ja valmistamalla. Sitten nukahdan ja näen todentuntuisia unia, joissa pystyn myös maistamaan tekeleeni.

Hurahduksen fiilistä tässä.