Taimitarha sai alkunsa kasvatusvalon alla tammikuun puolessa välissä. Synkän, lumettoman vuodenvaihteen jälkeen lampusta nauttivat taimien lisäksi talon asukkaat.

Ensimmäisenä vuorossa oli rocotopaprika. Paksuseinäinen hedelmä tarvitsee runsaasti aikaa kehittyäkseen. Siemenet kylvetään usein jo joulukuussa, mutta tammikuun puolellakin ehtii. Rocoto valikoitui sattumalta kasvatukseen siemenpaketin mukana, mutta pian kävi selväksi, että lajike onkin vähän erilainen kuin muut chilit. Se pitää viileästä kasvupaikasta, joten kasvihuoneeseen jää hyvin tilaa muille.

Yleensä siementilauksia tehdessä keittiöpuutarhaa varten sopii kartoittaa, kuinka niitä keittiössä sovelletaan, mutta tällä kertaa sitä alettiin selvitellä vasta kylvön jälkeen. Löytyneet reseptit olivat lupaavia. Perulaista kastiketta, rocotolla maustettua hummusta ja täytettyjä paprikoita. Käyttötavat olivat hieman muita chilejä monipuolisemmat, vaikka rocotostakin löytyy runsaasti poltetta. Siemeniä oli paketissa neljää erilaista ja niillä oli eksoottiselta kuulostavat nimet – sellaiset, joita tekee mieli hokea ääneen ontuvalla aksentilla: Surquillo Rojo, Arequipa Orange, Cuzco Manzano – ja vähemmän eksoottinen mutta kuvaava Turbo Pube Red. Rocoton erityispiirteinä ovat myös mustat siemenet ja kasvin kauttaaltaan karvainen pinta.

 

Seuraavaksi kylvövuorossa oli vuoden 2020 kasvikseksi valittu paprika. Se sopii kasvihuoneeseen lämpimille paikoille ja on oleellinen osa keittiöpuutarhaa, koska monipuolisuus ja pitkä sadonkorjuuaika ovat toivottuja ominaisuuksia, kun kasvatuksen hedelmät halutaan hyödyntää tehokkasti. Jos pääsee käymään niin että paprikaa alkaa tulla ovista ja ikkunoista, sitä voi käyttää määrättömästi salsoihin ja maustekastikkeisiin. Valinta osui erikoisen värisiin lajeihin, jotka näyttävät hyvältä purkissakin. Makuprofiileilta haettiin monipuolisuutta – makeaa, hapanta, kevyttä.

Paprikakasvien jatkoksi multiin pääsivät chilit. Niiden valitseminen on aina alussa vaikeaa, mutta kun suosikkeja muodostuu, jatko on helppoa. Jalapeno, thaimaalainen Bird’s Eye, eri värisiä habaneroja – näistä saa luotua keittiössä monta makumaailmaa. Tänä vuonna kokeiluun ovat tulossa erityisesti fermentoimalla valmistetut chilikastikkeet, sillä edelliskesän jalapenoista kypsytelty sriracha oli erityisen hyvää. Näin valmistetut kastikkeet saavat plussaa myös vaivattomasta valmistustavasta. Ainoa miinuspuoli on nenäkarvoja poltteleva tuoksu joka fermentointikaapin avatessa ilmoille tulvahtaa, ja tämäkin on makuasia.

Ainoa kesän ehdoton chilivalinta jo pitkästi ennen kauden alkamista oli tulinen Hainan Yellow Lantern. Se on habaneroa muistuttava keltainen chili, joka on luultavimmin löytänyt tiensä alkujaan Kiinan Hainanin saarelle Karibian lämmöstä. Se on maultaan hedelmäinen ja voimakasarominen. Hyvästä tarinastakaan ei ole haittaa: Kiinan laki kieltää siementen viemisen ulos maasta, joten maahantuonnissa jouduttiin noudattamaan hieman luovuutta. Lisää mielenkiintoisesta projektista Chiliyhdistyksen artikkelissa muutaman vuoden takaa löytyy täältä. Kotimaassaan lyhdyn muotoista chiliä kutsutaan myös Keltaiseksi Keisariksi.

Yrttitarhan kylvöt ovat puolestaan alkaneet rosmariinilla. Seuraavaksi aletaan seurata milloin kasvivalosta voisi luopua ja siirtää taimet luonnonvalon varaan ikkunalaudoille ja taimipöydille. Sitten tomaatinsiemenet pääsevät multiin ja siitä alkaa kausi, jolloin asuintilat ovat vihreän vallan alla kesäkuuhun saakka.

Kokeilin basilikan kasvattamista jo, kun asuimme seitsemän vuotta sitten Tampereen keskustassa ja halusin yrttitarhan parvekkeelle. Basilika oli ensimmäinen valinta. Onnistuin tappamaan kasvit jo taimena täydellisellä huolettomuudella, eli neljän päivän mökkireissu ilman kastelua karaisi sirkkalehtiset alut kuoliaaksi. Tuon jälkeen olen tehnyt joka vuosi uuden virheen kasvatuksessa, jonka vuoksi basilikasatoa on kerätty vasta kahtena kesänä. Opettelu on ollut virheistä huolimatta – tai ehkä juuri niiden takia – hyvän sadon arvoista.

Basilika on monikäyttöisyydeltään vähintään persiljan vertainen. Sillä saa herätettyä eloon yksinkertaiset pastat ja salaatit. Sen voi lisätä mausteiseen ruokaan loppuvaiheessa antamaan makumaailmaan syvyyttä ja raikkautta. Pidän myös kasvin satoisuudesta, sillä lehtiä voi käyttää runsaasti ja niitä riittää silti vielä säilöttäväksi. Basilika on myös kaunista kasvatettavaa ja tuoksuu tietysti mahtavalle.

Koska yrtti on maailmalla niin paljon käytetty, variaatioita löytyy. Kasvatan pääosin italialaisia lajikkeita koska ne ovat kaikkein monikäyttöisimpiä, mutta muita versioita on kiva testailla tuorekäytössä. Olen kokeillut thaibasilikaa sekä sitruunabasilikaa ja molemmat ovat jääneet kasvatukseen. Thaibasilika täydentää wokit ja mausteiset kastikkeet aniksisella aromilla ja sitruunabasilikasta saa hyviä marinadeja ja salaatinkastikkeita. Molemmissa lehdet ovat olleet hyviä vaikka kasvi on ehtinyt kukkia ja kasvutapa on muutenkin vahvempi kuin italian serkuilla. Hyvän, käyttööni sopivan lajiketrion muodostavat siis sitruunabasilika, thaibasilika sekä suurilehtinen napolilainen basilika, jota myös mammuttibasilikaksi kutsutaan.

KASVATUS SIEMENESTÄ

Avomaalla basilika ei menesty kovinkaan hyvin. Kasvupaikaksi sopii parhaiten kasvihuone, yrttikaappi tai katettu laatikko.

Basilikan siemenet voi kylvää suoraan kasvupaikalleen esimerkiksi parvekelaatikkoon ja harventaa myöhemmin taimia. Koska istutan taimet kasvihuoneeseen, esikasvatan ne ruukuissa. Kylvän 10-12 siementä potteihin ja poistan myöhemmin heikoimmat alut niin että jokaiseen pottiin jäljelle jää 4-5 vahvaa alkua. Täytän potit puolilleen taimimultaa, joka kostutetaan ennen kylvöä. Siemenet ripotellaan mullan päälle ja kylvös peitetään perliitillä ja ruukku kelmulla, jotta multa pysyy tasaisen kosteana.

Kun siemenet ovat itäneet ja vartta on 2-3 senttiä, heikoimmat alut nypitään pois. Kastelu hoidetaan varovasti sumuttelemalla. Kun taimet ovat hieman vahvistuneet ja muodostaneet ensimmäisen lehtiparinsa, taimimultaa lisätään niiden juurelle sirkkalehtiin asti. Kun toinenkin lehtipari alkaa muodostua, annan taimille hyvin mietoa luonnonmukaista kasvulannoitetta. Sitä kannattaa aina annostella alakanttiin.

Kun on tullut aika istuttaa basilikat lopulliselle kasvupaikalleen, kastelen taimet edellisenä iltana. Aamuun mennessä kosteus on tasoittunut ja juuripaakku lähtee kokonaisena irti. Istutan taimet hieman syvempään ja painelen juurelle multaa. Kastelusta huolehtiminen on tärkeää erityisesti juurtumisvaiheessa. Muutenkin tasainen kosteus on oleellista ja kastelut kannattaa hoitaa pääsääntöisesti aamuisin jotta juuret ehtivät kuivaa ennen yötä. Basilika on herkkä juurimädälle. Lannoitus on tarpeen jos multatila on pieni, mutta kasvihuoneen laarissa puhtia tuntuu riittävän ilman douppausta.

KÄYTTÖ JA SÄILÖNTÄ

Kun kasvit ovat muodostaneet muutaman lehtiparin ja ovat selvästi voimakkaassa kasvussa, voit alkaa käyttää isoja lehtiä ruuanlaitossa. Jos taimia on kasvattanut tarpeeksi, pienikin harvennus tuottaa runsaan sadon käytettäväksi. Kun lehdet alkavat tiivistyä ja latvaan näyttää nousevan nuppu, kasvit kannattaa latvoa. Ne haarautuvat ja kukinta jää myöhemmäksi – kukkiva basilika alkaa tuottaa mauttomia lehtiä ja tätä pystyy latvonnalla lykkäämään. Kun homma on suoritettu, käsissä on valtavasti hyviä, nuoria basilikatupsuja joista vaikkapa pestoa pääsee tekemään.

Satoa voi kerätä säilöntää varten aina kun isoja lehtiä tai latvottavaa on paljon. Lehdet leikataan siististi saksilla irti ja niistä siistitään pois paksu varsi. Ne levitetään pellille leivinpaperin päälle ja laitetaan pakkaseen parinkymmenen minuutin ajaksi. Kun ne ovat rapsahtavan jäisiä, ne nostellaan pihdeillä minigrip-pusseihin. Pussit laitetaan heti takaisin pakkaseen ja käytetään talven aikana. Pakastettua basilikaa voi lisätä lämpimään ruokaan kuten tuorettakin, kypsennyksen loppuvaiheessa. Ota pussi pakkasesta juuri ennen lisäämistä, murustele jäiset lehdet rutistelemalla pussia ja ravistele keitokseen. Minigripille riittää huuhtaisu ja sen voi käyttää uudelleen, mistä pidän suuresti. Pakastettu yrtti ei tietenkään kelpaa salaattiin, mutta salaatinkastiketta siitä voi tehdä hienontamalla. Kuivattaminen vie basilikasta aromin, joten en suosittele.

Käytä basilikaa peston ja salaatin lisäksi aasialaisiin ruokiin, munakkaisiin, kylmien kastikkeiden maustamiseen sekä marinointiin. Jälkiruokaankin yrttiä saa lisättyä – Milanon maailmanmessuilla testattu basilikasorbetti todisti sen. Kyllästymään ei pääse ja vaikka pääsisikin, nopea pakastusoperaatio säilyttää sadon aromit parempaan ajankohtaan.

Kun kesä on herkuteltu maukkailla ja monipuolisilla basilikaherkuilla, on aika päästää kasvit kukkimaan. Lopetan kastelun jossain vaiheessa kukkien alettua lakastumaan ja kun viimeiset lehdet on kerätty pakkaseen tai soppaan. Kuivien kukkien sisään muodostuu pieni musta siemen, jonka tunnistat samanlaiseksi kuin keväällä kylvämäsi. Kirjoita paperipussin kylkeen lajikkeen nimi ja säilö pimeään paikkaan odottamaan seuraavaa kevättä.

BASILIKARESEPTEJÄ

Basil Paneer – kotijuustoa basilikalla maustetussa tomaattikastikkeessa

Tigerella – eipä ole arvoitus mistä on nimensä saanut

Tässä se tulee. Oletteko valmiit? Näin huikeaan oivallukseen en ole koskaan törmännytkään. Nimittäin:

Älä hössötä.

Kasvit nimittäin kasvavat itsestään. Uskomatonta mutta totta.

Eksoottiset serkut – ihana karibialainen ruttana Chocolate Habanero ja oikealla lempikasvini tomatillon vuoden ensimmäinen lyhty!

Liiallisen sähellyksen minimoi se, kun laittaa rutiinit kuntoon heti alussa. Tässä oma kolmen kohdan checklistini kasvariin, jossa kasvaa pääosin tomaattia ja chiliä.

Tomaattitertut ja mammuttibasilika kasvavat supervauhtia

Kastelun tarpeen arviointi. Tämä riippuu tietenkin siitä, millaiset multatilat kasveilla on. Kasvihuoneessani on melko isot, kiinteät laarit joissa joka toinen päivä tapahtuva kastelu on ollut riittävää hellejaksoillakin. Kun kukinta alkoi, olen lisännyt kerran viikossa kasteluveteen orgaanista BioBizz:n kukintaravinnetta. Päivä on ollut joku keskiviikosta perjantaihin, mihin sopiva kasteluväli sattuukaan.

Varkaiden poisto. Tomaatin oksahangasta puskevat alut poistetaan sormin nyppäisemällä, mielellään joka päivä. Ne nimittäin kasvavat älyttömän nopeasti. Tämä yllätti alussa ja tuloksena minulla onkin useampi kaksihaarainen tomaatti. Yllättävää oli myös että tomaatin juurestakin puskee ilmoille uusia versoja, joten näitä kannattaa myös pitää silmällä. Tämä ei ole isokaan vaiva kunhan sen muistaa tehdä, ja myöhemmässä vaiheessa varkaita ei enää synnykään samaa vauhtia kuin kasvuvaiheessa. Varkaita poistaessa katson samalla, onko tomaatti tuettu hyvin ja naputtelen kukkaterttuja auttaakseni pölyttymistä.

Chilien sumutus. Koska kasvit on istutettu tiheään, pelkään kuollakseni kirvaepidemiaa. Sitä torjuakseni sumutan ne lähes joka päivä. Jos kasvien määrä on iso niin ei kannata edes yrittää tavallisella suihkupullolla, tuloksena on jättiketutus ja jännetupintulehdus. Kannattaa hommata painesumutin joka ei paljoa maksa ja jota on suorastaan hauska käyttää. Sumutan samalla myös basilikat ja paprikat joille suihku tuntuu maistuvan. Tomaatit eivät niin välitä vedestä lehdillään, joten ne jätän välistä.

Lumenvalkoiset paprikankukat kuihtuvat ja keskeltä puskee hedelmä. Oikealla minisuippopaprika Sweet Sunshine joka muuttuu myöhemmin hehkuvan oranssiksi

Meillä oli vaihtuvia vieraita lähes kahden viikon ajan ja tällä perushoidolla kasvarikin selvisi juhannuskemuttelusta. Kasvit eivät nimittäin tarvitse sinua tämän enempää kasvaakseen, jos pohjatyöt on tehty hyvin. Vartti päivässä ja satoa tulee kyllä. Tämän lisäksi vietän kasvihuoneessa joka viikko ekstratunnin itselleni sopivaan aikaan, jolloin siivoan hieman, täytän vesisaavin, teen lannoiteliuoksia valmiiksi ja parannan tukisysteemeitä kasvun vaatimusten mukaan.

Kaikenkaikkiaan homma ei ole yhtään niin vaikeaa tai suuritöistä kuin kuvittelisi. Nyt voi vain nauttia kasvihuoneen ihanasta tuoksusta ja tarkkailla kasvavia hedelmiä – siinä meneekin yleensä enemmän aikaa kun itse huoltotöissä!

Tähän on tultu, tälle taimiviidakolle on nyt saatava paikka.

Alla olevassa kuvassa on suunnitelma multalaarien rakentamiseen. Perspektiivi on kuvassa huono, sillä tila on pituussuunnassa melko tunnelimainen ja multametrejä mahtuu siihen enemmän kuin tästä kulmasta näyttäisi. Pohja on suunniteltu niin että laarit kattavat valoisimmat kasvupaikat ja varjoisampiin paikkoihin jää tilaa tavaroille sekä pienelle työtasolle. Piirsin kuvaan myös muutamia metallipönttöjä joita saimme hankittua ison määrän käytettynä. Niitä sijoitellaan avaraksi jääviin paikkoihin mikäli kasveja jää yli laarien tarjoaman tilan. Aika upeat nuo havainnollistavat kasvipiirrokset, eikö…

Reunaan tehdään pienempi multatila, johon matalakasvuiset chilit mahtuvat siististi riviin. Keskelle istutan tomaatit ja siitä tulee vakiopaikka niille, sillä tomaatit kuulemma viihtyvät samassa kasvupaikassa vuodesta toiseen. Etuosan syviin laareihin tulee matalakasvuisia mutta lämpöä kaipaavia kurpitsalajikkeita. Takaosan vihreä sotku edustaa viidakkokurkkua, joka saa kiivetä seinustalle viritettäviin tukiin.

Lajikkeet ja kasvien määrä kasvihuoneeseen oli päätettävä jo siemeniä tilatessa. Luulin ottaneeni siemeniä reilusti ja pikkutaimiakin näytti olevan paljon, mutta mitä enemmän puutarhalehtiä ja -palstoja selailee, sitä enemmän tuntuu että ei näitä nyt niin hirveästi olekaan. Tomaatteja on yhteensä 23, joista 9 menee kolmeen amppeliin. Chilejä on noin 25 ja paprikoita 11. Lisäksi kasvamassa on viisi honteloa tomatillon tainta jotka toivottavasti vahvistuvat istutuspäivään mennessä. Suurin osa chileistä on onneksi pienikasvuisia ja tomaattiamppeleita aion ripustaa myös saunan katetulle edustalle, joten aivan kaiken ei tarvitse kasvihuoneeseen mahtua.

Suurin tekijä kasvien valinnassa oli, että mitään osaa sadosta ei saa jättää käyttämättä. Näen hävikistä painajaisia. Sitä vältetään esimerkiksi valmistamalla chilihilloa johon saa upotettua suurenkin määrän tulisia palkoja. Tomaateista voi valmistaa ketsuppia ja tomaattikastiketta, jos niitä tulee ylenmäärin. Siementilaukseen päätyneet kurpitsalajikkeet taas kestävät hyvin varastointia.

Muita kriteereitä ei oikeastaan ollut. Kasasin tilauksen mielitekoja ja ulkonäköseikkoja noudattaen.

Chilit ja paprikat:

Cheyenne – Kuulemma vaatimaton ja varma valinta aloittelevalle kasvattajalle. Olen käyttänyt näitä tuoreena ja kuivattuna aiemmin ja todennut kelvoksi peruschiliksi.

Habanero Chocolate – Sopii karibialaistyyppiseen ruokaan, on hedelmäinen ja tosi tulinen! Myös ennalta tuttu. Saattaa olla kuulemma hankala kasvattaa mutta ajatus omista habaneroista on liian herkullinen. Ehdoton suosikki ja lempilapsi kaikista kasvatettavista.

Hot Lemon – Sitruunan värinen ja -arominenkin, tästä ajattelin tehdä luomusitruunan kuoren kanssa kirpeää hilloketta vaaleiden juustojen kanssa syötäväksi.

Early Jalapeno – Otto rakastaa jalapenoja. Säilöttyinä, tuoreena, täytettynä, miten vain. Näitä meillä on kuuden kasvin verran eikä varmasti yksikään palko jää syömättä. Annan muutaman kehittyä punaiseksi asti ja testailen eroja aromissa.

Pimientos de Padron – Padronin paprikat, tuo viime vuosien tapashitti. Ostan näitä aina kun kaupan hyllyllä näen. Oliiviöljyä, tulikuuma pannu ja ripaus sormisuolaa muuntavat pötkylät jumalaiseksi herkuksi.

Sweet Sunshine -amppelipaprika – En ole koskaan maistanut. Chilin näköiset, keltaiset ja miedonmakuiset pikkupaprikat voisi vaikka varrastaa, korventaa grillissä ja dipata hummukseen tai heittää burgerin väliin.

Pusztagold Aromaattinen, mehevä ja väriltään vaalea. Tämä oli kuvaus ja siitä innostuinkin. Sopii varmasti hyvin grilliin ja on täydellinen makupohja erilaisille chilihilloille. Muutamia ajattelin poimia raakana, sillä vihreä paprika on suurta herkkua salaateissa ja salsoissa.

Tomaatit:

Härän Sydän – Eli Coeur de Boeuf. Pihvitomaatti, jonka runkokin kasvaa suureksi. Taimet ovat olleet kummallisen kituliaita mutta onneks piristyneet paremmalla paikalla ja reilummalla lannoituksella. Tykästyin viime kesänä tomaattileipiin ja niiden takia nämä mehevät, lihaisat tomaatit ovat suuri odotusten kohde. Laarin etureunassa kasvatan mammuttibasilikaa leipien mausteeksi.

Zlatava – Hehkuvan oranssi, punalihainen tomaatti josta ajattelin tehdä salaattia ja tuoresalsoja.

Black Russian – Kuten nimestäkin voi arvata, musta tomaatti. Pidän jyhkeän oloisesta nimestä ja siitä että taimet ovat todella vahvoja. Maku on varmasti myös hyvä, mutta voin kuvitella miten upeilta nämä tulevat näyttämään täytettyinä. Jos sato on hyvä, tummaa ketsuppia on saatava.

Tomatillo – Viime vuoden suursuosikki. Säilykkeitä on joutunut säästelemään etteivät ne lopu täysin ennen kesää. Purkittamani tulinen tomatillokastike sekä limesiivujen kanssa etikkaan upotetut pienet yksilöt menevät ensi vuoden säilöntälistalle sellaisenaan, kunhan saamme näistä pensaista kunnollisen sadon.

Kurpitsat:

Red Kuri – Hokkaidon kurpitsa -kauppanimellä myytävä lajike. Ostin yhden sattumalta vuosia sitten, kun aloin kokeilla kurpitsareseptejä. Se oli paras kurpitsa jonka olen koskaan syönyt eikä mikään lajike ole ollut yhtä herkullinen.

Blue Ballet – Kasvaa isoksi ja sinisenharmaaksi. Myönnän että valitsin koska sininen. Ja iso.

Paprikan lehdet ovat niin syvän vihreät ja kauniin muotoiset, että taimi kävisi vaikka huonekasvista

Nyt vielä puolitoista kuukautta taimien hoitamista ja vahvistamista. Tässä vaiheessa kaikki on jo niin isoa että ruokapöydän ääressä ei enää mahdu syömään ja kaikki valoisat ikkunalaudat on vihreällä katettu. Laitoin silti vielä viime viikolla jättimäärät basilikaa itämään. Sen tuoreena pakastaminen säilyttää aromit ja vie vähän tilaa. Ikkuna- ja pöytätila tulee olemaan siis vieläkin tiukemmassa, joten nykyinen piknikkielämä on vain alkusoittoa.

Aloitamme ensi viikolla tekemällä keskimmäisen laarin. Täytyy vielä selvittää sopiva multasyvyys ja materiaali salaojitukseen. Paljon on vielä yksityiskohtia auki, mutta yleisfiilis on luottavainen. Mitä herkkuja tästä urakasta vielä seuraakaan!

Ykkösosa löytyy täältä: PUSIKOSTA PIHAKSI OSA 1: MOTIVOITUMINEN JA RAIVAUS

Jo kahtena kesänä olemme käytännössä muuttaneet Klubille eli saunarakennuksen ylimääräiseen huoneeseen. Se on ollut vain kuten makuuhuone, sänky keskellä sekä pieni keittiötaso ja jääkaappi nurkassa. Viime kesänä aloimme pyöritellä mielessämme paikkaa siihen kuntoon että arkiset ruokahommat olisivat vähän sujuvampia, sillä sängyllä syöminen toi mieleen vähän liikaa opiskeluajat. Puhumattakaan siitä alaselkäsärystä joka kehittyi kuin vaivihkaa koneen ääressä keskittyneenä kyyristellen. Vaikka sisällä talossa tilat olisivat kunnossa työskentelyyn ja syömiseen, Klubin viehätys kesäpaikkana on varmasti verrattavissa vähän sellaiseen kesämökkiin, johon ei edes haluta kaikkia hienouksia. Aurinkoiseen kesäaamuun astuminen suoraan ”makuuhuoneesta”, kahvi pihalla tallustellen ja yleinen siivottavan sisätilan vähyys. Mutta kunnollinen pöytä olisi ihan kiva. Kun muutosta alettiin suunnitella viime syksynä, siitä seurasi yllättävä hyöty tämän vuoden suunnitelmia muodostaessa.

Tämähän on nyt neljäs kesä tällä pihalla ja vasta nyt suunnitelmia alkaa uskaltaa lyödä lukkoon. Mieltä on vaivannut eniten grillipaikka joka on suunniteltu noin kolmekymmentä kertaa, aina eri nurkkaan tonttia. Ironisinta on se että pöytä näyttää päätyvän sentilleen siihen, mihin sen alun perin visioin mutta päätin käytännön syistä yrittää sovittaa sitä muualle. Ja kyllä tosiaan yritettiinkin, etupihalle sekä kasvihuoneen kupeeseen pihan perälle. Mutta tämä maapläntti on ihan kokonaan kalliolla, johon tuulee joka suunnasta. Näiden kesien pihahengailun myötä takapiha on erottunut selkeästi paikkana johon tuulenpuuskat eivät yllä, osittain koska se on matalammalla kuin etupiha ja saunan vuoksi suojaisampi kuin pihan perä. Erityisesti saunan edusta. Siinä kasvaa iso vaahtera joka on minulle se pihapuu, vaikka tontti onkin puita täynnä. Kuvittelin alusta alkaen pitkän pöydän sen oksien alle, mutta alussa viitatut käytännön syyt olivat yksinkertaisuudessaan se, että halusin ehdottomasti pöydän päälle katoksen. Vaahteran kanssa se ei olisi ollut mahdollista.

Eilen saunan eteistä ja pukuhuonetta siivotessa avasin Klubin oven tuulettaakseni vähän paikkoja. Viime kesänä tehdyt suunnitelmat ruokailutilan laittamisesta muistuivat mieleen. Sitten palaset loksahtivat kohdalleen. Klubihan käy hyvin sateella suojaisaksi ruokailupaikaksi. Grillipaikka siihen eteen ja vaahteran alle säätä kestävä pöytä ja penkit. Kaikki ideat olivat jo olemassa, mutta ne yhdistyivät kokonaisuudeksi vasta kun kaikki oli muhinut alitajunnassa ja sen jälkeen poksahtivat sopivana hetkenä ilmoille. Hyvä esimerkki siitä, miksi ajan kuluminen on niin oleellista oikealta tuntuvan lopputuloksen saavuttamiseksi. Rakastan telkkarin pihasuunnitteluohjelmia, mutta itselleni olisi painajaismaista päästää tuollainen tiimi mylläämään pihalle juuri sen takia että kaiken täytyy tuntua oikealta. Käyttökokemuksista, erilaisista sääoloista ja vielä uomiinsa asettuvasta elämänrytmistä muodostuvat kerrostumat asettuvat kokonaisuudeksi jota ei kokeneinkaan pihasuunnittelija pysty jäljittelemään.

Tässä siis taas muutamia päteviksi huomattuja keinoja pihan toimintojen tarpeiden määrittelyyn.

Mieti mitä haluat pihalla tehdä. Onko toiveena hyötypuutarha, pitkät illat pihasaunalla ja ruokailu ruuanlaittoineen kuten meillä, vai enemmänkin leppoisa oleilu katetulla terassilla paljuineen ja kaasugrilleineen? Pelkästään ruokahommiin liittyy paljon vaihtoehtoja. Retkeilymeiningillä vai katetussa ja lämmitetyssä paviljongissa? Olisiko perunat kiva keittää siinä grillatessa vai riittääkö pallogrilli? Entäpä vaikka savustuspönttö? Loimutus? Kun yksityiskohdat ovat selvillä ennen paikan pystyttämistä, lopputulos on paljon selkeämpi. Pätee tietysti koko pihaan.

Anna suunnitelman muotoutumiselle aikaa. Niin kuin pohjustuksesta voikin päätellä, tämä on yksittäisenä neuvona kaikkein tärkein. Kokonaisuutta on tosi vaikeaa hahmottaa ensin ja olemassa olevat aidat, kurottelevat oksat ja polkeutuneet kulkutiet raamittavat syntyviä suunnitelmia, vaikka niiden muotoa ja sijaintia kannattaa usein miettiä uudelleen.

Määritä olosuhteet. Liittyy vahvasti edelliseen kohtaan. Vain aika näyttää erilaisten sääolosuhteiden vaikutuksen. Mihin aurinko paistaa eri vuodenaikoina? Mihin pohjoistuuli puhaltaa? Onko pihassa luontaisia näkösuojia joita kannattaa hyödyntää vai onko tarpeen luoda sellaisia naapureiden, autotien tai vaikka sen tuulen takia? Nämä ovat niitä tekijöitä, joiden varaan pihan suunnittelu on hyvä rakentaa. Paikka, jossa viime kesänä kokeilimme pitää ruokapöytää, osoittautuikin ehkä kylmimmäksi kulmaksi koko pihassa. Tuuli puhalsi niin että hellepäivänäkään illan tummetessa paikassa ei ollut miellyttävää istua.

Hanki muutamia monikäyttöisiä pihakalusteita. Esimerkiksi kevyitä tuoleja, penkki tai pari ja pieni terassipöytä. Ne löytävät luultavasti käyttötarkoituksensa myöhemmin vaikka hankkisit tilalle mieluisammat. Alussa niitä on helppo siirrellä paikasta toiseen ja kokeilla missä on mukavinta oleskella, ennen kuin on varma minkä tyyliset ja -kokoiset kalusteet omaan tarpeeseen sopivat.

Kokeile kulkuteitä ja rajauksia lumen avulla. Kuluneena talvena lunta tuli paljon ja sen mukaan lumitöitä riitti. Hoksasin tuolloin että muutamaan maanmuodoiltaan erikoiseen kohtaan oli helpompi hahmottaa sopiva rajaus kun huristeli linjat näkyviksi lumeen. Ja mikä parempaa, koska lunta tuli niin älyttömästi, pystyi kokeilemaan montaa eri tapaa. Miellytti kovasti tällaista ikuista epäröijää.

Hanki puutarhakirjoja. Sellaisia, mistä löytyy mahtavia perusohjeita, havainnollistavia kuvia ja joissa yhdistyvät sekä käytännöllisyys, materiaalien kierrätys ja tee-se-itse -meininki. Hyvällä kirjalla on käyttöä monessa eri vaiheessa. Pihan laittamiseen keskittyvissä kirjoissa on myös se hyvä puoli että ne eivät vanhene juurikaan, joten suurin osa tiedosta on aivan käyttökelpoista. Kannattaa katsella äidin tai mummon kirjahyllyä, jos viherpiiperrystä suvussa esiintyy.

Kuuntele ehdotuksia ja toiveita avoimin mielin. Meille on ehdotettu pihalle paljua, jättiterassia ja uima-allasta. Mitään noista ei tule, mutta muutama muu ensin vieraalta tuntunut vinkki on ottamassa tuulta alleen. Ehdotukset jäävät myös hautumaan kuten ideatkin ja monesti myöhemmässä vaiheessa tuntuvat aivan eri tavalla ajankohtaisilta. Esimerkiksi istuskelupaikka etupihalle on nyt suunnitelmissa ja se on tulossa paikalle johon useampikin eri tyyppi sellaista ehdotti. Halusin silloin säästää paikalla olleen kukkapenkin mutta nämä kesät sitä katselleena olen aika valmis mylläämään koko pusikon ympäri. Aika teki tässäkin asiassa tehtävänsä…

Tässä kohdassa pihan rakentamisessa siis mennään. Täytyy koittaa välillä olla kahmimatta liikaa tekemistä, ja siinä näiden juttujen kasaaminen tuntuu olevan hyödyksi. Kärsivällisyys on vaikea laji!

Katselin kauhulla, kun kuorma-auto peruutti kapeaa pihatietä sisäpihalle. Mennessään se nirhaisi mukanaan pienen koivun, mutta tien yli kurottuvat oksat onneksi säilyivät. Oikeaan kohtaa päästyään lava kippasi viisitoista tonnia multaa keskelle pihaa, kuormuri ajoi tiehensä ja me jäimme seisomaan kasan äärelle. Siinä sitä nyt sitten oli, materiaalia kasvimaalle. Enää piti kärrätä koko komeus oikealle pläntille luumupuiden taakse.

Toki olisi ollut ihanteellista että maa olisi ollut sen verran hyvää, että pienillä parannuksilla siitä olisi saanut kunnollisen pohjan. Ilman suurtakaan kokemusta olimme silti pystyneet toteamaan varmuudella että maa oli melko savipitoista ja täynnä juolavehnän juuria. Paikkaa oli käännetty naapurin ikivanhalla puutarhajyrsimellä viime kesänä ja suurin osa juurista saatu poistettua tällä toistuvalla mylläämisellä ja haravoinnilla, mutta pohja oli silti liian tiivis suoraan viljelyyn. Multakuormaan panostaminen oli myös tapa päästä kasvimaan hoitamiseen käsiksi pikaisesti, sen sijaan että maata olisi parannettu vuosien kuluessa hitaasti. Näin jälkeenpäin voi todeta että päätös oli hyvä, sillä kasvattamisessa on tarpeeksi opeteltavaa ilmankin puritanistista otetta kaiken opetteluun.

Muutenkin tunsin eksyneeni enimmäkseen puutarha- ja viljelyblogeihin, joissa tavoitteena oli tehdä kaikki kuten ennenkin, ja ihailin tätä lähestymistapaa. Ymmärsin kuitenkin pian kaipaavani ennemmin jotain uutta, hulluutta kokeilla erilaisia asioita, kasvattaa jotain mikä ei välttämättä kannatakkaan – tai palkitsee ylenmäärin. En ollut loppuen lopuksi kovin innostunut esimerkiksi kasvattamaan perunoita koko talven tarpeiksi, mutta toisaalta en halunnut jättää puutarhaa pienen kasvihuoneen toiminnaksi tai pelkäksi silmäniloksi. Lähestymistapa muodostui sellaiseksi että kasvatan ensimmäisenä vuonna jotain mistä aidosti pidän, mitä oikeasti tulee käytettyä ja katson sitten mihin suuntaan haluan hommaa viedä.

Tänne muuton jälkeen vuodenajat ovat tuntuneet lyhyemmiltä ja niiden välissä olleet, ennen häilyviltä tuntuneet rajat selkeiltä. Kesä tuntuu loppuneen ihan vasta ja kohta onkin jo tammikuu, jolloin tilaan seuraavan kesän siemenet ja laitan ensimmäiset taimet alulle kasvivalojen avulla. Nyt on juuri sopiva aika miettiä, miten tuon ensimmäisen hyötypuutarhailukesän opit ohjasivat tulevan kauden tekemisiä.

1.Hallittu kaaos on taitolaji

Ylemmässä kuvassa on se kasvimaa, mullat levitettynä siisteihin lohkoihin ja taimet millintarkkoihin riveihin kylvetyistä siemenistä ponnistaen. Vaikka puutarhalehdet ja kokeneemmat konkarit sanoivat että lajeja kannattaa ehdottomasti viljellä pikkuisen sekaisin, se tuntui aivan ylitsepääsemättömältä alkukesästä. Miten voin tietää mitä mistäkin kasvaa jos heittelen huolettomasti kumppanuuskasveja toistensa lomaan?! Sentään rivin tilliä uskalsin laittaa, mutta senkin reunaan ja täsmälleen pussissa lukevan rivivälin mukaan.

So far, so good. Näyttääpä upealta ja rikatkin on nypitty niin vimosen päälle. Harvensin orjallisesti ja nypin paljain sormin pienetkin rikanalut pois.

AAAAAAAAAAAAAA. Tästä vaiheesta ei ole kovin selkeää kuvaa, koska kasvimaata ei tullut enää ihastelevasti pällisteltyä joka kulmasta. Rikat tursusivat kulkuteillä, paahteinen kesä oli korventanut osan naateista ja lehdistä, papujen tukilangat olivat pettäneet aikapäiviä sitten ja punajuuret olivat paisuneet maanpinnan yläpuolelle, osa jo halkeillen. Löysin muutaman yli metrin korkuisen jauhosavikkaan rivien välistä ja totesin etteivät juurekset olleet siitä sen kummemmin kärsineet.

Opetus? Paljon turhaa työtä. Mutta tarpeellista sekin. Kokeilin esimerkiksi punajuurilla harvennuksen vaikutusta tekemällä vain toiseen puolikkaaseen kunnon karsintaa ja toinen sai rehottaa melko luonnontilassaan. Lopputulemana se luonnontilaisempi oli kasvattanut mehevimmät juurekset, jotka olivat selvästi ottaneet heikommilta taimilta tilansa aivan itsekseen. Rikkojen pikkutarkka nyppiminen meni osittain yli-innostuksen piikkiin. Tuo alun innostus muutenkin verotti myöhemmässä vaiheessa, kun kaikki sujahtikin täyteen mittaansa ja satokaudet alkoivat painaa päälle. Siinä viimeistään jäävät millintarkat puutarhaunelmat kauas taakse. Tuossa vaiheessa rehottavampi, luonnollisempi ja villimpi tapa viljellä olisi varmasti ollut niin sadon kuin estetiikan kannalta varmasti parempi. Myös tekemämme valtatiemäiset kulkutiet naurattivat. Hyvää kasvutilaa hukattu ihan vain sen takia, että pääsisi kottikärryillä joka väliin. Ihan kun siellä tarvisi sunnuntaiajella kottisilla muuten kuin ihan alkuvaiheessa. Voi äly hoi.

Ensi keväänä perehdyn kunnolla kumppanuuskasveihin, revittelen laittamalla useaa eri lajiketta samoja kasveja ja teen muutenkin enemmän kivoja juttuja kuin turhaa siisteyden ylläpitoa. Täytän joka paikan villisti, laitan samettikukkia sekaan houkuttelemaan pölyttäjiä ja laitan kasvamaan enemmän herkkuja, joista satoa saa nopeasti ja jota voi viljellä useamman erän kesän aikana – esimerkiksi retiisiä. Tällä kertaa tajusin tosiaan kesken kesän että vaikka heinäkuussakin voi vielä laittaa kaikenlaista tulemaan. Siitä päästäänkin seuraavaan opetukseen, eli:

2. Hyvällä ajoituksella satoa voi korjata koko kesän

En tajunnutkaan miten paljon voi kesän aikana kasvattaa. Ihmettelin kun mielestäni myöhään viljelemäni retiisit tulivat pintaan muutamassa päivässä ja paisuivat parissa viikossa täydelliseen syömäkypsyyteen. Luin lisää ja tajusin niitä voi kasvattaa neljäkin satoa vuodessa. Olivat tosi hyviä ja monikäyttöisiä, joten ensi vuonna takuulla laitan satsin yksi toisensa jälkeen.

Jotenkin olin kehittänyt kummallisen mielikuvan harvennussadosta ja esimerkiksi naattien syömisestä. Kuvittelin sen olevan Rene Redzepin kaltaisten tyyppien juttu, jotenkin erikoista, aikaa ja perehtymistä vaativaa. Ei mitään hajua miksi näin ajattelin. Harventaessa punajuuria otin kourallisen söpöjä pikkunaatteja pestäväksi ja kuvattavaksi (olin tosi innoissani kun niistä näki jo pienen juureksen). Maistoin sen jälkeen niitä varovasti natustellen, kuin olisin syönyt jotakin hyvin eksoottista. Varret olivatkin herkullisen rapeita, täynnä raikasta nestettä ja lehdet kuin parastakin pinaattia. Tämän jälkeen meinasin harventaa liiankin ahkerasti, naatit olivat niin suurta herkkua. Ja ihan vaan Lord Nelsonin pussista viljeltyjä, eivät mitään sen erikoisempaa. Täytyy varmaan ensi kesänä kylvää punajuuria pari riviä vain syötävien taimien takia. Voihan siihen loppukesästä laittaa jotain muuta, vaikka niitä retiisejä.

Punajuuren taimia, nam. Nam. NAM.

3. Keskiverto onnistumisellakin saa paljon tuloksia

Laitoin montaa juttua ehkä vähän liikaa, esim niitä punajuuria, sillä meillä ei ole vielä tiloja juuresten kylmäsäilytykseen enkä halua pakastaa liikaa soseita. Säilöin etikassa suurimman osan sillä esim. pataruokiin ne sopivat sellaisinakin, ainakin huuhtelun ja lyhyen liotuksen jälkeen. Kurkuntaimia istutimme ahneena muistaakseni viisitoista kappaletta kohopenkkiin ja niitä puski aivan hillitöntä tahtia sen kolme viikkoa, kun satokautta kesti. Keräsin monta kertaa täyden korillisen, säilöin hiki hatussa ja kaikki söivät kurkkuja aamiaiseksi, lounaaksi ja päivälliseksi, koira mukaan lukien. Suolakurkkuja on aivan tajuttoman paljon, mutta ne ovat onneksi haluttua jääkaapin täytettä ja niitä voi tunkea kaikkien vieraiden mukaan.

Vaikka sanonkin tätä kesää ensimmäiseksi hyötypuutarhakesäksi, meillä kyllä oli jo viime vuonna ne pari kasvatuslaatikkoa. Surkeasti epäonnistuneesta basilikan kasvatuksesta suivaantuneena rakensin niille tänä vuonna oman kasvatuslaatikon, niin pettynyt olin viime vuonna kun en saanutkaan satoa. No nyt sitäkin sitten tuli, ylenmäärin. Pakastin lehdet pellillä leivinpaperin päällä ja pussitin minigrip-pusseihin. Pussit oli helppo lytistää ja latoa pakastimen ylähyllylle.

Kun satoa alkoi tulla sieltä ja täältä, selvittelin nopeasti mitä niille kannattaisi tehdä. Ensi kesänä valmistaudun asiaan vähän paremmin ja teen valmiiksi reseptit, jos sellaisia tarvitaan. Myös kuivaukseen sopivat paikat ja telineet täytyy laittaa kuntoon. Sadon määrä tosiaan saattaa yllättää varsinkin tietyssä vaiheessa.

4. Kannattaa kokeilla uusia asioita

Moni ei varmaankaan kuvailisi puutarhanhoitoa jännittäväksi touhuksi, mutta minusta se on sitä. Lisämomenttia tänä vuonna toivat tomatillot, joita en ollut koskaan tuoreena maistanut, vain säilykkeenä hampurilaispaikassa jossa tein työssäoppimista kokkikouluaikana. Olin huolellinen taimikasvattaja ja tein parhaani kasvien suojelemisessa, kun kovat sadekuurot ja tuulenpuuskat riepottelivat pitkäksi venähtäneitä oksia loppukesästä. Enkä edelleenkään tiennyt, mille tomatillot maistuvat.

Vaikka laitoin taimet alulle hiukan liian myöhään keväällä ja tein alussa pieniä virheitä, ne kasvoivat suuriksi puumaisiksi pensaiksi pitkän kesän ja lämpimän syksyn ansiosta. Kun ensimmäiset lyhdyt muodostuivat ja hedelmät niiden sisällä alkoivat kasvaa, olin aivan ekstaasissa. Onnistuin!

Kyllä noiden oksien tuotokset olivatkin hyviä. En ollut koskaan maistanut mitään sellaista ja nyt olin kasvattanut sen itse. Mikä makuelämys! Sitruksista, koostumukseltaan vähän kuin munakoisoa, kypsyi nopeasti, oli paljon tomaattia ruokaisampaa. Hain pieniä kulhollisia hedelmiä ja kokeilin niitä erilaisiin resepteihin. Aasialaiset ruuat suorastaan heräsivät henkiin tästä lisäyksestä. Tuntui aivan hullulta että näitä ei saa vielä Suomesta kuten vaikka tomaatteja. Ennustan ruokatrendiä!

Kun loppusato valmistui, tavaraa oli taas käsissä yhtäkkiä todella paljon. Pelotti että pilaan ihanat vihreät kuulat etikoimalla ne väärin, varsinkin kun säilöntäohjeet olivat englanniksi ja niissä oli suuria vaihteluita. Päädyin loppuen lopuksi laittamaan keitetyt tomatillot purkkiin suolakurkkureseptistä pöllityn liemen kanssa. Toisiin purkkeihin tuli erikoisen hyviä Littoisten Chilitarhan hedelmäisiä Yellow Lantern -chilejä ja inkivääriä, toisiin taas jalapenoja ja limesiivuja.

Olemme avanneet molempia laatuja yhdet viimeisen parin viikon aikana ja olin aika helpottunut, kun molemmat olivat onnistuneet aivan nappiin. Siinä sitten tippa linssissä söin vihreää salsaa ja nachoja, aivan kuten tunnelmoinkin tässä postauksessa: Miksi taimikasvatus viehättää?

________

Nyt tuntuu että haluan kasvattaa myös niitä perunoita talven tarpeiksi ja paljon kauniita, ennen turhaksi ajattelemiani asioita. Kaiken kaikkiaan ensi kevään kasvatuksiin menen varmasti paljon rennommin ottein. Jotkin asiat onnistuvat ja toiset epäonnistuvat, mutta epäonnistuneet unohtuvat melko pian parempien juttujen alle. Ja mikä parasta, kaikesta saa kokemusta ja sitten voi yrittää uudelleen. Mikä elämän metafora.

Siinä se nyt on, mansikkafarmarilta pilkkahintaan ostetuista kaarista tehty kasvihuone. Vuoden jäljessä siitä mikä oli alkuperäinen suunnitelma ja kieltämättä tänäkin vuonna vähän meinasi yöpakkaset painaa päälle. Fakta kuitenkin on että Otto on ollut tämän projektin pääasiallinen toteuttaja tässä rakennusvaiheessa, eikä vaativan päivätyön päälle niin vain rakenneta kasvihuonetta nollakokemuksella. Mutta mahdollista se on ja niin vain tuo työmyyrä tässä onnistui.

Kirjoitin edellisessä jutussani kasvihuoneesta että olen innostuessani hyvä motivoimaan. Jälkeenpäin ajateltuna se menikin vähän niin päin että itseäni hirvitti ylitekeminen ja koitin jarrutella homman loppuunviemistä aika tosissanikin, mutta Otto ei suostunut luovuttamaan. Onneksi ei, jälki on todella hienoa! Aiemmassa postauksessa mainitsin myös että aliarvioimme projektin mittavuutta, mutta loppuen lopuksi aloitetut työvaiheet etenivät ilman laitevuokrausta ja suuria talkoiluja. Moni vaihe vaati kokeilua, pieniä epäonnistumisia ja työstämistä, enimmäkseen ne siis söivät aikaa ja kärsivällisyyttä.

Kokosin kuvina pääpiirteittäin, millaisessa kunnossa kaaret olivat, miten ne kunnostettiin ja kuinka pystytys eteni. Kaikki ohjeet kerättiin joko kirjoista, netistä tai saatiin yksittäisenä vinkkinä kokeneemmilta osaajilta. Joskus taas oli pakko edetä kokeilemalla ja tuntuman mukaan.

kuva 1 – kuva 2

Kuvassa 1 ja 3 kaaret ovat sellaisena kuin ne autotalliin kannettuna ensimmäistä kertaa näin. Täynnä niittejä, maalipinta surkeassa kunnossa ja selkeästi liian pitkinä paikalle, johon ne aiottiin sijoittaa. Ensimmäisenä niistä poistettiin pihdeillä niitit, naulat ja muovinpalat. Sitten ne kannettiin yksitellen ulos ja käsiteltiin pyöröhiomakoneella jotta vanhaa maalipintaa olisi jäljellä mahdollisimman vähän. Lopuksi päädyt ja reunat käytiin läpi hiomapaperilla jotta kaikki tikut ja mahdolliset lohkeamat saatiin siistiksi. Kuvassa 2 on siistitty kaari odottamassa maalipintaa. Maalaaminen on niin sotkuista touhua ja urakoin sitä kahtena päivänä yhteensä varmaan 20 tuntia, joten vaiheesta ei ole näköjään otettu yhtäkään kuvaa. Kaaret maalattiin kahteen kertaan Tikkurilan Vinha -ulkomaalilla, kunhan oli varmistettu että käyttö sopii tilaan, jossa on syötäviä kasveja.

kuva 3
kuva 4

Tässä kaaria mitoitetaan paikalleen ammattimaisesti leca-harkkojen, tiilien ja pöllin avulla. Oli muuten aikamoista aivojumppaa! Missä kulmassa haluttu korkeus ja tukevuus on optimaalisin ja miten kaarten kiinnikkeet ja niiden olemassaolevat ruuvien reiät sopivat kuvioon. Tuolloin kokonaisuutta oli vaikeaa hahmottaa ja arvailua oli PALJON. Kuva on viime kesältä joten tässä näkyy myös kuinka heikossa hapessa perustukset olivat alussa. Tässä vaiheessa projekti jäi paussille tähän kesään asti, jolloin aloitettiin uudella innolla ja perustukset kunnostettiin huolellisesti.

kuva 5 – kuva 6
kuva 7

Kulma saatiin kuntoon, mutta kävi ilmi että kaaret joudutaan mitoittamaan kukin omalla kohdallaan paikalleen, sillä vanhat perustukset ja niiden muotoon lisätyt uudet vahvistukset eivät olleetkaan aivan millinsuorat (täällä ei ole mikään). Se onneksi onnistui yllättävän sujuvasti kaarien harjakiinnikkeen avulla. Kun sopiva kulma oli löytynyt, se vahvistettiin poikkipuulla, kuten näkyy kuvassa 5. Kuvassa 6 ja 7 on nähtävissä vähän karvalakkinen mutta hyväksi osoittautunut tapa testata kaarien linjaa ja sijoittelua köyden avulla. Tässä vaiheessa tuota kehystä piti vain kokeilla, mutta kun menin laittamaan illallista ja katsoin tunnin päästä takapihalle, kaaret olivatkin jo kaikki nostettuina. Tämä oli siis yllättävän nopea homma tarkkojen pohjatöiden ansiosta.

kuva 8 – kuva 9

Kuvassa 8 harjalauta ja sivuja tukevat laudat on asennettu. Muoto paljasti kuinka iso sisätila onkaan! Kuvassa 9 on ovenkarmi ja sen yläpuolelle tuleva tuuletusikkuna.

kuva 10

Pienen tutkiskelun jälkeen päätimme panostaa Eva-kalvoon, joka on ominaisuuksiltaan hieman joustavampaa ja siten kestävämpää sekä helpompaa asentaa, kuin kasvihuonekalvo. Siten tietenkin myös hieman hintavampaa, mutta laskimme että käyttöikää luvataan sen verran enemmän että loppuen lopuksi vaihtoehto on edullisempi kuin kalvon vaihtaminen muutaman vuoden päästä. Kuvassa 10 tulos, kun Otto tarttui ns. härkää sarvista ja aloitti kalvon pingottamisen harjoittelun päädyistä. Mielestäni aika hurjan siistiä jälkeä. Tässä vaiheessa avuksi tuli toinen miekkonen, jotta pingotuksesta tulisi napakka. Perustuksen alareunaan kaivettiin uoma, johon kalvon alareuna upotettiin.

kuva 11
kuva 12

Sitten koitti h-hetki. Saimme avuksi muutaman uskomattoman ihmisyksilön jotka olivat valmiita uhraamaan sunnuntaistaan useamman tunnin tälle. Tulos on niin siisti että en voi uskoa ettei tässä projektissa ole liannut käsiään kukaan joka olisi tehnyt vastavaa ennenkin. Kuvassa 11 ja 12 siis kalvolla peitetty kasvihuone. Katolle ylsikin tikkailla eikä laitteita tarvinut vuokrata. 

Nuo viimeisessä kuvassa lepattavat kalvonreunat on jo siistitty. Ovien ja ikkunoiden kasaaminen tapahtunee alkavalla viikolla. Otan niistä kuvat ja liitän seuraavaan juttuun, jossa taidan aloittaa jo sisätilojen suunnittelun. Tammikuu tulee pian, ja siinä vaiheessa ensimmäiset taimet on jo laitettava alulle.

Olimme varautuneet kaikenlaisiin vastoinkäymisiin ja ehkä juuri sen takia tähän pisteeseen pääsy tuntuu niin mukavalta. Samankaltaista onnistumista oli edellisen kerran, kun talon sisäremppa valmistui ällistyttävän nopealla aikataululla ilman juuri minkäänlaisia vastoinkäymisiä.

Lopetin edellisen artikkelin aiheesta näin: ”Kai tässä voi onnistua vain, jos ylipäätään aloittaa…”. Voin tyytyväisenä todeta, että onnistuttu on.

Kakkososa löytyy täältä: PUSIKOSTA PIHAKSI OSA: TOIMINNOT KUNTOON

En ole koskaan suunnitellut pihaa. En ole tehnyt edes pihatöitä sitten teini-iän, kun äiti houkutteli kympin setelillä leikkaamaan rivitalopihan nurmikon kerran viikossa. Mielikuvissani kuitenkin kiertelen kahvikuppi kourassa omassa puutarhassani keräten välillä kasviksia ja yrttejä käsivarrella notkuvaan koriin. Realiteetit ja haaveet ovat siis olleet lähtötilanteessa aivan eri maailmasta.

Ainakin alussa kesti hieman tajuta, kuinka paljon pelkkää siivottavaa on. Kasvillisuudesta ja puutarhanhoidosta on tullut nyt opittua vaikka mitä, vaikka onkin tuntunut moneen kertaan siltä, ettei mitään tapahdu, ainakaan tarpeeksi nopeasti. Ainaisen aloittelijan tunne alkaa väistyä pikkuhiljaa ja tuntuu, että omista kokemuksistaan voi ammentaa ainakin hieman jälkiviisautta.

Tämä juttu on ensimmäinen osa sarjaa, jossa käyn läpi oman unelmapihani väsäämistä. Tekeillä on artikkeli talosta ja tontista, ja linkitänkin sen tänne myöhemmin. Nämä neuvot käyvät kuitenkin kaikenlaisiin pihoihin, joissa luonto on päässyt niskan päälle ja vanhat istutukset rehottavat. Lehtikerroksien ja risujen keskeltä löytyvä maisema yllättää varmasti, eikä kaikkea puskacharmia tarvitse hävittää.

Jos olet hankkinut itsellesi vanhan talon jossa on villi piha, olenkin melko varma ettet tehnyt sitä vetääksesi kaikkea matalaksi ja nurmimattoa tilalle. Varmuuden vuoksi sanon silti etteivät nämä ole mitään pikaohjeita, vaan ensihädän vinkkejä asennoitumiseen ja työn suunnitteluun toisille unelmoiville puutarhanoviiseille, jotka miettivät ensihuuman laannuttua, mistä aloittaa.

Palataan siis hetkeksi ensimmäiseen varsinaiseen pihatyöpäiväämme.

Talon remontti on kestänyt kaksi viikkoa. Lattiamaalarit ovat käyneet edellispäivänä tekemässä taikojaan kuluneelle lautalattialle eikä sisälle saa laittaa kuin nenänsä välioven raosta. Ihasteltuani tyytyväisenä puhtaan valkoista maalijälkeä ja valtavaa muutosta jonka se on saanut sisätiloissa aikaan, palaan takapihalle ja lähes lannistun.

Seison kuravellin äärellä uudet, epämukavilta tuntuvat turvakengät jalassa. Otto oli vaatinut hankkimaan kengät vaikka olisin mieluummin touhuillut tennareissa. Sisällä talossa en suostunut kenkiä käyttämään remonttivaiheesta huolimatta mutta Oton pointti siitä ettei voida mitenkään tietää mitä pihalta löytyy, menee onneksi perille. Hän nimittäin pitelee kädessään maasta lehtien alta kaivamaansa lautaa josta töröttää ainakin viisi ruosteista, vääntynyttä naulaa. Turvakengät saavat jäädä jalkaan.

Pakkanen on vasta hellittänyt ja päästänyt lumen sulamaan. Edessäni oleva kuravelli on takapiha jossa me, timpuri ja sähkömies ollaan parkkeerattu ja käännelty autojamme nämä viikot. Takana on saunarakennus jonka kuisti on vaahteranlehtien peitossa ja jonka toisessa päädyssä on jämälaudoista nippusiteen avulla pystytetty kehikko polttopuita varten. Ollaan molemmat varmoja että koko rakennus on ilmiliekeissä heti kun tulia aletaan sytytellä ensimmäistä kertaa, mutta se tuntuu vielä kaukaiselta ajatukselta.

Edessä, kallion päällä kohoaa päärakennus, ei sillä että se kovin hyvin näkyisi molemmilla kulmilla kohoavien puiden takaa. Kolme pitkäksi venähtänyttä koivua ja alhaalta asti haarautuva kuusi, jonka toinen haara kumartuu katon päälle uhkaavasti. Kuusen alaoksat ulottuvat pitkälle takapihalle ja vuosien aikana pudonneet kävyt ja havunneulaset ovat synnyttäneet sen juurelle kummun. Jo ensimmäisellä käynnillä kiinnitimme monsteriin huomiota, sillä tottumattomankin silmään on selvää, että puu on vanha ja luultavasti laho. Silmäilen varovaisesti myös edelliseltä omistajalta jääneitä vettyneitä roskasäkkejä siinä mihin minä haluaisin perunapellon, mutta on turhaa edes käydä joka murheenkryyniä läpi tässä vaiheessa. Päätämme että on parempi keskittyä etupihan haravointiin ja saunarakennuksen ympäristöön.

Iltaan mennessä lehtiä on siisteissä kasoissa pihan reunoilla ja tajuamme, kuinka paljon puutarhajätettä tulee kertymään. Siihen on luotava systeemi. Alue näyttää kuitenkin jo aivan ihmisten asuttamalta pihalta ja tästä intoutuneena saunakin päätetään laittaa tulille samantien. Sauna ei pala maan tasalle vaan vanha kiuas ja hormi toimivat oikein hyvin. Pian päästäänkin lämmittelemään ja syömään kiuasmakkaraa. Katselen ikkunasta jättikuusta ja mietin jo mielessäni miltä talo näyttää kun puu on saatu kaadettua. Nyt asia tuntuu jo paljon helpommin lähestyttävältä.

Tuosta pävästä tähän mennessä opitut perusasiat toivottomalta tuntuvan pihaurakan aloittamiseen:

Älä lannistu tietämättömyydestäsi. Ainoat puut, jonka tunnistin ostaessamme tämän paikan, olivat koivu ja kuusi. Oikeasti. Opit kyllä, kun on tarpeen. Kannattaa liittyä useampaan puutarhayhteisöön Facebookissa, niin oppii aivan vahingossa jatkuvasti. Kannattaa myös tutustua Luontoportin loistavaan kasvientunnistustyökaluun!

Aloita jostain, missä näet muutoksen nopeasti. Kerää maasta oksat ja haravoi lehdet ainakin keskeisimmiltä paikoilta. Vaikka pihapiiri näyttäisi vielä toivottomalta, aloittaminen jostain selkeästä vie eteenpäin paljon. Pienenkin muutoksen näkeminen vahvistaa motivaatiota ja auttaa visiota lopputuloksesta kehittymään. Tämä neuvo tuli vastaan jo remonttia suunnitellessa ja osoittautui kullanarvoiseksi myös pihaprojektien suhteen.

Aloita kartoittaminen ongelmakohdista. Tällä tontilla ensimmäinen hoidettava asia pihalla oli helppo määritellä: tuo katon ylle kumartava kaksihaarainen kuusi. Se meni samantien kiireisten asioiden listalle ja saimmekin kaadettua sen ja muut taloa uhmaavat puut turvallisesti alkukesästä. Toimenpiteitä vaativia ongelmakohtia saattaa tulla myös vuodenaikojen vaihtuessa ensimmäistä kertaa asuinaikana. Meillä esimerkiksi huolenaiheeksi muodostuivat heti talven tullen huonot kulkutiet, jotka voivat olla vaarallisia jäisinä. Ongelmakohdat varjostavat mieltä jatkuvasti jos niiden ratkaisua lykkää.

Hanki oikeat välineet. Se vanha viisaus: Köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa. Viiden euron harava? Kävele ohi. Kiroat, kun kymmenen minuutin huiskimisen jälkeen haravan pää lentää kaaressa lehtien kanssa kasan päällimmäiseksi. Panosta myös oksasaksiin, kottikärryihin, pariin erilaiseen lapioon, viikatteeseen ja minikirveeseen.

Etene raivaamisessa hitaasti.  Vaikka varmasti tekee mieli kaataa kaikki varjostavat puut ja vetää epätoivoisen huonona kituuttavat puskat puutarhajätekasaan, tee ensiksi vain pakollinen. Pelkästään perussiistiminen saattaa saada seuraavana keväänä pihan vihertämään uudella tavalla, jolloin itsekin näet sen selkeämpänä.

Keskity hyviin puoliin. Itsekseen villiintyneellä pihalla voi olla paljon juttuja joita ihmiset haluavat omiin pihoihinsa, mutta niiden syntyminen kestää. Esimerkiksi sammaloituneet kivet, suuret pihapuut sekä kestävä ja luonnollinen aluskasvillisuus ovat olleet hyvänä kehyksenä suunnittelulle.

Suunnittele talkoilukohteet erityisen hyvin. Kun saat talkoolaisia pihaan, ole itse täysin perillä mitä tehdään. Apu menee helposti hukkaan, kun itsekään ei oikein tiedä, mistä on kyse. Talkoolaiset ovat paras apu suuritöisiin siivousluontoisiin hommiin, kuten haravointiin, oksien keräämiseen ja maanmuokkaushommiin. Jos sinulla on osaamista omaavia läheisiä, hienoa! Oli mukavaa saada apua esimerkiksi syreenien harventamiseen, kun itse ei olisi tiennyt ollenkaan mistä aloittaa ja puskaa on pitkä pätkä. Hanki etukäteen tarvikkeet töitä varten ja tee talkooeväät. Hanki myös erikokoisia hanskoja apulaisia varten. On noloa antaa S-kokoiset hanskat kaksimetriselle miehelle, jonka apua oikeasti arvostaa.

Mieti paikat syntyvälle puutarhajätteelle ja siivoa aina jälkesi. Tämä huomattiin joka kerta alusta lähtien, mutta joka tuli silti laiminlyötyä vielä pitkään. Parasta on, jos saat loppusijoituspaikan jätteillesi omalta pihalta. Muussa tapauksessa on parempi alkaa miettiä peräkärryn hankkimista. Rakenna laari lehdille, mielellään ainakin kaksi isoa eri maatumisvaiheessa oleville. Älä heitä oksia lehtien sekaan, niin voit hyödyntää myöhemmin kasvimaalla aiemmin haravoimasi tavaran. Kannattaa miettiä myös risuaidan tekemistä, lyhyeenkin pätkään saa melko paljon sekalaista oksaa.

Nauti pienistä voitoista ja vietä aikaa pihalla. Pihasta voi nauttia vaikka vain yhdeksän neliön raivatulla alueella. Hommaa muutama välttävä pihatuoli ja riippumatto. Kokkaa tiileistä kasatulla pikagrillillä ja tarjoile piknikkiä vieraille. Pelkkä pihalla oleilu ja liikuskelu auttaa hahmottamaan kokonaisuuksia ja näkemään piha eri tavalla. Vaikka luulisi että tekemättömät työt pistävät silmään, homma menee ennemmin niin että kaaokseen siedättyy. Onko se sitten hyvä vai huono asia, on mielipidekysymys. Minusta oikein hyvä.