Artikkelit

Poltetulla chilillä maustetut pavut ja limetostadat

, , , , , ,

Chilit kypsyvät kasvihuoneessa hurjaa vauhtia ja joka kasvissa roikkuu se yksi kaikkia muita edellä oleva yksilö. Olen suunnitellut kaikenlaisia erityisreseptejä joka lajikkeelle mutta alussa käsissä on varmastikin montaa erilaista, jotka olisi kiva hyödyntää heti tuoreena. Ostin rasiallisen sekalaisia chilejä kokeillakseni millaista pataa erityyppisistä hedelmistä saa. Vaikka chiliä on tässä setissä PALJON, tulisuus tasoittuu hauduttaessa miellyttäväksi takapoltteeksi. Makujen harmonia on myös siitä miellyttävä, että raaka-aineita on vähän ja mausteeksi riittää pannussa käristetyn chilin mustunut pinta.

Alkuvaiheessa jo keitoksen höyryjen hengittely sai yskimään, mutta tarjoiluvaiheessa maku oli täydellinen. Tosin edelleen hyvin tulinen, eli tätä ruokaa ei voi suositella herkille suille. Lisukkeena söimme valkosipuliöljyssä pyöriteltyjä kesäkurpitsasuikaleita, eilisen perunoita runsaassa öljyssä paistettuna ja basilikamajoneesia. Päälle sopisi hyvin myös creme (tai kaura) fraiche tai jogurtti ja perunoiden tilalle riisi.

Poltetulla chilillä maustetut pavut ja limetostadat

Yltiötulinen kidneypapupata ja paahdetut tortillalastut ovat ykkösvalinta myöhäisillan naposteluun – juomasuositus tietysti olut.
4 annosta
Papupata
  • n. 100 g erilaisia chilejä
  • 5-6 pientä nippusipulia varsineen
  • 10 tomaattia
  • 1 pieni munakoiso
  • 500 g keitettyjä kidneypapuja
  • 500 ml vettä
  • 1 tl suolaa
  • 1 tl sokeria
  • öljyä
Tostadat
  • 4 tortillalettua
  • kahden limetin kuori
  • öljyä

Ohjeet

  • Puolita chilit. Poista kannat ja siemenet. Lisää pannuun ohut kerros öljyä ja lämmitä kuumaksi. Käännä tässä vaiheessa liesituulettimeen kunnolla tehoa, sillä paistuvista chileistä nouseva höyry on melko voimakasta hengiteltävää. Lisää sitten chilinpuolikkaat pannuun ja paista muutama minuutti. Anna mustien pilkkujen muodostua chilien pintaan ja sekoita vain pari kertaa. Siirrä chilit sivuun odottamaan padan valmistumista.
  • Viipaloi sipuli. Kuutioi munakoiso. Halkaise tomaatit, poista kannat ja leikkaa suurehkoiksi lohkoiksi. Valuta ja huuhtele kidneypavut.
  • Kuumenna öljyä kasarissa tai kattilassa ja lisää sipulit sekä munakoiso. Paista keskilämmöllä noin viiden minuutin ajan. Lisää sitten tomaattilohkot, aiemmin paistetut chilinpuolikkaat, kidneypavut ja vesi. Kiehauta ja hauduta matalalla lämmöllä kannen alla noin tunnin ajan. Siirry sillä välin valmistamaan tostadoita.
  • Lämmitä uuni 225 °C. Leikkaa tortillalevyt kahdeksaan sektoriin. Lado pellille ja sivele öljyllä. Raasta päälle limenkuori ja paahda uunin ylimmällä tasolla kuuden minuutin ajan. Tostadat palavat herkästi joten tarkkaile uunia paiston loppuvaiheessa. Yhdelle uunipellille mahtuu kahdesta tortillalevystä leikatut sektorit joten käytä yksi lime per pelti.
  • Ota kansi pois papupadasta ja lisää suola sekä sokeri. Anna padan porista ja tiivistyä välillä sekoitellen. Se on valmista kun koostumus vastaa paksua salsaa.
  • Tarjoile lämmin papupata limetostadojen, salaatin ja riisin tai perunan kera.

Koekeittiö: Voikukanlehtiletut ja villiruokafiilistelyä

, , ,

Aina välillä sitä huomaa lykänneensä jotain ennakkoluulon takia, vaikka luulee olevansa kovinkin kokeilunhaluinen. Villiyrtit ja muut maan antimet ovat jääneet miltei käyttämättä lukuunottamatta yleisimpiä ruokasieniä. Kynnys on luultavasti sama kuin monella muullakin: raaka-aineisiin joutuu perehtymään aivan alusta ilman tuotetietoja ja hintalappuja. Onneksi netistä on saatavilla nykyään myös villiyrttifaktaa ylenmäärin ja nyt olen myös siinä onnekkaassa tilanteessa, että voin tutustua kasveihin pienellä vaivalla silloin kun itselleni sopii – omalla pihalla. Sesongin rajoissa tietenkin.

Aloitin viime vuonna helpolla. Keräsin voikukan kukintoja ja kuusenkerkkää pihasta ja valmistin niistä makusiirappeja. Ne vaikuttivat helposti lähestyttävältä tavalta aloittaa. Molemmista tuli niin hyviä että käyttöä täytyi alkaa säännöstelemään. Voikukkaversio oli kuin vegaanista hunajaa jota valutettiin pimeinä talviaamuina mysliannoksen päälle. Kerkkäversio oli oma suosikkini, sillä sen yrttisen syvä, havuinen aromi oli jälkiruuissa taivaallista. Kannattaa testata Jymyn mäntyjäätelöä jos haluaa selvittää sopiiko kerkkä omaan makupalettiin, sillä jätski oli yllättävän lähellä siirapilla maustettua jäätelöannosta. Tänä vuonna kokeilen myös kerkän kuivaamista sekä pakastamista tuoreempien aromien säilyttämiseksi. Onneksi kerkkäaika alkaa olla taas pian käsillä.

Ajattelin ottaa villit vihreät illallisen päätähdeksi. Koska sienimetsästä tuttu neuvo – kerää vain sitä minkä tunnistat sataprosenttisella varmuudella – pätee myös muussa villiruuassa, aloitin tutuista lajeista. Kellarin oven edessä rehottava maitohorsma tuli ensimmäisenä mieleen, ja pienen ruohonjuuritarkastelun myötä huomasin että kyllä, siellähän sitä luonnon parsaa puskee nipuittain. Niissä lehdet olivat jo hieman auki ja varsi kapea, mutta oli silti yllättävän helppoa tunnistaa sopivat yksilöt. Taipumattomuus ja täysin auenneet lehdet viestivät että kasvi on liian puiseva syötäväksi.

Helposti tunnistettavissa on myös poimulehti. En tiennyt kasvin nimeä aiemmin mutta se on ulkonäöltään niin tuttu, ettei kerätessä ollut riskiä sekoittaa sitä mihinkään vaaralliseen. Harmi ettei kasvia kasva pihassa runsaammin, sillä siinä on hieno maku ja terveysvaikutukset ovat varsinkin naisille monipuoliset. Luin jostain yrttisivustolta vanhan sananlaskun ”Mene kedolle paljain jaloin aikaisin aamulla nuolaisemaan poimulehden kastepisara, tällöin pysyt tuoreena, terveenä ja kauniina pitkään”. Lupaus ”tuoreena pysymisestä” tietysti kiinnostaa, vaikka kyse taitaa olla enemmänkin hormonitoimintaa parantavasta vaikutuksesta.

Oli tarkoitus kerätä myös nokkosta, mutta meillä on sitä pihassa ihmeellisen vähän. Ainoa rehevämpi kimppu nousee hevonkakan päälle perustetun kurkkupenkin vierestä, joten kasvin nitriittipitoisuus heilahtaa liian korkeaksi. Onneksi tämä neuvo tuli vastaan, sillä olin jo suunnitellut muuttavani puskan letuiksi. Ohukaisia oli pakko kuitenkin saada, joten keräsin nuoria voikukan lehtiä nokkosten sijaan. Lettujen seuraksi paistoin hennot maitohorsman varret oliiviöljyssä (3-4 minuuttia riittää) ja maustoin ne muutamalla suolarakeella.

Voikukanlehtiletut herkkusienitäytteellä

Rikasta herkuksi! Pinaattilettuja paremmat ohukaiset, joihin saa upotettua hurjan määrän terveellisiä ja hapokkaita voikukanlehtiä.
8 kappaletta
  • tiivis puoli litraa voikukanlehtiä
  • n. 2 dl poimulehteä
  • 2 kananmunaa
  • 4 dl kauramaitoa
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 1 1/2 tl suolaa
  • 1 tl sokeria
  • 1 1/2 dl vehnäjauhoa
  • 1 rkl öljyä
Täyte
  • 200 g herkkusieniä
  • 1 iso sipuli
  • 2 rkl silputtua persiljaa
  • ripaus suolaa

Ohjeet

  • Siisti voikukanlehdet jos niissä on paljon paksua vartta tai multaa. Liota kylmässä vedessä kymmenen minuutin ajan ja siivilöi. Kiehauta vettä kattilassa ja lisää lehdet. Anna kiehua minuutin ajan ja siivilöi. Jäähdytä lehdet huuhtelemalla niitä siivilässä kylmällä vedellä.
  • Siisti myös poimulehdet, mikäli niissä on vartta jäljellä. Puristele ryöpätyt voikukanlehdet kuivaksi ja hienonna sitten kaikki lehdet huolellisesti.
  • Valmista taikina. Riko munat kulhoon ja lisää kauramaito. Vispaa kunnolla ja lisää sitten leivinjauhe, suola ja sokeri. Lisää lopuksi jauhot samalla sekoittaen. Anna turvota 15 minuuttia.
  • Lisää hienonnetut lehdet lettutaikinaan. Sekoita hyvin. Paista keskilämmöllä tilkassa öljyä. Käännä lettu vasta kun se on kokonaan jähmettynyt päältä. Kasaa letut lautaselle odottamaan täytettä.
  • Pilko herkkusienet ja sipuli sekä hienonna persilja. Kuullota sipulia pari minuuttia ja lisää pannuun herkkusienet. Kun ne ovat kypsiä, sekoita mukaan persilja. Jaa täyte letuille ja rullaa. Letut sopivat syötäväksi kylmänä, mutta ne voi myös lämmittää uunissa matalassa lämmössä ennen tarjoilua.

Kaikki onnistui todella hyvin. Villiruuan opiskelu jatkuu myöhemmin! Tästä kokeilusta oli ainakin helppo saada lisäintoa. Nämä raaka-aineet eivät kotipihoista lopu, vaikka kuinka innostuisi rikkaruohonsa syömään.

Kuohkea ananassmoothie

, , , , ,

Sain karhean kurkun viikonlopun pihatöissä, kun aurinko lämmitti petollisen paljon ja haravoidessa oli pakko kuoria vaatekerroksia pois. Maanantaina tein kaikessa jälkiviisaudessa vastustuskykyä vahvistavaa smoothieta valmiina vetämään sen kurkusta alas nenästä kiinni pidellen, kuten yleensä näissä suunnittelemattomissa mössöissä käy. Tällä kertaa sähläyksestä seurasikin herkullisen raikas juoma, joka piti myös nälkää. Suosittelen myös jälkiruuaksi jääpalojen kanssa tarjoiltuna!

Helppo muuttaa laktoosittomaksi ja vegaaniseksi jogurttivalinnalla.

Kuohkea ananassmoothie

Raikas smoothie, joka toimii sekä vastustuskyvyn puolustajana että jälkiruokana.
2 annosta
  • 1/2 ananas
  • 1 banaani
  • 1 1/2 dl appelsiinimehuatuorepuristettua tai purkista
  • 1 dl maustamatonta jogurttiakasvi- tai maitopohjaista
  • 2 rkl sitruunamehuatuorepuristettua
  • 1 rkl raastettua inkivääriä
  • 1/2 tl kurkumaa

Ohjeet

  • Kuori ananas ja poista kova keskikohta. Paloittele isoiksi paloiksi, samoin kuorittu banaani. Mittaa loput ainekset blenderiin ja sekoita korkealla teholla 1-2 minuuttia, kunnes smoothie on tasaista ja kuohkeaa.

Paistettua lehtikaalia ja soijasuppiksia

, , ,

Piti tehdä uunimunakasta ja kaikki oli jo prepattu, kun kuivikseen astuessa huomasin että munat olivat päässeet loppumaan. Onneksi jääkaapissa lehtikaali odotti rasiassaan valmiina pelastamaan sunnuntaiaamiaisen. Loppusesonkiaan viettävät tällä hetkellä myös kakkapussisuppilovahverot, jotka yllättävät kylmienkin öiden jälkeen pienten kuusien alta pilkottamalla ja jotka bongaa aina silloin, kun mukana ei ole keräysastiaa. Onneksi taskussa on aina koirankakkapusseja. Ei siis ehkä houkuttelevin lempinimi, mutta kovin osuva. Lisukkeeksi suosittelen leipää ja munia missä muodossa vain.

Paistettua lehtikaalia ja soijasuppiksia

2 annosta
  • 0,5 l tuoreita suppilovahveroita
  • TAI
  • 1 dl kuivattuja suppilovahveroita
  • 1 rkl soijakastiketta
  • 1/2 tl sokeria
  • 200 g lehtikaalia
  • mustapippuria
  • 1/2 dl aurinkokuivattuja tomaatteja - pilkottuna
  • 1 rkl parmesaaniraastetta

Ohjeet

  • Jos käytät kuivattuja suppilovahveroita, liota niitä noin puoli tuntia ja valuta siivilässä painelemalla lusikalla. Jos käytät tuoreita, poista puisevat osat (jos sellaisia on).
  • Pilko sienet. Kuumenna pannussa tilkka öljyä ja paista sieniä kovalla lämmöllä kunnes niistä irtoava neste on lähes hävinnyt. Laske lämpöä hieman ja lisää soijakastike ja sokeri, sekoita hyvin. Paista kunnes pannussa ei ole ollenkaan nestettä. Kaada sienet kulhoon.
  • Pilko aurinkokuivatut tomaatit kulhoon sienien kanssa - sakset ovat tähän hyvä työkalu. Poista lehtikaalista lehtiruoti ja pilko kaali.
  • Kuumenna pannua keskilämmöllä ja lisää tilkka öljyä. Lisää kaali pannuun ja paista muutama minuutti välillä käännellen ja mausta mustapippurilla. Kun palasissa alkaa olla ruskistuneita reunoja, kaali on valmista. Kauho sekin kulhoon sienten ja tomaattien kanssa.
  • Lisää parmesaaniraaste ja sekoita. Tarjoile heti leivän ja munien kanssa.

Melkein puolalainen piirakka

, ,

Äiti on saanut tämän reseptin aikoinaan mummolta. Alkuperäisessä ohjeessa mitat olivat laseina ja nimenä Puolalainen piirakka. Nopean katsauksen kautta löysinkin vahvistuksen sille, että kyseessä tosiaan on puolalaistyyppinen omenapiirakka szarlotka, vaikka mummon reseptissä olikin appelsiinihilloa. Resepti on tosi helppo ja hillon voi korvata millä tahansa paistonkestävällä tavaralla tai tuoreilla hedelmillä. Tällä kertaa käytin tuoreita persimoneja, kun niitä kaapissa sattui olemaan ja korvasin alkuperäisessä reseptissä olleen piimän jogurtilla. Sopivat oikein hyvin.

Taikina sopii tehtäväksi halkaisijaltaan 27 cm piirakkavuokaan, määrät tuplaamalla onnistuu pellillinen.

Melkein puolalainen piirakka

  • 5 dl vehnäjauhoja
  • 2,5 dl sokeria
  • 150 g voita
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 1 dl maustamatonta jogurttia
  • 1 kananmuna
  • 3 persimonia
  • sokeria

Ohjeet

  • Lämmitä uuni 200 C° ja voitele piirakkavuoka.
  • Sulata voi. Yhdistä kulhossa jauhot, sokeri ja leivinjauhe. Lisää voi ja sekoita haarukalla kunnes seos on murumaista, se saa olla melko kuivaa. Ota 1 dl seosta sivuun myöhempää käyttöä varten.
  • Yhdistä toisessa kulhossa muna ja jogurtti. Lisää ne sitten haarukan avulla muruseokseen, käytä lopussa käsiä. Taikina saa olla kosteaa.
  • Lohko persimonit. Painele taikina piirakkavuokaan tasaisesti ja lado lohkot sen päälle. Ripottele päälle hieman sokeria ja alussa sivuun otettu muruseos.
  • Paista uunin keskitasolla 30-40 minuuttia. Tarjoile sellaisenaan tai jäätelön ja lämpimän hunajan kanssa.