Artikkelit

Kasvata tätä! – Basilika

Kokeilin basilikan kasvattamista jo, kun asuimme seitsemän vuotta sitten Tampereen keskustassa ja halusin yrttitarhan parvekkeelle. Basilika oli ensimmäinen valinta. Onnistuin tappamaan kasvit jo taimena täydellisellä huolettomuudella, eli neljän päivän mökkireissu ilman kastelua karaisi sirkkalehtiset alut kuoliaaksi. Tuon jälkeen olen tehnyt joka vuosi uuden virheen kasvatuksessa, jonka vuoksi basilikasatoa on kerätty vasta kahtena kesänä. Opettelu on ollut virheistä huolimatta – tai ehkä juuri niiden takia – hyvän sadon arvoista.

Basilika on monikäyttöisyydeltään vähintään persiljan vertainen. Sillä saa herätettyä eloon yksinkertaiset pastat ja salaatit. Sen voi lisätä mausteiseen ruokaan loppuvaiheessa antamaan makumaailmaan syvyyttä ja raikkautta. Pidän myös kasvin satoisuudesta, sillä lehtiä voi käyttää runsaasti ja niitä riittää silti vielä säilöttäväksi. Basilika on myös kaunista kasvatettavaa ja tuoksuu tietysti mahtavalle.

Koska yrtti on maailmalla niin paljon käytetty, variaatioita löytyy. Kasvatan pääosin italialaisia lajikkeita koska ne ovat kaikkein monikäyttöisimpiä, mutta muita versioita on kiva testailla tuorekäytössä. Olen kokeillut thaibasilikaa sekä sitruunabasilikaa ja molemmat ovat jääneet kasvatukseen. Thaibasilika täydentää wokit ja mausteiset kastikkeet aniksisella aromilla ja sitruunabasilikasta saa hyviä marinadeja ja salaatinkastikkeita. Molemmissa lehdet ovat olleet hyviä vaikka kasvi on ehtinyt kukkia ja kasvutapa on muutenkin vahvempi kuin italian serkuilla. Hyvän, käyttööni sopivan lajiketrion muodostavat siis sitruunabasilika, thaibasilika sekä suurilehtinen napolilainen basilika, jota myös mammuttibasilikaksi kutsutaan.

KASVATUS SIEMENESTÄ

Avomaalla basilika ei menesty kovinkaan hyvin. Kasvupaikaksi sopii parhaiten kasvihuone, yrttikaappi tai katettu laatikko.

Basilikan siemenet voi kylvää suoraan kasvupaikalleen esimerkiksi parvekelaatikkoon ja harventaa myöhemmin taimia. Koska istutan taimet kasvihuoneeseen, esikasvatan ne ruukuissa. Kylvän 10-12 siementä potteihin ja poistan myöhemmin heikoimmat alut niin että jokaiseen pottiin jäljelle jää 4-5 vahvaa alkua. Täytän potit puolilleen taimimultaa, joka kostutetaan ennen kylvöä. Siemenet ripotellaan mullan päälle ja kylvös peitetään perliitillä ja ruukku kelmulla, jotta multa pysyy tasaisen kosteana.

Kun siemenet ovat itäneet ja vartta on 2-3 senttiä, heikoimmat alut nypitään pois. Kastelu hoidetaan varovasti sumuttelemalla. Kun taimet ovat hieman vahvistuneet ja muodostaneet ensimmäisen lehtiparinsa, taimimultaa lisätään niiden juurelle sirkkalehtiin asti. Kun toinenkin lehtipari alkaa muodostua, annan taimille hyvin mietoa luonnonmukaista kasvulannoitetta. Sitä kannattaa aina annostella alakanttiin.

Kun on tullut aika istuttaa basilikat lopulliselle kasvupaikalleen, kastelen taimet edellisenä iltana. Aamuun mennessä kosteus on tasoittunut ja juuripaakku lähtee kokonaisena irti. Istutan taimet hieman syvempään ja painelen juurelle multaa. Kastelusta huolehtiminen on tärkeää erityisesti juurtumisvaiheessa. Muutenkin tasainen kosteus on oleellista ja kastelut kannattaa hoitaa pääsääntöisesti aamuisin jotta juuret ehtivät kuivaa ennen yötä. Basilika on herkkä juurimädälle. Lannoitus on tarpeen jos multatila on pieni, mutta kasvihuoneen laarissa puhtia tuntuu riittävän ilman douppausta.

KÄYTTÖ JA SÄILÖNTÄ

Kun kasvit ovat muodostaneet muutaman lehtiparin ja ovat selvästi voimakkaassa kasvussa, voit alkaa käyttää isoja lehtiä ruuanlaitossa. Jos taimia on kasvattanut tarpeeksi, pienikin harvennus tuottaa runsaan sadon käytettäväksi. Kun lehdet alkavat tiivistyä ja latvaan näyttää nousevan nuppu, kasvit kannattaa latvoa. Ne haarautuvat ja kukinta jää myöhemmäksi – kukkiva basilika alkaa tuottaa mauttomia lehtiä ja tätä pystyy latvonnalla lykkäämään. Kun homma on suoritettu, käsissä on valtavasti hyviä, nuoria basilikatupsuja joista vaikkapa pestoa pääsee tekemään.

Satoa voi kerätä säilöntää varten aina kun isoja lehtiä tai latvottavaa on paljon. Lehdet leikataan siististi saksilla irti ja niistä siistitään pois paksu varsi. Ne levitetään pellille leivinpaperin päälle ja laitetaan pakkaseen parinkymmenen minuutin ajaksi. Kun ne ovat rapsahtavan jäisiä, ne nostellaan pihdeillä minigrip-pusseihin. Pussit laitetaan heti takaisin pakkaseen ja käytetään talven aikana. Pakastettua basilikaa voi lisätä lämpimään ruokaan kuten tuorettakin, kypsennyksen loppuvaiheessa. Ota pussi pakkasesta juuri ennen lisäämistä, murustele jäiset lehdet rutistelemalla pussia ja ravistele keitokseen. Minigripille riittää huuhtaisu ja sen voi käyttää uudelleen, mistä pidän suuresti. Pakastettu yrtti ei tietenkään kelpaa salaattiin, mutta salaatinkastiketta siitä voi tehdä hienontamalla. Kuivattaminen vie basilikasta aromin, joten en suosittele.

Käytä basilikaa peston ja salaatin lisäksi aasialaisiin ruokiin, munakkaisiin, kylmien kastikkeiden maustamiseen sekä marinointiin. Jälkiruokaankin yrttiä saa lisättyä – Milanon maailmanmessuilla testattu basilikasorbetti todisti sen. Kyllästymään ei pääse ja vaikka pääsisikin, nopea pakastusoperaatio säilyttää sadon aromit parempaan ajankohtaan.

Kun kesä on herkuteltu maukkailla ja monipuolisilla basilikaherkuilla, on aika päästää kasvit kukkimaan. Lopetan kastelun jossain vaiheessa kukkien alettua lakastumaan ja kun viimeiset lehdet on kerätty pakkaseen tai soppaan. Kuivien kukkien sisään muodostuu pieni musta siemen, jonka tunnistat samanlaiseksi kuin keväällä kylvämäsi. Kirjoita paperipussin kylkeen lajikkeen nimi ja säilö pimeään paikkaan odottamaan seuraavaa kevättä.

BASILIKARESEPTEJÄ

Basil Paneer – kotijuustoa basilikalla maustetussa tomaattikastikkeessa

Kasvihuoneen laarit ja niiden tulevat asukkaat

Tähän on tultu, tälle taimiviidakolle on nyt saatava paikka.

Alla olevassa kuvassa on suunnitelma multalaarien rakentamiseen. Perspektiivi on kuvassa huono, sillä tila on pituussuunnassa melko tunnelimainen ja multametrejä mahtuu siihen enemmän kuin tästä kulmasta näyttäisi. Pohja on suunniteltu niin että laarit kattavat valoisimmat kasvupaikat ja varjoisampiin paikkoihin jää tilaa tavaroille sekä pienelle työtasolle. Piirsin kuvaan myös muutamia metallipönttöjä joita saimme hankittua ison määrän käytettynä. Niitä sijoitellaan avaraksi jääviin paikkoihin mikäli kasveja jää yli laarien tarjoaman tilan. Aika upeat nuo havainnollistavat kasvipiirrokset, eikö…

Reunaan tehdään pienempi multatila, johon matalakasvuiset chilit mahtuvat siististi riviin. Keskelle istutan tomaatit ja siitä tulee vakiopaikka niille, sillä tomaatit kuulemma viihtyvät samassa kasvupaikassa vuodesta toiseen. Etuosan syviin laareihin tulee matalakasvuisia mutta lämpöä kaipaavia kurpitsalajikkeita. Takaosan vihreä sotku edustaa viidakkokurkkua, joka saa kiivetä seinustalle viritettäviin tukiin.

Lajikkeet ja kasvien määrä kasvihuoneeseen oli päätettävä jo siemeniä tilatessa. Luulin ottaneeni siemeniä reilusti ja pikkutaimiakin näytti olevan paljon, mutta mitä enemmän puutarhalehtiä ja -palstoja selailee, sitä enemmän tuntuu että ei näitä nyt niin hirveästi olekaan. Tomaatteja on yhteensä 23, joista 9 menee kolmeen amppeliin. Chilejä on noin 25 ja paprikoita 11. Lisäksi kasvamassa on viisi honteloa tomatillon tainta jotka toivottavasti vahvistuvat istutuspäivään mennessä. Suurin osa chileistä on onneksi pienikasvuisia ja tomaattiamppeleita aion ripustaa myös saunan katetulle edustalle, joten aivan kaiken ei tarvitse kasvihuoneeseen mahtua.

Suurin tekijä kasvien valinnassa oli, että mitään osaa sadosta ei saa jättää käyttämättä. Näen hävikistä painajaisia. Sitä vältetään esimerkiksi valmistamalla chilihilloa johon saa upotettua suurenkin määrän tulisia palkoja. Tomaateista voi valmistaa ketsuppia ja tomaattikastiketta, jos niitä tulee ylenmäärin. Siementilaukseen päätyneet kurpitsalajikkeet taas kestävät hyvin varastointia.

Muita kriteereitä ei oikeastaan ollut. Kasasin tilauksen mielitekoja ja ulkonäköseikkoja noudattaen.

Chilit ja paprikat:

Cheyenne – Kuulemma vaatimaton ja varma valinta aloittelevalle kasvattajalle. Olen käyttänyt näitä tuoreena ja kuivattuna aiemmin ja todennut kelvoksi peruschiliksi.

Habanero Chocolate – Sopii karibialaistyyppiseen ruokaan, on hedelmäinen ja tosi tulinen! Myös ennalta tuttu. Saattaa olla kuulemma hankala kasvattaa mutta ajatus omista habaneroista on liian herkullinen. Ehdoton suosikki ja lempilapsi kaikista kasvatettavista.

Hot Lemon – Sitruunan värinen ja -arominenkin, tästä ajattelin tehdä luomusitruunan kuoren kanssa kirpeää hilloketta vaaleiden juustojen kanssa syötäväksi.

Early Jalapeno – Otto rakastaa jalapenoja. Säilöttyinä, tuoreena, täytettynä, miten vain. Näitä meillä on kuuden kasvin verran eikä varmasti yksikään palko jää syömättä. Annan muutaman kehittyä punaiseksi asti ja testailen eroja aromissa.

Pimientos de Padron – Padronin paprikat, tuo viime vuosien tapashitti. Ostan näitä aina kun kaupan hyllyllä näen. Oliiviöljyä, tulikuuma pannu ja ripaus sormisuolaa muuntavat pötkylät jumalaiseksi herkuksi.

Sweet Sunshine -amppelipaprika – En ole koskaan maistanut. Chilin näköiset, keltaiset ja miedonmakuiset pikkupaprikat voisi vaikka varrastaa, korventaa grillissä ja dipata hummukseen tai heittää burgerin väliin.

Pusztagold Aromaattinen, mehevä ja väriltään vaalea. Tämä oli kuvaus ja siitä innostuinkin. Sopii varmasti hyvin grilliin ja on täydellinen makupohja erilaisille chilihilloille. Muutamia ajattelin poimia raakana, sillä vihreä paprika on suurta herkkua salaateissa ja salsoissa.

Tomaatit:

Härän Sydän – Eli Coeur de Boeuf. Pihvitomaatti, jonka runkokin kasvaa suureksi. Taimet ovat olleet kummallisen kituliaita mutta onneks piristyneet paremmalla paikalla ja reilummalla lannoituksella. Tykästyin viime kesänä tomaattileipiin ja niiden takia nämä mehevät, lihaisat tomaatit ovat suuri odotusten kohde. Laarin etureunassa kasvatan mammuttibasilikaa leipien mausteeksi.

Zlatava – Hehkuvan oranssi, punalihainen tomaatti josta ajattelin tehdä salaattia ja tuoresalsoja.

Black Russian – Kuten nimestäkin voi arvata, musta tomaatti. Pidän jyhkeän oloisesta nimestä ja siitä että taimet ovat todella vahvoja. Maku on varmasti myös hyvä, mutta voin kuvitella miten upeilta nämä tulevat näyttämään täytettyinä. Jos sato on hyvä, tummaa ketsuppia on saatava.

Tomatillo – Viime vuoden suursuosikki. Säilykkeitä on joutunut säästelemään etteivät ne lopu täysin ennen kesää. Purkittamani tulinen tomatillokastike sekä limesiivujen kanssa etikkaan upotetut pienet yksilöt menevät ensi vuoden säilöntälistalle sellaisenaan, kunhan saamme näistä pensaista kunnollisen sadon.

Kurpitsat:

Red Kuri – Hokkaidon kurpitsa -kauppanimellä myytävä lajike. Ostin yhden sattumalta vuosia sitten, kun aloin kokeilla kurpitsareseptejä. Se oli paras kurpitsa jonka olen koskaan syönyt eikä mikään lajike ole ollut yhtä herkullinen.

Blue Ballet – Kasvaa isoksi ja sinisenharmaaksi. Myönnän että valitsin koska sininen. Ja iso.

Paprikan lehdet ovat niin syvän vihreät ja kauniin muotoiset, että taimi kävisi vaikka huonekasvista

Nyt vielä puolitoista kuukautta taimien hoitamista ja vahvistamista. Tässä vaiheessa kaikki on jo niin isoa että ruokapöydän ääressä ei enää mahdu syömään ja kaikki valoisat ikkunalaudat on vihreällä katettu. Laitoin silti vielä viime viikolla jättimäärät basilikaa itämään. Sen tuoreena pakastaminen säilyttää aromit ja vie vähän tilaa. Ikkuna- ja pöytätila tulee olemaan siis vieläkin tiukemmassa, joten nykyinen piknikkielämä on vain alkusoittoa.

Aloitamme ensi viikolla tekemällä keskimmäisen laarin. Täytyy vielä selvittää sopiva multasyvyys ja materiaali salaojitukseen. Paljon on vielä yksityiskohtia auki, mutta yleisfiilis on luottavainen. Mitä herkkuja tästä urakasta vielä seuraakaan!

Pihasuunnitelmia ja kasvutarinoita

,

Yritimme viettää toissa viikonloppuna pihasuunnittelupäivää ulkona. Päätimme olla valppaina ja ajoissa, sillä aiempina keväinä tuikitärkeisiin asioihin on tartuttu hämmästyttävän myöhään, tuloksena melko kiireinen toukokuu. Ilma oli kuitenkin surkea, harmaa ja tihkusateinen. Haimme hampurilaiset kylältä ja asetuimme visusti sisätiloihin. Jo tuo parinkymmenen minuutin pihalla käyskentely ja sulavan lumen alta hahmottuva peltotilkku kuitenkin auttoi siirtämään ajatukset siihen mielentilaan, mikä tarvitaan siihen että kunnianhimoiset suunnitelmat muuttuvat unelmista todeksi.

Mullasta ja maanparannusaineksista pitäisi laatia massiivinen ostoslista, sellainen jonka muodostamisesta meillä kummallakaan ei ole mitään kokemusta. Kun on tarpeeksi monta kertaa aloittanut perehtymisen asioihin aivan nollatiedoilla ja selvinnyt siitä ei vain hengissä vaan vähintäänkin mukiinmenevin lopputuloksin, uudet kokeilut eivät enää pelota. Helppo neuvo jota itselleenkin välillä tulee sanottua, on että aloita alusta. Mitä muuta voit tehdä. Etsi inspiraatiota, selvitä tarve, hahmota eri lähteistä kasatusta tiedosta hyvä peruskuva asiasta, sovita omiin arvoihin ja budjettiin, selvitä mahdollisuudet tai saatavuus. Sen jälkeen toimi taaksepäin katsomatta ja varaudu mokaamisen todennäköisyyteen. Mokan sattuessa voivottele, anna itsesi kyrsiintyä koko hommaan, hengitä hetki ja mieti millaista tietoa virheestä jäi käteen. Sopivan ajan kuluttua jatka taas eteenpäin, taaksepäin katsomatta, arvokas uusi oppi mukanasi. Sillä totta on se, että vain tekemällä oppii.

Eilen päivä oli täysin toisenlainen. Se kutsui ulos, viettämään aikaa, näyttämään mahdollisuuksia ja viime kesän työnteon tuloksia. Pihalla on siistiä, aivan toisenlaista kuin aiempina vuosina jolloin roju vielä hallitsi monessa kohtaa näkymiä. Pellon multa oli kuohkeampaa kuin muistinkaan ja viime vuonna liian myöhään istuttamani persiljat puskivat pintaan. On niin jännittävää seurata mitä lumen alta paljastuu. Lumipyryssä ja pakkasessa tuntuu vaan niin älyttömältä että mikään voisi kasvaa keväällä tuosta jään ja horroksen jäljiltä, mutta kaikki vain odottaa pintaan puskemista, tarttuen heti lämmittävien auringonsäteiden voimaan ja rönsyten ylöspäin. Se on niin lohduttavaa, helpottavaa ja energisoivaa jollain sellaisella tavalla, jonka merkityksen rajoja ei osaa edes hahmottaa.

Samankaltaisista syistä taimista on tullut tänä keväänä minulle erityisen tärkeitä. Siementen elinvoima, itämisen alkaminen, valon ja ravinteiden tarve, lämpötilat… Kaikki on tavallaan monisyistä mutta kun hommaa hetken tekee ja elää mukana, kokonaisuuden hahmottaa ja tarpeita osaa ennakoida. Se on palkitsevaa oppia jota ahmin itseeni kaikin tavoin. Pelkäsin siementilauksen saapuessa että olen ehkä yliarvioinut osaamiseni, mutta asia ei ilmeisesti ole ollenkaan niin. Olen ollut huolellinen ja järjestelmällinen, pelännyt ensimmäisiä merkkejä tuholaisista, tuijottanut jokaista kasvia päivittäin tarkkaillen kasvutapaa ja havainnoiden niitä asioita joita eivät puutarhalehdet ja keskustelupalstat kerro.

Ymmärsin myös hiljalleen että kun perustarpeet ymmärtää, kasvattamisessa kannattaa noudattaa omaa vaistoaan. Tekee hyvää itsetunnolle huomata kuinka vaikeiksi mielletyt lajikkeet kukoistavat ja muuttuvat silmien edessä kokonaiseksi monimutkaiseksi kasviksi joka tuottaa aikanaan hedelmän, jonka hyödynnän ravintona ja josta poimin ensi vuoden siemenet talteen. Puhumattakaan siitä ajatuksesta että joku on näitäkin lajikkeita kehittänyt, vienyt eteenpäin villeistä versioista parantaen kasvu- ja makuominaisuuksia. Aivan mieletöntä! Tässä on jotain niin elämälle ominaista ja perustavanlaatuista. ”Puutarhahulluus” on valtava aliarvio siitä, kuinka tärkeänä tätä osaamista pidän ja kuinka nöyränä oppia kerään. Siihen ei edes ole muuta keinoa, sillä näitä asioita ei pysty nopeuttamaan eikä manipuloimaan. Kiireen tuntu ja sähläys eivät kasvimaailmaan yllä ja se jos mikä on erityisen arvokasta ja parantavaa.

No, näistä syvistä vesistä vielä vähän kevyempiin ilonaiheisiin. Pihalla tuli nimittäin suunniteltua myös kesän ruokailua ja ruuanlaittoa. Mitään ei varmaan aivan valmiiksi saada mutta yksityisravintola Klubi avaa ovensa kyllä todenteolla tämän kesän myöhemmässä vaiheessa. Pihajuhlia, kylmiä juomia, pitkiä saunailtoja ja hervottoman hyvää itsekasvatettua ruokaa tarjolla. Kutsuja tulossa. Saa myös kutsua itse itsensä, sisäänpääsykriteerit eivät ole tiukkoja.

Fidel oli mukana koko suunnittelu- ja fiilistelysessiomme ajan. Aiempina keväinä se on hytissyt ulkona takista huolimatta niin että raukka on jouduttu dumppaamaan sisälle vällyjen väliin jo vartin oleskelun jälkeen. Ilmeisesti viime kesänä ulkokoiran maneerit ovat aidan pystytyksen tuomien mahdollisuuksien ja lisääntyneiden puutarhatöiden myötä kuitenkin asettuneet myös hänen prinssiyteensä, sillä kuten kaikki muukin talvehtiva, kaveri tuntui vaihtavan suoraan kesävaihteelle. Se lökötteli muina herroina saunan kiveyksellä ja seuraili tyynesti meitä, kun siirryimme nurkasta toiseen viuhtoen käsillämme innokkaasti raparperi- ja tulppaanipenkkien sekä uusiksi muotoiltavan sisääntulon linjoja. Silmät välillä puoliummessa, auringonvalossa paistatellen, omilla tiluksillaan tyytyväisenä, eikä ollut ainoa.

Miksi taimikasvatus viehättää?

,

Ensimmäinen tomatillon alku!

Istutan tänään eilen valmistuneeseen kohopenkkiin tomatillot. Kevättalvella siementilausta tehdessäni mietin että valitsen joko tavallisen runkotomaatin tai tomatillon tämän vuoden uudeksi taimikokeiluksi, ja päädyin ihan vaan erikoisuuden takia jälkimmäiseen. Tomaatintaimia saa taimistoilta, mutta tomatilloksia en ole onnistunut bongaamaan. Thaimaalaisessa ja meksikolaisessa keittiössä käytettävä koisokasvi ei sovellu syötäväksi raakana, vaan sitä käytetään ruuanlaitossa kypsennettynä. Ajattelin myös kokeilla säilömistä salsan muodossa ja jos satoa riittää, kokonaisenakin. Talviviikonlopun herkuttelu omalla vihreällä salsalla kuulostaa aivan mainiolta.

1. Kevään ensimmäinen taistelija tunkeutuu pintaan mullan alta – 2. Härkäpavun napakka alku kookoskuidussa

Kylvin pikkuiset siemenet tapani mukaan hieman myöhässä. Parempi ajankohta olisi ollut jo maaliskuussa, mutta koska kaikki puutarhaan liittyvä on minulle vielä melko uutta, hommaan perehtyminen viivästyi. Loppuen lopuksi nauratti miten pieni ja helppo asia oli kuitenkin kyseessä, varsinkin kun siemenet lähtivät kasvuun loistavalla menestyksellä huolimatta pitkittyneestä talvesta ja melkoisen alhaisista sisälämpötiloista. En raaskinut luopua yhdestäkään onnistuneesta taimesta vaikka tarkoitus olikin valikoida neljä parasta yksilöä varsinaiseen kasvatukseen. Koska taimikasvatuksen tilavaatimukset ovat melkoiset enkä saanut sisälle sopivan aurinkoisia paikkoja kaikelle, päädyin kantelemaan kymmentä ruukkua pitkin kevättä ulos aurinkoon ja illalla takaisin sisälle. Tomatilloksien lisäksi esikasvatuksessa oli paljon muutakin, kuten salaattifenkoli, avomaankurkku, kabocha-kurpitsa, purjo, härkäpapu ja hervoton määrä basilikaa. Kannoin tavaraa ulos ja sisään, tarkkailin ja suihkuttelin, pidin kostena ja onnistuin yli odotusten pitämään kaiken hengissä.

1. Fenkolin taimet ovat alkuvaiheessa haurasta tavaraa – 2. Basilikan taimet pääsivät kasvatuskennosta omiin laatikoihinsa

Kurpitsat ovat olleet kohopenkissään jo useita viikkoja. Niidenkin kohdalla kävi kuitenkin niin, että siemenet lähtivät itämään vimmaisasti ja taimet kasvoivat nopeasti todella suuriksi. Alun kahdeksasta siemenestä kaikki itivät loppuen lopuksi, mutta tilaa oli vain neljälle taimelle. Päädyin tekemään vielä yhden kasvupaikan lopuille taimille, joista tosin yksi katkesi myöhemmässä vaiheessa eräänä tuulisena päivänä. Tuuli verotti myös tomatilloksia joista kaksi taipui suojaamisesta huolimatta lähes poikki ja päädyin heivaamaan ne kompostiin.

Futsu Black -kurpitsa alkoi puskea heti kohopenkkiin päästyään nuppuja ja uusia lehtiä

Kärsivällisyys, pettymykset ja yllätysonnistumiset ovat taimikasvatuksen suola. Kasveihin muodostuu myös ihmeellinen kontakti ja hoitosuhde, kun niitä vaalii jo pienestä ja näkee ensimmäisten lehtien avautumisen. Homma vaatii suurta huolellisuutta ja sen suunnittelu kykyä nähdä tulevaan. Suunnitellessani siementilausta jätin suurimman osan yrttien siemenistä tilaamatta, koska viime vuoden kokemuksen perusteella yrtit vaativat yllättävän paljon omanlaistaan huolenpitoa, harvennusta ja jatkuvaa käyttöä menestyäkseen. Päädyin ostamaan lähiruokapiiristä kaksi minttua, salvian, thaibasilikan ja timjamin, joilla voisin opetella kunkin lajikkeen hoitamista ennen omia esikasvatuksia ja tarkempien kasvatuspaikkojen miettimistä. Huomasin että puskat jäävät paljon helpommin laiskemmalle hoidolle kun ne on saanut käsiinsä jonkun toisen kasvattamina.

1. Etualalla taimistolta hommatut yrtintaimet ja chili, taustalla fenkoli- ja kurkkuarmeija – 2. Kurkut istutettiin penkkiinsä jo melko pieninä

Tämä on varmasti ihmiskohtaista, mutta jostain syystä huolimatta suuresta kokemuksen puutteestani minulla on ollut alusta asti tunne, että haluan osata kasvattaa omat taimeni. Rakenteilla oleva kasvihuone parantaa onnistumismahdollisuuksia ja vähentää säätämisen määrää huomattavasti. Olen silti iloinen ja ylpeä, että tänä vuonna jaksoin kasvattaa vihreät lapsoset valmiiksi istutusta varten. Tämä on jo puoli voittoa, vaikka satoa saakin tietysti vielä odotella. Olen lukenut useamman kotitarhurin kertomana, että joka vuosi tulee sanottua ”ensi vuonna en esikasvata mitään”, ja silti löytää itsensä tilailemasta siemeniä heti kun katalogit tammikuussa ilmestyvät. Ymmärrän viehätyksen ja turhautumisenkin hyvin. Pitkällä talvella on varmasti osansa tähän, sillä kun viherpeukaloa alkaa valon lisääntyessä kutitella, siemenet ja esikasvatuksen valmistelu on konkreettinen tapa aloittaa puutarhan vuosi vaikka lämpimät ilmat ovat kaukainen haave ja maa on roudassa vielä kuukausia. Viime vuonna koin taimien kanssa turhautumista enkä onnistunut kovinkaan hyvin, laiminlöin ne surkeasti enkä loppuen lopuksi taitanut saada yhtäkään siihen vaiheeseen että istutus olisi onnistunut. Opin kuitenkin monta asiaa ja se luultavasti vaikuttikin tämän vuoden huomattavasti parempaan lopputulokseen. En ole ainakaan vielä kyllästynyt touhuun laisinkaan, ja on jotenkin haikeaakin kun kasvit ovat nyt ulkona omilla paikoillaan ja niitä käydään vain aika-ajoin kastelemassa ja lannoittamassa. Ikkunalaudat, pöytäpinnat ja eteisen lattia ovat taas alkuperäisessä käytössään eivätkä täynnä vehreyttä. Tuntuu kuin iso osa päivän töistä olisi loppunut yhtäkkiä.

Tänään, kun tomatillot oli istutettu, aloitin ensi vuoden suunnitelmat.

Viimeinen taimi purkista penkkiin!