Artikkelit

Taimitarha sai alkunsa kasvatusvalon alla tammikuun puolessa välissä. Synkän, lumettoman vuodenvaihteen jälkeen lampusta nauttivat taimien lisäksi talon asukkaat.

Ensimmäisenä vuorossa oli rocotopaprika. Paksuseinäinen hedelmä tarvitsee runsaasti aikaa kehittyäkseen. Siemenet kylvetään usein jo joulukuussa, mutta tammikuun puolellakin ehtii. Rocoto valikoitui sattumalta kasvatukseen siemenpaketin mukana, mutta pian kävi selväksi, että lajike onkin vähän erilainen kuin muut chilit. Se pitää viileästä kasvupaikasta, joten kasvihuoneeseen jää hyvin tilaa muille.

Yleensä siementilauksia tehdessä keittiöpuutarhaa varten sopii kartoittaa, kuinka niitä keittiössä sovelletaan, mutta tällä kertaa sitä alettiin selvitellä vasta kylvön jälkeen. Löytyneet reseptit olivat lupaavia. Perulaista kastiketta, rocotolla maustettua hummusta ja täytettyjä paprikoita. Käyttötavat olivat hieman muita chilejä monipuolisemmat, vaikka rocotostakin löytyy runsaasti poltetta. Siemeniä oli paketissa neljää erilaista ja niillä oli eksoottiselta kuulostavat nimet – sellaiset, joita tekee mieli hokea ääneen ontuvalla aksentilla: Surquillo Rojo, Arequipa Orange, Cuzco Manzano – ja vähemmän eksoottinen mutta kuvaava Turbo Pube Red. Rocoton erityispiirteinä ovat myös mustat siemenet ja kasvin kauttaaltaan karvainen pinta.

 

Seuraavaksi kylvövuorossa oli vuoden 2020 kasvikseksi valittu paprika. Se sopii kasvihuoneeseen lämpimille paikoille ja on oleellinen osa keittiöpuutarhaa, koska monipuolisuus ja pitkä sadonkorjuuaika ovat toivottuja ominaisuuksia, kun kasvatuksen hedelmät halutaan hyödyntää tehokkasti. Jos pääsee käymään niin että paprikaa alkaa tulla ovista ja ikkunoista, sitä voi käyttää määrättömästi salsoihin ja maustekastikkeisiin. Valinta osui erikoisen värisiin lajeihin, jotka näyttävät hyvältä purkissakin. Makuprofiileilta haettiin monipuolisuutta – makeaa, hapanta, kevyttä.

Paprikakasvien jatkoksi multiin pääsivät chilit. Niiden valitseminen on aina alussa vaikeaa, mutta kun suosikkeja muodostuu, jatko on helppoa. Jalapeno, thaimaalainen Bird’s Eye, eri värisiä habaneroja – näistä saa luotua keittiössä monta makumaailmaa. Tänä vuonna kokeiluun ovat tulossa erityisesti fermentoimalla valmistetut chilikastikkeet, sillä edelliskesän jalapenoista kypsytelty sriracha oli erityisen hyvää. Näin valmistetut kastikkeet saavat plussaa myös vaivattomasta valmistustavasta. Ainoa miinuspuoli on nenäkarvoja poltteleva tuoksu joka fermentointikaapin avatessa ilmoille tulvahtaa, ja tämäkin on makuasia.

Ainoa kesän ehdoton chilivalinta jo pitkästi ennen kauden alkamista oli tulinen Hainan Yellow Lantern. Se on habaneroa muistuttava keltainen chili, joka on luultavimmin löytänyt tiensä alkujaan Kiinan Hainanin saarelle Karibian lämmöstä. Se on maultaan hedelmäinen ja voimakasarominen. Hyvästä tarinastakaan ei ole haittaa: Kiinan laki kieltää siementen viemisen ulos maasta, joten maahantuonnissa jouduttiin noudattamaan hieman luovuutta. Lisää mielenkiintoisesta projektista Chiliyhdistyksen artikkelissa muutaman vuoden takaa löytyy täältä. Kotimaassaan lyhdyn muotoista chiliä kutsutaan myös Keltaiseksi Keisariksi.

Yrttitarhan kylvöt ovat puolestaan alkaneet rosmariinilla. Seuraavaksi aletaan seurata milloin kasvivalosta voisi luopua ja siirtää taimet luonnonvalon varaan ikkunalaudoille ja taimipöydille. Sitten tomaatinsiemenet pääsevät multiin ja siitä alkaa kausi, jolloin asuintilat ovat vihreän vallan alla kesäkuuhun saakka.

Huonosti lähteneet jalapenopensaat tekivät vaikeuksista huolimatta kunnollisen sadon, jonka ensimmäisen osan purkitin siivuina etikassa. Toinen satsi kasvoi oksille niin äkkiä että suurin osa pääsi punertumaan, jolloin aloin etsiä käyttötapoja kypsille jalapenoille.

Srirachalla on meillä aina paikka jääkaapin ovessa. Sitä on käytetty enimmäkseen siipikastikkeena, mutta jotkut vieraat höystävät sillä kaiken voileivistä ranskalaisiin. Tiedättekö mistä kastike valmistetaan? Jalapenoista.

Sain kerättyä juuri sopivan määrän chilejä srirachaa varten. Ne soseutettiin, maustettiin ja jätettiin hapattumaan viideksi päiväksi pimeän kaapin suojiin. Pistin kastikkeen alulle kiireessä kaiken muun ohessa ja olin epäileväinen onnistumisen suhteen, mutta kotitekoisesta srirachasta tuli niin hyvää. Maku on erittäin lähellä suosikkibrändin kastiketta, mutta koska lisäaineet puuttuvat täysin, maku on raikkaampi ja kehittyy säilytyksen myötä.

Kuten kaikessa säilönnässä, käytä myös srirachassa mahdollisimman tuoreita raaka-aineita. Päivitän myöhemmin reseptiin tarkempaa tietoa säilytysajasta, mutta puhtaaseen purkkiin purkitettuna uskoisin kastikkeen säilyvän ainakin 2-3 kuukautta.

En ole käyttänyt srirachaa ruuanlaitossa juurikaan, mutta nyt aion kokeilla sitä ainakin paahdetun parsakaalin kanssa, nuudelikeitoissa ja täytetyissä leivissä. Hapan ja tulinen maku toimii hyvin myös rasvan tasapainottajana esimerkiksi maustevoissa ja majoneesissa.

Nykyään isommista ruokakaupoista saa suomalaisia jalapenoja, joten aivan siemenestä ei tarvitse aloittaa. Valmistus on helppoa eikä vaadi erityistaitoja. Jos kastikkeiden legenda kuuluu omiin suosikkeihin, nyt kokeilemaan!

Sriracha

Tulisten kastikkeiden legenda saa ominaismakunsa hapattamisen kautta. Valmistus on yllättävän helppoa ja lopputulos mahtavan tulinen ja täyteläinen.
Prep Time15 mins
Cook Time20 mins
Hapattaminen5 d
300 ml
  • 400 g punaisia jalapenoja
  • 200 g vihreitä jalapenoja
  • 4 valkosipulinkynttä
  • 3 rkl ruokosokeria
  • 1/2 rkl suolaa
  • 1/2 dl vettä
  • 1 dl omenaviinietikkaa

Ohjeet

Alkuseos
  • Poista jalapenoista kannat – siemenet ja sisäosat käytetään kastikkeeseen – ja kuori valkosipuli. Leikkaa reiluiksi palasiksi ja heitä blenderiin.
  • Lisää ruokosokeri, suola ja vesi. Sekoita mahdollisimman tasaiseksi. Vinkki: Säästä hengitysteitäsi äläkä työnnä nenääsi haistelemaan lopputulosta heti tehosekoittimen kannen avaamisen jälkeen.
  • Kaada seos suureen lasipurkkiin. Älä ruuvaa päälle tiivistä kantta vaan leikkaa pala kelmua ja viritä se kuminauhan avulla purkin peitoksi.
  • Jätä pimeään paikkaan (esimerkiksi keittiön kaappiin) viideksi päiväksi. Sekoita päivittäin.
Keittäminen
  • Siivilöi viisi päivää hapatettu sose teräskattilaan. Painele lusikalla kaikki hedelmäliha mukaan ja heitä jäljelle jäävät siemenet ja kuoret pois. Lisää omenaviinietikka kattilaan ja sekoita.
  • Keitä matalalla lämmöllä kunnes koostumus on sopiva. Voit testata sitä nostamalla kastiketta lusikkaan ja seuraamalla, erottuuko reunoille vettä. Sriracha tiivistyy hieman jäähtyessään.
  • Valuta valmis kastike pulloon ja säilytä jääkaapissa. Säilyy ainakin kahden kuukauden ajan.

Tähän on tultu, tälle taimiviidakolle on nyt saatava paikka.

Alla olevassa kuvassa on suunnitelma multalaarien rakentamiseen. Perspektiivi on kuvassa huono, sillä tila on pituussuunnassa melko tunnelimainen ja multametrejä mahtuu siihen enemmän kuin tästä kulmasta näyttäisi. Pohja on suunniteltu niin että laarit kattavat valoisimmat kasvupaikat ja varjoisampiin paikkoihin jää tilaa tavaroille sekä pienelle työtasolle. Piirsin kuvaan myös muutamia metallipönttöjä joita saimme hankittua ison määrän käytettynä. Niitä sijoitellaan avaraksi jääviin paikkoihin mikäli kasveja jää yli laarien tarjoaman tilan. Aika upeat nuo havainnollistavat kasvipiirrokset, eikö…

Reunaan tehdään pienempi multatila, johon matalakasvuiset chilit mahtuvat siististi riviin. Keskelle istutan tomaatit ja siitä tulee vakiopaikka niille, sillä tomaatit kuulemma viihtyvät samassa kasvupaikassa vuodesta toiseen. Etuosan syviin laareihin tulee matalakasvuisia mutta lämpöä kaipaavia kurpitsalajikkeita. Takaosan vihreä sotku edustaa viidakkokurkkua, joka saa kiivetä seinustalle viritettäviin tukiin.

Lajikkeet ja kasvien määrä kasvihuoneeseen oli päätettävä jo siemeniä tilatessa. Luulin ottaneeni siemeniä reilusti ja pikkutaimiakin näytti olevan paljon, mutta mitä enemmän puutarhalehtiä ja -palstoja selailee, sitä enemmän tuntuu että ei näitä nyt niin hirveästi olekaan. Tomaatteja on yhteensä 23, joista 9 menee kolmeen amppeliin. Chilejä on noin 25 ja paprikoita 11. Lisäksi kasvamassa on viisi honteloa tomatillon tainta jotka toivottavasti vahvistuvat istutuspäivään mennessä. Suurin osa chileistä on onneksi pienikasvuisia ja tomaattiamppeleita aion ripustaa myös saunan katetulle edustalle, joten aivan kaiken ei tarvitse kasvihuoneeseen mahtua.

Suurin tekijä kasvien valinnassa oli, että mitään osaa sadosta ei saa jättää käyttämättä. Näen hävikistä painajaisia. Sitä vältetään esimerkiksi valmistamalla chilihilloa johon saa upotettua suurenkin määrän tulisia palkoja. Tomaateista voi valmistaa ketsuppia ja tomaattikastiketta, jos niitä tulee ylenmäärin. Siementilaukseen päätyneet kurpitsalajikkeet taas kestävät hyvin varastointia.

Muita kriteereitä ei oikeastaan ollut. Kasasin tilauksen mielitekoja ja ulkonäköseikkoja noudattaen.

Chilit ja paprikat:

Cheyenne – Kuulemma vaatimaton ja varma valinta aloittelevalle kasvattajalle. Olen käyttänyt näitä tuoreena ja kuivattuna aiemmin ja todennut kelvoksi peruschiliksi.

Habanero Chocolate – Sopii karibialaistyyppiseen ruokaan, on hedelmäinen ja tosi tulinen! Myös ennalta tuttu. Saattaa olla kuulemma hankala kasvattaa mutta ajatus omista habaneroista on liian herkullinen. Ehdoton suosikki ja lempilapsi kaikista kasvatettavista.

Hot Lemon – Sitruunan värinen ja -arominenkin, tästä ajattelin tehdä luomusitruunan kuoren kanssa kirpeää hilloketta vaaleiden juustojen kanssa syötäväksi.

Early Jalapeno – Otto rakastaa jalapenoja. Säilöttyinä, tuoreena, täytettynä, miten vain. Näitä meillä on kuuden kasvin verran eikä varmasti yksikään palko jää syömättä. Annan muutaman kehittyä punaiseksi asti ja testailen eroja aromissa.

Pimientos de Padron – Padronin paprikat, tuo viime vuosien tapashitti. Ostan näitä aina kun kaupan hyllyllä näen. Oliiviöljyä, tulikuuma pannu ja ripaus sormisuolaa muuntavat pötkylät jumalaiseksi herkuksi.

Sweet Sunshine -amppelipaprika – En ole koskaan maistanut. Chilin näköiset, keltaiset ja miedonmakuiset pikkupaprikat voisi vaikka varrastaa, korventaa grillissä ja dipata hummukseen tai heittää burgerin väliin.

Pusztagold Aromaattinen, mehevä ja väriltään vaalea. Tämä oli kuvaus ja siitä innostuinkin. Sopii varmasti hyvin grilliin ja on täydellinen makupohja erilaisille chilihilloille. Muutamia ajattelin poimia raakana, sillä vihreä paprika on suurta herkkua salaateissa ja salsoissa.

Tomaatit:

Härän Sydän – Eli Coeur de Boeuf. Pihvitomaatti, jonka runkokin kasvaa suureksi. Taimet ovat olleet kummallisen kituliaita mutta onneks piristyneet paremmalla paikalla ja reilummalla lannoituksella. Tykästyin viime kesänä tomaattileipiin ja niiden takia nämä mehevät, lihaisat tomaatit ovat suuri odotusten kohde. Laarin etureunassa kasvatan mammuttibasilikaa leipien mausteeksi.

Zlatava – Hehkuvan oranssi, punalihainen tomaatti josta ajattelin tehdä salaattia ja tuoresalsoja.

Black Russian – Kuten nimestäkin voi arvata, musta tomaatti. Pidän jyhkeän oloisesta nimestä ja siitä että taimet ovat todella vahvoja. Maku on varmasti myös hyvä, mutta voin kuvitella miten upeilta nämä tulevat näyttämään täytettyinä. Jos sato on hyvä, tummaa ketsuppia on saatava.

Tomatillo – Viime vuoden suursuosikki. Säilykkeitä on joutunut säästelemään etteivät ne lopu täysin ennen kesää. Purkittamani tulinen tomatillokastike sekä limesiivujen kanssa etikkaan upotetut pienet yksilöt menevät ensi vuoden säilöntälistalle sellaisenaan, kunhan saamme näistä pensaista kunnollisen sadon.

Kurpitsat:

Red Kuri – Hokkaidon kurpitsa -kauppanimellä myytävä lajike. Ostin yhden sattumalta vuosia sitten, kun aloin kokeilla kurpitsareseptejä. Se oli paras kurpitsa jonka olen koskaan syönyt eikä mikään lajike ole ollut yhtä herkullinen.

Blue Ballet – Kasvaa isoksi ja sinisenharmaaksi. Myönnän että valitsin koska sininen. Ja iso.

Paprikan lehdet ovat niin syvän vihreät ja kauniin muotoiset, että taimi kävisi vaikka huonekasvista

Nyt vielä puolitoista kuukautta taimien hoitamista ja vahvistamista. Tässä vaiheessa kaikki on jo niin isoa että ruokapöydän ääressä ei enää mahdu syömään ja kaikki valoisat ikkunalaudat on vihreällä katettu. Laitoin silti vielä viime viikolla jättimäärät basilikaa itämään. Sen tuoreena pakastaminen säilyttää aromit ja vie vähän tilaa. Ikkuna- ja pöytätila tulee olemaan siis vieläkin tiukemmassa, joten nykyinen piknikkielämä on vain alkusoittoa.

Aloitamme ensi viikolla tekemällä keskimmäisen laarin. Täytyy vielä selvittää sopiva multasyvyys ja materiaali salaojitukseen. Paljon on vielä yksityiskohtia auki, mutta yleisfiilis on luottavainen. Mitä herkkuja tästä urakasta vielä seuraakaan!