Artikkelit

Glögissä haudutettua päärynää

, , ,

Glögikausi alkaa tänä vuonna näköjään jo lokakuussa. Kylmät ilmat vain saavat kaipaamaan sitä mausteista tuoksua, joka juoman keittämisestä syntyy! Hukutin glögiin nyt myös sesongissa olevat päärynät.

Juhlakauden ateriat eivät ole sieltä kevyimmästä päästä. Usein kunnon juhlaruuan päälle jälkiruoka on kuin viimeinen pisara loppuillan ähkyn saavuttamiseksi. Juuri ja juuri kiehuvassa glögissä keitetty päärynä on sen sijaan kevyt, helppo ja hienostunut vaihtoehto päättämään herkuttelun. Annosta voi muokata tarjoiltaessa helposti täyteläisemmäksi valitsemalla lisukkeeksi kermavaahtoa tai jäätelöä. Tällä kertaa käytin nopeasti keitettyä ja siivilöityä puolukkaa, joka on maustettu inkiväärillä ja makeutettu fariinisokerilla. Jos kokonainen päärynä muuten tuntuu isolta annokselta, puolita ne pitkittäin keiton jälkeen ja tarjoile vain puolikas.

Päärynöiden sivutuotteena saat tietysti kannullisen tai kaksi mahtavaa päärynäglögiä. Pohjana voit käyttää myös mehutiivistettä valmiin glögin sijaan, sillä kanelin, inkiväärin ja päärynän yhdistelmä takaa makuelämyksen. Minä käytin luumumehua, jota valmistin ylenmäärin runsaan sadon myötä. Jos reseptiin haluaa potkua, lisää liemeen jo päärynöitä keittäessä loraus rommia ja vastapainoksi vaniljaa tangon tai vaniljasokerin muodossa.

Kuorin muuten yhden päärynöistä vain osittain ennen keittämistä ja sen alaosa värjäytyikin hentoisesti. Täytyy kokeilla ensi kerran jotain kunnianhimoisempaa kuviointia.

Glögissä haudutettua päärynää

Juhlakauden helpoin ja kevyin jälkiruoka. Raskaan juhlaruuan jälkeen hienostuneen makea, lämpimän mausteinen päärynä viimeistelee aterian ilman ähkyä. Huolii vierelleen hilloa, kermavaahtoa ja/tai jäätelöä.
Prep Time5 mins
Cook Time20 mins
Jäähdytys1 hr
Total Time1 hr 25 mins
4 annosta
  • 4 päärynää
  • glögi- tai mehutiivistettä
  • 1 kanelitanko
  • inkivääriä
Halutessasi:
  • loraus tummaa rommia
  • vaniljatanko tai -sokeria

Ohjeet

  • Kuori päärynät. Viimeistele siistimällä pienellä veitsellä kannan ympärys. Viipaloi inkivääriä haluamasi määrä – jos haluat miedon maun, käytä noin peukalonpään kokoinen pala. Inkivääriä ei tarvitse kuoria.
  • Valmista hieman ohjetta vahvempaa mehua tai glögiä isossa kattilassa sellainen määrä, että kaikki päärynät mahtuvat pinnan alle kyljelleen. Lisää kanelitanko ja inkivääri, sekä halutessasi rommi ja vanilja. Kuumenna kiehuvaksi ja nosta päärynät yksitellen kattilaan. Anna kiehua matalalla lämmöllä 20 minuuttia.
  • Nosta kattila liedeltä ja anna sen jäähtyä huoneenlämmössä puolen tunnin ajan. Nosta tämän jälkeen päärynät varovasti kauhan avulla lautaselle tai rasiaan ja jäähdytä jääkaapissa. Älä nosta pelkästään kannasta, sillä se saattaa irrota kypsästä hedelmästä. Päärynät saavat marinoitua keittoliemessään pidempäänkin, mutta huolehdi että ne ovat tarjoiltaessa jääkaappikylmiä.
  • Siivilöi keittoliemi kannuun tai pulloon, sillä sivutuotteena saat herkullista päärynäglögiä. Tarjoile jäähtyneet päärynät hillon, kermavaahdon tai jäätelön kera.

Porkkana-kookosriisivanukas

, ,

Aina välillä iskee Risifrutin himo. Mielestäni pehmeiksi hautuneet puuroriisin jyväset ovat hillon kanssa koukuttavinta aamiais- tai välipalasyötävää. Kookosmaitoon tehdyssä versiossa kookoksen maku on voimakas, mutta se saa porkkanasta tasapainottavaa taustatukea. Lisukkeeksi lempihilloa – käyttämäni mustikka-kirsikka oli täydellistä – ja kokonaisuus on valmis.

Porkkana-kookosriisivanukas

Risifrutin tyylinen porkkanalla ja kookoksella maustettu aamiaisvanukas.
6 annosta
  • 200 g porkkanaa (n. kaksi keskikokoista porkkanaa)
  • 400 g luomu kookosmaitoa
  • 1 dl puuroriisiä
  • vettä
  • 1/2 tl suolaa

Ohjeet

  • Laita kookosmaito jääkaappiin noin puoleksi tunniksi. Kuori ja paloittele sillä välin porkkanat. Keitä tai höyrytä ne kypsiksi.
  • Avaa kookosmaitopurkki ja kuori lusikalla kiinteä kerma sauvasekoittimelle sopivaan kapeaan kulhoon. Soseuta kypsät porkkanat kerman kanssa.
  • Mittaa kattilaan kirkas osa kookosmaidosta ja lisää vettä niin, että nestettä on yhteensä puoli litraa. Kiehauta ja lisää puuroriisi. Anna kiehua matalalla lämmöllä puolen tunnin ajan, sekoitellen muutaman kerran keiton aikana.
  • Kaada porkkana-kermasose puuron joukkoon ja sekoita hyvin. Jos puuro on löysää, anna sen kiehua hieman kasaan. Ota sitten kattila liedeltä ja mausta suolalla.
  • Anna vanukkaan jäähtyä jääkaappikylmäksi ennen tarjoilua. Nauti lempihillosi kanssa!

Puutarhan hitit ja hudit 2019

, ,

Miten puutarhaunelmat muovautuivat tänä kesänä? Ainakin huomasin sen että monien eri lajikkeiden yhdistelmäpenkeissä monet asiat jäävät helposti käyttämättä. Vaikka laitan paljon ruokaa, aina ei muista että pihasta pitäisi syödä pois kymmenen kerää salaattia ja laatikollinen yrttejä. Edellisinä kesinä on harmittanut että osa kasvatetusta jää käyttämättä, mutta tänä vuonna opin nauttimaan myös hyötykasvien kukkimisvaiheesta. On oikeastaan mukava nähdä kasvin koko elämänkaari sen sijaan että kaikki revitään ylös. Esimerkiksi aiemmin mainittu salaattikerä kukki kauniisti ja erikoisesti kuin myrkyllinen avaruuskasvi. Sitä on niin tottunut ajattelemaan näitä ruokana että välillä unohtaa kyseessä olevan kasvi. Kun lukee vain siemenpakettien taustoja ja kasvatusohjeita, tulee kuva että kaikki on tavallaan ”pilalla” kun kasvi pääsee kukkimaan.

Tänä kesänä oli selkeät onnistumiset ja epäonnistumiset. Monien lajien kohdalla sadonkorjuu yllätti, varsinkin jos laji oli kokeilu tai muuten vaan jäänyt hieman silmän varjoon. Toisaalta viime vuonna onnistuneita juttuja lähdettiin kasvattelemaan polleana ja suurin odotuksin, mutta olosuhteiden muutokset ja loppukesän laiskuus jättivät sadon pieneksi. Kokonaisuudessaan satoa on kuitenkin paljon, tosin niin oli kasvupaikkojakin verrattuna edellisvuoteen.

PARHAAT

LUUMU/KRIIKUNA. Koska kukaan asiantuntija ei ole varsinaisesti käynyt tunnistamassa ovatko pihalla levittäytyvät hedelmäpuut luumua vai kriikunaa, diagnosoin ne itse nopealla haulla kriikunaksi. Ne kasvavat viidakon lailla juurivesojen avulla ja kun muutimme, ne olivat muodostaneet tiheän aidanteen. Riitelimme kaksi kesää sen harventamisesta – toinen pelkäsi näkösuojan häviämistä ja toinen halusin kunnon sadon. Tilannetta seurattiin ja kerran kerättiin ehkä noin kilo kypsiä luumuja. Se joka halusi kunnon sadon, olin minä ja sain tahtoni läpi kolmantena vuonna. Ne toipuivat yhden kesän ja tänä vuonna niistä kerättiin noin neljäkymmentä kiloa luumua. En edelleenkään tiedä oliko syynä harvennus vai yksinkertaisesti tälle vuodelle sattuneet uskomattoman sopivat säät sekä kukinta- että sadonkorjuuaikaan. Varmasti molemmat, sillä hedelmiä tuli niin paljon että niitä kerättiin joka toinen päivä parin viikon ajan. En ollut mehustanut koskaan mutta voin sanoa että se homma tuli tutuksi. Nyt naurattaa ajatuskin siitä ensimmäisestä pienestä ämpärillisestä, josta valmistin hartaudella hilloa torttuihin, ajatellen että ompas mukava kun puut kuitenkin jotain tekivät. Onneksi luumuista syntynyt tiivistemehu on taivaallisen hyvää. Täydellistä janojuomaa! Se sopisi hyvin myös kiilteeksi kakun päälle sekä pohjaksi glögiin.

Tutkin muuten juuri lisää, onko kyse luumusta vai kriikunasta ja lajike taitaakin olla Yleinen Punaluumu. Hyvä juttu että kellarissa on kaksikymmentä pulloa mehutiivistettä ja kahdeksan purkkia hilloa kriikuna-nimellä laputettuina.

CHILIT. Taimien hyysääminen kannatti chilien kohdalla. Kaikki lajikkeet tekivät hyvän sadon, jota käytin tuoreena ja säilöin eri tavoin. Olin iloisesti yllättynyt että määrällisesti niitä oli niin paljon että kaikenlaiset kokeilut olivat mahdollisia.

Tulisen ruoan sietokyky kasvoi aikalailla sillä välillä potkua oli ruuassa lähes liikaa. Esimerkiksi padroninpaprikat ovat yleensä mietoa tapassyötävää joista vain yksi sadasta pitäisi olla tulinen, mutta meillä kasvaneiden kohdalla oli harvinaista löytää miedompi yksilö. Toisaalta oli kyllä hauskaa maistella paistettuja paprikoita porukalla ja seurailla, kun kerta toisensa jälkeen kasvot vääntyivät ja hiki kiilteli otsalla ensipuraisun jälkeen. Maku oli kuitenkin erinomainen!

Odotin eniten Chocolate Habaneroa ja se saikin paljon erityishuomiota heti alusta. Kahdesta hyvästä taimesta toinen kuitenkin sai liikaa aurinkoa alkuvaiheessa kasvihuoneen kuumimmassa paikassa, kuihdutti alkavat kukinnat eikä toipunut kunnolla koko kesänä. Onneksi toisesta yksilöstä on tullut runsas sato. Otimme chilin sisälle lampun alle talvehtimaan. Se oksilla roikkuu edelleen tummanruskeita, ryppyisiä, aromikkaita ja erittäin tulisia habaneroja ja pari kukannuppuakin yrittää avautua vielä. Tämä on vielä todella tuntematonta hommaa itselleni, joten seuraan mielenkiinnolla miten talvetus onnistuu.

PENSASPAPU / VIHREÄPAPU. Ostin viime vuonna syysalennuksesta muutamia siemenpusseja. Kun pellolle jäi yllättäen hieman tilaa, kylvin siihen pensaspapua. Kun naakat hyökkäsivät viljelyksille, myös pensaspapu sai nokasta niin kovaa etten uskonut että mitään satoa edes kerätään. Mutta seitsemän taimea jäi jäljelle ja kasvoi nimensä mukaisesti pensaiksi, joissa kehittyi kesän aikana reilun viiden kilon papusato kuin vaivihkaa. Huomasin ne juuri ajoissa, kokeilin ja totesin herkulliseksi. Valmistustapoina käytin samoja kuin tankoparsalle. Plussaa myös helposta säilönnästä: vihreitä papuja ryöpätään kolmen minuutin ajan kiehuvassa vedessä, jäähdytetään nopeasti kylmässä vedessä ja pakastetaan sopivissa käyttöerissä. Meillä on papua pakkasessa nyt koko talveksi ja maku on sulatetussa pavussa edelleen tuore ja väri kirkkaan vihreä.

KURPITSA. Ensimmäisenä puutarhavuotena etupihalle perustettiin kohopenkki, joka tuotti isoja kesäkurpitsoita hullun lailla. Nyt kurpitsalajikkeita oli kolme ja niille tehtiin isompi versio, jossa vaikuttivatkin viihtyvän erinomaisesti. Ostin taimena spagettikurpitsaa, mutta kesä- ja hokkaidonkurpitsan kasvatin siemenestä. Kaikista tuli runsaasti kurpitsoita. Kesäkurpitsasta huomasi myös hyvin että lajikkeella on väliä. Black Forest -lajike oli isokasvuisenakin kiinteä ja siihen tuli siivutettuna herkullinen paistopinta, ilmeisesti sokeripitoisuuden vuoksi. En taaskaan muistanut kokeilla kukkien friteeraamista tai kurpitsanlehtikääryleitä, mutta ehkä ensi vuonna siihenkin löytyy kaistaa.

”IHAN OK”

TOMATILLO. Viime vuoden yllätysmenestyjä oli se jolta odotin vieläkin isompaa satoa tänä vuonna, mutta toisin kävi. Kirjoitin venähtäneistä taimista keväällä kauden alkaessa ja ne virheet taisivatkin vaikuttaa lopputulokseen. Ensi vuonna laitan taimet aiemmin ja ilman valoa. Sama koskee tomaatteja, joista lisää myöhemmin. Sain tomatilloista kuitenkin runsaasti kastikepohjaa chileille ja niitä syötiin ruuassakin muutaman kerran, mutta viime vuonna etikkaan säilötyt pienet tomatillot jäivät tänä vuonna välistä. Harmi, sillä niistä tuli huikeaa vihreää salsaa.

PAPRIKA. Paprika onnistui oikeastaan aika hyvin, mutta tajusin liian myöhään että kukkia olisi kannattanut harventaa. Tuloksena oli suuri määrä pieniä paprikoita isojen sijaan. Maku sen sijaan oli erinomainen ja määräkin tosiaan sen verran hyvä, ettei oikeastaan voi paljoa valittaa. Pienissä ruukuissa kasvatetut chiliä muistuttavat Sweet Sunshine -paprikat taas tekivät satoa pitkin kesää ja käytin niitä salaateissa ja lämpimissä ruuissa. Maku ei ollut mitenkään yllättävä, mutta hyvä – ja plussaa visuaalisuudesta.

PENKIN ALLE

TOMAATTI. Tomaatit kärsivät samoista virheistä kuin tomatillot, mutta rajummin. Aloitin taimikasvatuksen aivan liian ajoissa ja se kostautui epämuodostumina, haarautumisena ja kukinnan viivästymisenä. Syötäväksi tomaatteja kuitenkin riitti ja riittää edelleen, kun poimin raakileet kulhoon ja siinä ne nyt yksitellen kypsyvät. Tein niistä myös uunikuivattuja tomaatteja Vappu Pimiän ohjeella ja muutama purkki salsaakin odottaa kellarissa nachoiltamia. Vaikka saattaa kuulostaa että onhan noita riittänyt, oli määrä ja laatu kasvien määrään nähden huono. Maku sen sijaan oli eri asia! Kuvaukselliset tummat Black Russianit olivat täyteläisiä, Zlatavat taas maistuivat suorastaan hunajalle ja olivat marjaisen jälkiruokamaisia.

Black Russian ja back-up plan, eli Merivuoren kakkoslaadun tomaatit kastikkeita ja ketsuppia varten

PORKKANA JA PALSTERNAKKA. Hiekkaviljelyksemme olivat liian kuivat ja porkkanat jäivät pieniksi. Palsternakat olivat vain pieniä ruikuloita vieri vieressä vaikka tilaa olisi ollut. Paras puoli niissä oli ehkä se, miten nauratti kun vetäisi mojovan naatin maasta ja sai käteensä kolme tuulessa huojuvaa puikulaa, jotka hävisivät käytännössä jo kuoriessa.

Yleisfiilis kesän onnistumisista on hyvä. Sain tehtyä säilönnät loppuun pari viikkoa sitten ja sitä ennen olikin kattilat kuumana aamusta iltaan. Koko prosessi oli taas niin opettavainen että vaikka tällä hetkellä eivät varsinaisesti kasvatushommat himota, ensi vuoden suunnitelmat ovat jo syntyneet. Ja parempi niin, koska joulun aikaan alkaa taas ensimmäisten siementen idätys.

Sillicaesarsalaatti

, , , ,

Viimeaikojen kokkailuista erityisen hyvin edukseen erottui sillistä valmistettu caesar-salaatti, johon silli päätyi vain siitä yksinkertaisesta syystä ettei vakiokaupastamme saanut anjoviksia. Tuunasin perinteisen salaatin samantien vielä enemmän suomalaiseen suuntaan vaihtamalla dijonin vahvaan perussinappiin ja krutongit ruislastuihin.

Versio on myös roimasti hapokkaampi kuin perinteinen, sillä raskas pohja kaipaa mielestäni kunnon vastapainoa. Lisukkeeksi sopivat simppelisti maustetut ohuet ruislastut. Niitä löytyy kaupastakin oikein hyviä, mutta leipälaatikossa kuivanut reikäleipä oli myös helppo muuntaa sellaisiksi. Millin ohuita siivuja, sipaisu valkosipuliöljyä ja rapeaksi paahtaminen uunissa, 225 C°, 5-8 minuuttia.

Sillicaesar

Klassikkosalaatti, jossa anjovisten sijaan kastike on maustettu tillisillillä ja vahvalla sinapilla! Sopii lounaaksi sellaisenaan tai illalliseksi kalan tai kanan seurana.
4 annosta
  • 1 dl majoneesia
  • 2 rkl maustamatonta jogurttia
  • 3-4 palaa tillisilliä
  • 1 valkosipulinkynsi
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • 2 rkl sitruunamehua
  • 1 rkl vahvaa sinappia
  • 1/2 rkl Worcesteshire-kastiketta
  • rouhittua mustapippuria
  • 1/2 dl parmesaaniraastetta
  • suolaa
  • parmesaanilastuja
  • ruislastuja

Ohjeet

  • Hienonna silli aivan mössöksi. Raasta valkosipuli ja parmesaani.
  • Sekoita suolaa lukuunottamatta kaikki ainekset kulhossa. Mausta lopussa suolalla, jos se on tarpeen.
  • Revi tai pilko salaatti suurehkoiksi palasiksi. Nostele sekaisin kulhossa kastikkeen kanssa ja annostele lautasille. Tee päälle juustohöylällä ohuita lastuja parmesaanista ja tarjoile heti ruislastujen kera.

Poltetulla chilillä maustetut pavut ja limetostadat

, , , , , ,

Chilit kypsyvät kasvihuoneessa hurjaa vauhtia ja joka kasvissa roikkuu se yksi kaikkia muita edellä oleva yksilö. Olen suunnitellut kaikenlaisia erityisreseptejä joka lajikkeelle mutta alussa käsissä on varmastikin montaa erilaista, jotka olisi kiva hyödyntää heti tuoreena. Ostin rasiallisen sekalaisia chilejä kokeillakseni millaista pataa erityyppisistä hedelmistä saa. Vaikka chiliä on tässä setissä PALJON, tulisuus tasoittuu hauduttaessa miellyttäväksi takapoltteeksi. Makujen harmonia on myös siitä miellyttävä, että raaka-aineita on vähän ja mausteeksi riittää pannussa käristetyn chilin mustunut pinta.

Alkuvaiheessa jo keitoksen höyryjen hengittely sai yskimään, mutta tarjoiluvaiheessa maku oli täydellinen. Tosin edelleen hyvin tulinen, eli tätä ruokaa ei voi suositella herkille suille. Lisukkeena söimme valkosipuliöljyssä pyöriteltyjä kesäkurpitsasuikaleita, eilisen perunoita runsaassa öljyssä paistettuna ja basilikamajoneesia. Päälle sopisi hyvin myös creme (tai kaura) fraiche tai jogurtti ja perunoiden tilalle riisi.

Poltetulla chilillä maustetut pavut ja limetostadat

Yltiötulinen kidneypapupata ja paahdetut tortillalastut ovat ykkösvalinta myöhäisillan naposteluun – juomasuositus tietysti olut.
4 annosta
Papupata
  • n. 100 g erilaisia chilejä
  • 5-6 pientä nippusipulia varsineen
  • 10 tomaattia
  • 1 pieni munakoiso
  • 500 g keitettyjä kidneypapuja
  • 500 ml vettä
  • 1 tl suolaa
  • 1 tl sokeria
  • öljyä
Tostadat
  • 4 tortillalettua
  • kahden limetin kuori
  • öljyä

Ohjeet

  • Puolita chilit. Poista kannat ja siemenet. Lisää pannuun ohut kerros öljyä ja lämmitä kuumaksi. Käännä tässä vaiheessa liesituulettimeen kunnolla tehoa, sillä paistuvista chileistä nouseva höyry on melko voimakasta hengiteltävää. Lisää sitten chilinpuolikkaat pannuun ja paista muutama minuutti. Anna mustien pilkkujen muodostua chilien pintaan ja sekoita vain pari kertaa. Siirrä chilit sivuun odottamaan padan valmistumista.
  • Viipaloi sipuli. Kuutioi munakoiso. Halkaise tomaatit, poista kannat ja leikkaa suurehkoiksi lohkoiksi. Valuta ja huuhtele kidneypavut.
  • Kuumenna öljyä kasarissa tai kattilassa ja lisää sipulit sekä munakoiso. Paista keskilämmöllä noin viiden minuutin ajan. Lisää sitten tomaattilohkot, aiemmin paistetut chilinpuolikkaat, kidneypavut ja vesi. Kiehauta ja hauduta matalalla lämmöllä kannen alla noin tunnin ajan. Siirry sillä välin valmistamaan tostadoita.
  • Lämmitä uuni 225 °C. Leikkaa tortillalevyt kahdeksaan sektoriin. Lado pellille ja sivele öljyllä. Raasta päälle limenkuori ja paahda uunin ylimmällä tasolla kuuden minuutin ajan. Tostadat palavat herkästi joten tarkkaile uunia paiston loppuvaiheessa. Yhdelle uunipellille mahtuu kahdesta tortillalevystä leikatut sektorit joten käytä yksi lime per pelti.
  • Ota kansi pois papupadasta ja lisää suola sekä sokeri. Anna padan porista ja tiivistyä välillä sekoitellen. Se on valmista kun koostumus vastaa paksua salsaa.
  • Tarjoile lämmin papupata limetostadojen, salaatin ja riisin tai perunan kera.

Koekeittiö: Voikukanlehtiletut ja villiruokafiilistelyä

, , ,

Aina välillä sitä huomaa lykänneensä jotain ennakkoluulon takia, vaikka luulee olevansa kovinkin kokeilunhaluinen. Villiyrtit ja muut maan antimet ovat jääneet miltei käyttämättä lukuunottamatta yleisimpiä ruokasieniä. Kynnys on luultavasti sama kuin monella muullakin: raaka-aineisiin joutuu perehtymään aivan alusta ilman tuotetietoja ja hintalappuja. Onneksi netistä on saatavilla nykyään myös villiyrttifaktaa ylenmäärin ja nyt olen myös siinä onnekkaassa tilanteessa, että voin tutustua kasveihin pienellä vaivalla silloin kun itselleni sopii – omalla pihalla. Sesongin rajoissa tietenkin.

Aloitin viime vuonna helpolla. Keräsin voikukan kukintoja ja kuusenkerkkää pihasta ja valmistin niistä makusiirappeja. Ne vaikuttivat helposti lähestyttävältä tavalta aloittaa. Molemmista tuli niin hyviä että käyttöä täytyi alkaa säännöstelemään. Voikukkaversio oli kuin vegaanista hunajaa jota valutettiin pimeinä talviaamuina mysliannoksen päälle. Kerkkäversio oli oma suosikkini, sillä sen yrttisen syvä, havuinen aromi oli jälkiruuissa taivaallista. Kannattaa testata Jymyn mäntyjäätelöä jos haluaa selvittää sopiiko kerkkä omaan makupalettiin, sillä jätski oli yllättävän lähellä siirapilla maustettua jäätelöannosta. Tänä vuonna kokeilen myös kerkän kuivaamista sekä pakastamista tuoreempien aromien säilyttämiseksi. Onneksi kerkkäaika alkaa olla taas pian käsillä.

Ajattelin ottaa villit vihreät illallisen päätähdeksi. Koska sienimetsästä tuttu neuvo – kerää vain sitä minkä tunnistat sataprosenttisella varmuudella – pätee myös muussa villiruuassa, aloitin tutuista lajeista. Kellarin oven edessä rehottava maitohorsma tuli ensimmäisenä mieleen, ja pienen ruohonjuuritarkastelun myötä huomasin että kyllä, siellähän sitä luonnon parsaa puskee nipuittain. Niissä lehdet olivat jo hieman auki ja varsi kapea, mutta oli silti yllättävän helppoa tunnistaa sopivat yksilöt. Taipumattomuus ja täysin auenneet lehdet viestivät että kasvi on liian puiseva syötäväksi.

Helposti tunnistettavissa on myös poimulehti. En tiennyt kasvin nimeä aiemmin mutta se on ulkonäöltään niin tuttu, ettei kerätessä ollut riskiä sekoittaa sitä mihinkään vaaralliseen. Harmi ettei kasvia kasva pihassa runsaammin, sillä siinä on hieno maku ja terveysvaikutukset ovat varsinkin naisille monipuoliset. Luin jostain yrttisivustolta vanhan sananlaskun ”Mene kedolle paljain jaloin aikaisin aamulla nuolaisemaan poimulehden kastepisara, tällöin pysyt tuoreena, terveenä ja kauniina pitkään”. Lupaus ”tuoreena pysymisestä” tietysti kiinnostaa, vaikka kyse taitaa olla enemmänkin hormonitoimintaa parantavasta vaikutuksesta.

Oli tarkoitus kerätä myös nokkosta, mutta meillä on sitä pihassa ihmeellisen vähän. Ainoa rehevämpi kimppu nousee hevonkakan päälle perustetun kurkkupenkin vierestä, joten kasvin nitriittipitoisuus heilahtaa liian korkeaksi. Onneksi tämä neuvo tuli vastaan, sillä olin jo suunnitellut muuttavani puskan letuiksi. Ohukaisia oli pakko kuitenkin saada, joten keräsin nuoria voikukan lehtiä nokkosten sijaan. Lettujen seuraksi paistoin hennot maitohorsman varret oliiviöljyssä (3-4 minuuttia riittää) ja maustoin ne muutamalla suolarakeella.

Voikukanlehtiletut herkkusienitäytteellä

Rikasta herkuksi! Pinaattilettuja paremmat ohukaiset, joihin saa upotettua hurjan määrän terveellisiä ja hapokkaita voikukanlehtiä.
8 kappaletta
  • tiivis puoli litraa voikukanlehtiä
  • n. 2 dl poimulehteä
  • 2 kananmunaa
  • 4 dl kauramaitoa
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 1 1/2 tl suolaa
  • 1 tl sokeria
  • 1 1/2 dl vehnäjauhoa
  • 1 rkl öljyä
Täyte
  • 200 g herkkusieniä
  • 1 iso sipuli
  • 2 rkl silputtua persiljaa
  • ripaus suolaa

Ohjeet

  • Siisti voikukanlehdet jos niissä on paljon paksua vartta tai multaa. Liota kylmässä vedessä kymmenen minuutin ajan ja siivilöi. Kiehauta vettä kattilassa ja lisää lehdet. Anna kiehua minuutin ajan ja siivilöi. Jäähdytä lehdet huuhtelemalla niitä siivilässä kylmällä vedellä.
  • Siisti myös poimulehdet, mikäli niissä on vartta jäljellä. Puristele ryöpätyt voikukanlehdet kuivaksi ja hienonna sitten kaikki lehdet huolellisesti.
  • Valmista taikina. Riko munat kulhoon ja lisää kauramaito. Vispaa kunnolla ja lisää sitten leivinjauhe, suola ja sokeri. Lisää lopuksi jauhot samalla sekoittaen. Anna turvota 15 minuuttia.
  • Lisää hienonnetut lehdet lettutaikinaan. Sekoita hyvin. Paista keskilämmöllä tilkassa öljyä. Käännä lettu vasta kun se on kokonaan jähmettynyt päältä. Kasaa letut lautaselle odottamaan täytettä.
  • Pilko herkkusienet ja sipuli sekä hienonna persilja. Kuullota sipulia pari minuuttia ja lisää pannuun herkkusienet. Kun ne ovat kypsiä, sekoita mukaan persilja. Jaa täyte letuille ja rullaa. Letut sopivat syötäväksi kylmänä, mutta ne voi myös lämmittää uunissa matalassa lämmössä ennen tarjoilua.

Kaikki onnistui todella hyvin. Villiruuan opiskelu jatkuu myöhemmin! Tästä kokeilusta oli ainakin helppo saada lisäintoa. Nämä raaka-aineet eivät kotipihoista lopu, vaikka kuinka innostuisi rikkaruohonsa syömään.

Kuohkea ananassmoothie

, , , , ,

Sain karhean kurkun viikonlopun pihatöissä, kun aurinko lämmitti petollisen paljon ja haravoidessa oli pakko kuoria vaatekerroksia pois. Maanantaina tein kaikessa jälkiviisaudessa vastustuskykyä vahvistavaa smoothieta valmiina vetämään sen kurkusta alas nenästä kiinni pidellen, kuten yleensä näissä suunnittelemattomissa mössöissä käy. Tällä kertaa sähläyksestä seurasikin herkullisen raikas juoma, joka piti myös nälkää. Suosittelen myös jälkiruuaksi jääpalojen kanssa tarjoiltuna!

Helppo muuttaa laktoosittomaksi ja vegaaniseksi jogurttivalinnalla.

Kuohkea ananassmoothie

Raikas smoothie, joka toimii sekä vastustuskyvyn puolustajana että jälkiruokana.
2 annosta
  • 1/2 ananas
  • 1 banaani
  • 1 1/2 dl appelsiinimehuatuorepuristettua tai purkista
  • 1 dl maustamatonta jogurttiakasvi- tai maitopohjaista
  • 2 rkl sitruunamehuatuorepuristettua
  • 1 rkl raastettua inkivääriä
  • 1/2 tl kurkumaa

Ohjeet

  • Kuori ananas ja poista kova keskikohta. Paloittele isoiksi paloiksi, samoin kuorittu banaani. Mittaa loput ainekset blenderiin ja sekoita korkealla teholla 1-2 minuuttia, kunnes smoothie on tasaista ja kuohkeaa.

Paistettua lehtikaalia ja soijasuppiksia

, , ,

Piti tehdä uunimunakasta ja kaikki oli jo prepattu, kun kuivikseen astuessa huomasin että munat olivat päässeet loppumaan. Onneksi jääkaapissa lehtikaali odotti rasiassaan valmiina pelastamaan sunnuntaiaamiaisen. Loppusesonkiaan viettävät tällä hetkellä myös kakkapussisuppilovahverot, jotka yllättävät kylmienkin öiden jälkeen pienten kuusien alta pilkottamalla ja jotka bongaa aina silloin, kun mukana ei ole keräysastiaa. Onneksi taskussa on aina koirankakkapusseja. Ei siis ehkä houkuttelevin lempinimi, mutta kovin osuva. Lisukkeeksi suosittelen leipää ja munia missä muodossa vain.

Paistettua lehtikaalia ja soijasuppiksia

2 annosta
  • 0,5 l tuoreita suppilovahveroita
  • TAI
  • 1 dl kuivattuja suppilovahveroita
  • 1 rkl soijakastiketta
  • 1/2 tl sokeria
  • 200 g lehtikaalia
  • mustapippuria
  • 1/2 dl aurinkokuivattuja tomaatteja - pilkottuna
  • 1 rkl parmesaaniraastetta

Ohjeet

  • Jos käytät kuivattuja suppilovahveroita, liota niitä noin puoli tuntia ja valuta siivilässä painelemalla lusikalla. Jos käytät tuoreita, poista puisevat osat (jos sellaisia on).
  • Pilko sienet. Kuumenna pannussa tilkka öljyä ja paista sieniä kovalla lämmöllä kunnes niistä irtoava neste on lähes hävinnyt. Laske lämpöä hieman ja lisää soijakastike ja sokeri, sekoita hyvin. Paista kunnes pannussa ei ole ollenkaan nestettä. Kaada sienet kulhoon.
  • Pilko aurinkokuivatut tomaatit kulhoon sienien kanssa - sakset ovat tähän hyvä työkalu. Poista lehtikaalista lehtiruoti ja pilko kaali.
  • Kuumenna pannua keskilämmöllä ja lisää tilkka öljyä. Lisää kaali pannuun ja paista muutama minuutti välillä käännellen ja mausta mustapippurilla. Kun palasissa alkaa olla ruskistuneita reunoja, kaali on valmista. Kauho sekin kulhoon sienten ja tomaattien kanssa.
  • Lisää parmesaaniraaste ja sekoita. Tarjoile heti leivän ja munien kanssa.

Melkein puolalainen piirakka

, ,

Äiti on saanut tämän reseptin aikoinaan mummolta. Alkuperäisessä ohjeessa mitat olivat laseina ja nimenä Puolalainen piirakka. Nopean katsauksen kautta löysinkin vahvistuksen sille, että kyseessä tosiaan on puolalaistyyppinen omenapiirakka szarlotka, vaikka mummon reseptissä olikin appelsiinihilloa. Resepti on tosi helppo ja hillon voi korvata millä tahansa paistonkestävällä tavaralla tai tuoreilla hedelmillä. Tällä kertaa käytin tuoreita persimoneja, kun niitä kaapissa sattui olemaan ja korvasin alkuperäisessä reseptissä olleen piimän jogurtilla. Sopivat oikein hyvin.

Taikina sopii tehtäväksi halkaisijaltaan 27 cm piirakkavuokaan, määrät tuplaamalla onnistuu pellillinen.

Melkein puolalainen piirakka

  • 5 dl vehnäjauhoja
  • 2,5 dl sokeria
  • 150 g voita
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 1 dl maustamatonta jogurttia
  • 1 kananmuna
  • 3 persimonia
  • sokeria

Ohjeet

  • Lämmitä uuni 200 C° ja voitele piirakkavuoka.
  • Sulata voi. Yhdistä kulhossa jauhot, sokeri ja leivinjauhe. Lisää voi ja sekoita haarukalla kunnes seos on murumaista, se saa olla melko kuivaa. Ota 1 dl seosta sivuun myöhempää käyttöä varten.
  • Yhdistä toisessa kulhossa muna ja jogurtti. Lisää ne sitten haarukan avulla muruseokseen, käytä lopussa käsiä. Taikina saa olla kosteaa.
  • Lohko persimonit. Painele taikina piirakkavuokaan tasaisesti ja lado lohkot sen päälle. Ripottele päälle hieman sokeria ja alussa sivuun otettu muruseos.
  • Paista uunin keskitasolla 30-40 minuuttia. Tarjoile sellaisenaan tai jäätelön ja lämpimän hunajan kanssa.